Ero sivun ”Jean Sylvain Bailly” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
korjattu synnyinvuosiluokka |
→Poliitikkona: - lis. |
||
Rivi 11:
==Poliitikkona==
[[Tiedosto:Bailly, La Fayette and Louis XVI at Hôtel de Ville (particular).jpg|thumb|upright=1.25|Pariisin uusi pormestari Bailly (korokkeella) kättelee kuningas Ludvig XVI:
Bailly valittiin Pariisin edustajana [[Ranskan säätyjen yleiskokous 1789|vuoden 1789 säätyjen yleiskokoukseen]], joka toimi vallankumouksen alullepanijana. Hänet valittiin 5. toukokuuta 1789 [[Kolmas sääty|kolmannen säädyn]] puhemieheksi, ja kolmannen säädyn julistautuessa 17. kesäkuuta perustuslakia säätäväksi kansalliskokoukseksi hänestä tuli sen ensimmäinen puhemies. Hän johti 20. kesäkuuta kuuluisan [[pallohuoneen vala]]n vannomista, mutta jätti puhemiehen tehtävän jo 3. heinäkuuta.<ref name="brit" /><ref>[http://www2.assemblee-nationale.fr/sycomore/fiche/%28num_dept%29/10580 Jean, Sylvain Bailly] {{fr}} Ranskan kansalliskokous. Viitattu 2.12.2018.</ref> Bailly julistettiin [[Bastiljin valtaus|Bastiljin valtauksen]] jälkeisenä päivänä 15. heinäkuuta 1789 Pariisin ensimmäiseksi [[Määri (virka)|määriksi]] eli pormestariksi, ja hän vastaanotti kuningas [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] [[Pariisin kaupungintalo]]lla kaksi päivää myöhemmin.<ref name="brit" /><ref name="larousse">[https://www.larousse.fr/archives/histoire_de_france/page/83 Bailly (Jean Sylvain),] {{fr}} ''Dictionnaire de l'Histoire de France'', s. 83, Encyclopédie Larousse. Viitattu 2.12.2018.</ref> Hänet valittiin jatkokaudelle pormestarina elokuussa 1790.<ref name="brit" />
Bailly oli vallankumouksen alkuaikana hyvin suosittu, mutta menetti kansansuosionsa lujan perustuslaillisen kuningasvallan kannattajana.<ref name="aubry">{{Kirjaviite | Tekijä = Aubry, Octave | Nimeke = Ranskan suuri vallankumous II - Tasavallan aika | Vuosi = 1962| Sivu = | Julkaisupaikka = Porvoo| Julkaisija = WSOY}}</ref> Hän liittyi perustuslaillisen monarkian kannattajien heinäkuussa 1791 perustamaan [[Feuillantit|feuillanttien klubiin]].<ref name="longman">Colin Jones: ''The Longman Companion to the French Revolution'', s. 175. Longman, Lontoo/New York 1988.</ref> Hänen maineensa kärsi pahasti, kun hän kuningasparin [[Varennesin pako]]yrityksen nostattamien tasavaltalaisten mielenosoitusten aikana julisti 17. heinäkuuta 1791 Pariisin sotatilaan ja määräsi [[Ranskan kansalliskaarti|kansalliskaartilaiset]] hajottamaan voimakeinoin [[Marskenttä (Pariisi)|Marskentälle]] kokoontunutta suurta rauhanomaista mielenosoitusta, mikä johti niin sanottuun Marskentän verilöylyyn.<ref name="larousse" /><ref name="brit" /> Tasavaltalaisten mukaan verilöylyssä kuoli jopa 2 000 ihmistä, mutta viranomaiset väittivät mellakoitsijoita kuolleen vain alle kymmenen; todellinen määrä lienee ollut noin 50 henkeä.<ref name="aubry" /> Arvostelun kohteeksi joutunut Bailly erosi viroistaan 16. marraskuuta 1791. Hän siirtyi heinäkuussa 1792 [[Nantes]]iin.<ref name="brit" />
[[Tiedosto:Death of Bailly.jpg|thumb|Baillyn teloitusta esittävä piirros.]]
| |||