Ero sivun ”Manse United” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisäys maalin koon muutoksesta ja sen vaikutuksista maalimääriin |
p lisännyt viitteen Innebandy... |
||
Rivi 22:
Kaudella [[Salibandyn SM-sarja 1987–1988|1987–1988]] ManU oli ylivoimainen, keräten kahdeksan joukkueen kaksinkertaisessa sarjassa 14 ottelussa 26 pistettä. Sarja pelattiin kolmessa turnauksessa: Maarianhaminassa, Helsingin Viikissä ja Tampereella Atalpan uudessa liikuntahallissa. ManU hävisi vain kerran, kauden ensimmäisessä ottelussa sarjakakkoselle RuRu:lle, joka keräsi kaikkiaan 18 pistettä. Synkkä Uhma oli kolmas (16 pistettä) ja Dalmac neljäs (15 pistettä). ManU:n maaliero oli 65–13. RuRu:a vastaan pelit päättyivät 1-3 ja 2-0, Synkkää Uhmaa vastaan 2-0 ja 3-0. Dalmac kaatui ensiksi Viikissä 5-1 ja Tampereella 3-2. Myöhempien aikojen suuruus, kauden 1987-1988 sarjanousija SSV kaatui 6–1 ja 6–0. ManU:n Eero Mattila voitti seuran sisäisen maali- ja pistepörssin, sekä mahdollisesti koko sarjan maalipörssin.<ref name=":1">Joukkueen kapteenin ja valmentajan Vesa Rinteen muistiinpanot kaudesta 1987-1988, Manse Unitedin arkisto</ref><ref name=arkisto/>
Kahden ensimmäisen kauden maaliero oli 122–23. Manse United teki keskimäärin 3,8 maalia ottelua kohti ja päästi 0,7 maalia. Nykyaikaan verrattuna maalimäärät ovat verraten pieniä. Se johtui suureksi osaksi maalien koosta. Maali oli aikaisemmin 140x105x65 cm ja se suurennettiin 160x115x65 cm:n kokoon. Muutoksesta päätettiin IFF:ssä ([[Kansainvälinen Salibandyliitto|International Floorball Federation]]) eli Ruotsi ja Suomi tekivät muutoksen yhtä aikaa ja esimerkiksi [[Suomen Salibandyliitto|Suomen Salibandyliitossa]] muutos hyväksyttiin ilman suurempia keskusteluita. Päätöksellä oli merkittävä vaikutus maalimäärien kasvuun.<ref>Salibandyliiton puheenjohtajana toimineen Pekka Mukkalan tiedonanto 13.12.2018.</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Christer Gustafsson-Klas Pettersson-Stefan Svensson|Nimeke=Innebandy, En Världsidrotts födelse och expansion|Vuosi=2011|Sivu=189|Julkaisija=Holbergs in Malmö Ab}}</ref> Myös mailat olivat 1980-luvun toisella puoliskolla nopeassa kehitysvaiheessa. Vuosien 1986-1988 mailat, vaikka olivat jo huomattavasti parempia, kuin muutamaa vuotta aiemmin, olivat vasta kehittymässä sellaisiksi lingoiksi kuin 2000-luvun alkupuolella jo nähtiin. Maalien tekeminen kaukaa oli harvinaista, mikä näkyi myös puolustajien vähäisissä maali- ja pistemäärissä. Taito ja nopea klap-klap-peli, joka oli opittu pienissä sählybunkkereissa, oli vielä tuolloin hyvä ase. Hyökkääjistä taitava Vesa Rinne, sählyn maalikoneesta kahdensuunnan sentteriksi salibandyn myötä kehittynyt Panu Pitkänen sekä snaipperit Pekka Loikkanen, Jari Pajunen ja Eero Mattila muodostivat hyökkäyksen rungon. Päästettyjen maalien alhaiset keskiarvot kertovat Atte Rantasen luotettavasta torjuntatyöskentelystä ja ManU:n tasokkaasta puolustajakaartista. Jos Jantunen oli nopea ja vikkelä, oli hänen puolustajaparinsa Jari Löppönen erittäin hyvä pelin kontrolloija. Hän sekä toisessa puolustajaparissa vuorotelleet Kalle Veirto ja Janne Sjöman pystyivät pitämään palloa tarvittaessa pitkiälkin ajanjaksoja. Heidän parinaan pelannutta Kuusistoa voisi luonnehtia Dalmacin ulottuvan Esa Lamminsalon ohella sarjan parhaaksi "peruspakiksi". ManU:n puolustajien arvostuksesta kertoo se, että he olivat tuolloin kaikki maajoukkuetasoa.<ref name=":0" />
{| class="wikitable"
|+Manse Unitedin maaliero kausilla 1986-1987 ja 1987-1988
| |||