Ero sivun ”Lev Trotski” versioiden välillä

Mentyään setänsä luo [[Odessa]]an opiskelemaan, hän tutustui vallankumouksellisiin piireihin ja oli mukana perustamassa ''Etelä-Venäjän työläisliittoa'' 1897 sekä [[marxismi|marxilaista]] [[Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue|Venäjän sosiaalidemokraattista työväenpuoluetta]] 1898. Trotski pidätettiin poliittisen toimintansa vuoksi 1898 ja karkotettiin [[Siperia]]an. Vuonna 1902 hän pakeni karkotuspaikastaan ulkomaille, jättäen jälkeensä vaimonsa [[Aleksandra Sokolovskaja]]n ja kaksi lastaan. Hän otti käyttöön [[pseudonyymi]]n ''Trotski'', jolla hänet sittemmin opittiin tuntemaan. Nimen hän lainasi Odessan vankilan päävanginvartijalta.<ref>Pursiainen, Christer: Trotski, s. 36. Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-8504-0</ref>

 

 

Vuonna 1905 Trotski palasi Venäjälle ja osallistui [[Venäjän vuoden 1905 vallankumous|vuoden 1905 vallankumoukseen]]. Hänet valittiin joulukuussa [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] [[Pietarin neuvosto (1905)|työläisten neuvoston]] johtoon, mutta pidätettiin pian ja karkotettiin Siperiaan uudelleen tammikuussa 1907. Trotski pakeni toistamiseen ulkomaille vielä samana vuonna ja toimi maanpaossa [[Wien]]issä vallankumouksellisten lehtien toimituksissa, joissa hänet huomattiin etenkin [[Balkan]]in sotia koskevan raportointinsa ansiosta. Tänä aikana hän kehitteli [[Jatkuva vallankumous|jatkuvan vallankumouksen]] teoriansa, jonka keskeisenä ajatuksena oli, että tsaarinvastainen demokraattinen vallankumous voisi [[Proletariaatti|työväenluokan]] johtamana jatkua luonteeltaan sosialistisena. Hän vastusti [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäistä maailmansotaa]], mistä syystä hänet karkotettiin maasta toiseen. [[Helmikuun vallankumous|Helmikuun vallankumouksen]] puhjetessa Venäjällä hän oli [[New York]]issa Yhdysvalloissa.