Wikipedia

Ero sivun ”Wienin toinen välitystuomio” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Viitteiden lisäystä
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Rauhansopimus
| nimi = Wienin toinen välitystuomioistuinvälitystuomio
| kuva = TelekiCsakySegundoArbitrajeDeViena.jpeg
| kuvateksti = Unkarin ulkoministeri [[István Csáky]] (vas.) ja Romanian ulkoministeri [[Mihail Manoilescu]] allekirjoittamassa sopimusta [[Wien]]in [[Belvedere|Belvedere-palatsi]]ssa.
Rivi 10:
| kielet =
}}
[[FileTiedosto:Hungary in 1941 with territories annexed in 1938-1941.png|thumb|270px|Unkarin vuosina 1938-1941 saamat alueet.]]
'''Wienin välitystuomioistuin'''toinen tarkoittaavälitystuomio 1930-luvunSaksan lopullaja käynnistyneitäItalian [[Natsi-Saksa]]nantama välitystuomio koskien Romanian ja [[ItalianUnkarin kuningaskuntarajakiistoja. (1861–1946)|fascistisen30. Italian]]elokuuta johdolla1940 tehtyjäannettu Keski-Europanratkaisu liitti Unkariin Transsilvanian aluejärjestelyitäpohjoisosat. VälitystuomioistuinVälitystuomio kokoontuitehtiin [[Wien]]in [[Belvedere|Belvedere-palatsi]]ssa 30. Toisenelokuuta välitystuomioistuimen seurauksena1940. Pohjois-[[Transilvania]] siirtyi Romanialta Unkarin hallintaan.<ref>Árpád E. Varga: Erdély magyar népessége 1870-1995 között, s. 331–407</ref>
 
==Tausta==
Rivi 17:
 
Unkarin maailmansotien välisen ajan kuningaskunnan julkista keskustelua leimasi "Trianon häpeärauha" ja sen seurauksista keskustelu.<ref>Jörg K. Hoensch: A History of Modern Hungary 1867-1994, s. 104-106</ref>
Kuningatonta Unkarin kuningaskuntaa johti valtiohoitaja, amiraali [[Miklós Horthy]], joka loi 1930-luvulla läheiset suhteet fascistiseen Italiaan ja sen johtajaan [[Benito Mussolini]]in. Syyskuussa 1938 solmittu [[Münchenin sopimus]] johti [[Tšekkoslovakia]]n [[sudeettialueet|sudeettialueen]] luovuttamiseen natsi-Saksalle. Edelleen sen seurauksena Unkari esitti omat vaatimuksensa Tšekkoslovakian alueeseen, joka johti marraskuussa 1938 natsi-Saksan ja fascistisen Italian johtamaan [[Wienin ensimmäinen välitystuomioistuinvälitystuomio|ensimmäiseen Wienin välitystuomioon]]. Sen mukaan Unkari sai takaisin Trianon rauhassa menettämänsä eteläisen [[Slovakia]]n vahvasti unkarinkielisiä alueita. Maalis-huhtikuussa 1939 [[Slovakian–Unkarin sota|Unkari kävi rajasodan itsenäistyneen Slovakian kanssa]]. Unkari sai Saksalta luvan miehittää vielä sodan seurauksena [[Rutenia]]n alueen.<ref>Ignác Romsics: Hungary in the Twentieth Century, s. 197-199</ref>
 
Nämä Trianon rauhan korjaukset Unkarin kannalta eivät olleet riittäviä, sillä Romanialle Trianon rauhan tuloksena luovutettu [[Transilvania]]n alue oli Unkarin pääkohde korjattaessa Trianon rauhan seurauksia.
 
==Unkarin ja Romanian keskinäiset neuvottellut Transsilvaniasta kesällä 1940==
[[FileTiedosto:Northern Transylvania yellow.png|thumb|270px|Romanian Unkarille luovuttama Transsilvanian alue merkitty keltaisella.]]
Neuvostoliitto esitti kesäkuussa 1940 uhkavaatimuksen Romanialle [[Bessariabia]]n ja [[Bukovina]]n liittämisestä Neuvostoliittoon. Tämä oli osa Saksan ja Neuvostoliiton elokuussa 1939 tekemää [[Molotov-Ribbentrop-sopimus|Molotov-Ribbentrop-sopimuksen]] salaista lisäpöytäkirjaa, jolla Saksa oli antanut valtuudet Neuvostoliitolle aluejärjestelyyn.<ref>Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet, s. 122</ref> Kun Romania joutui suostumaan ao. alueluovutuksiin Neuvostoliitolle, Unkarin hallitus valtionhoitaja, amiraali Horthyn johdolla päätti hyödyntää tilannetta ja esitti vaatimuksen Transilvanian aluejärjestelyihin.
 
Rivi 30:
 
==Wienin toinen välitystuomio==
[[FileTiedosto:Northern Transylvania ethnic map.svg|thumb|250px|Pohjois-Transsilvanian etninen jakauma.]]
Saksan ulkoministeri [[Joachim von Ribbentrop]] ja Italian ulkoministeri [[Galeazzo Ciano]] kutsuivat osapuolet Wieniin Belvedereen 30. elokuuta 1940.<ref name="Uola-128">Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet, s. 128</ref> Neuvotteluissa Unkarin vaatimuksia supistettiin kolmanneksella unkarilaisten alkuperäisiin vaatimuksiin nähden niin, että Unkarille siirtyisi sovintoesityksen mukaan Transilvanian pohjoisosasta 43,492 km², jossa asui lähes 2,7 miljoonaa ihmistä: Heistä runsas miljona oli romanialaisia. Romaniaan jäävään osaan Transsilvaniaa jäi vielä noin 400 000 unkarilaista. Heille jäi vuoden pituinen harkinta-aika siirtyä Unkariin.<ref>Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet, s. 128-129</ref>
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Wienin_toinen_välitystuomio”