Ero sivun ”Ranskan suuri vallankumous” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 82:
 
===Bastiljin valtaus===
[[Tiedosto:Prise de la Bastille.jpg|pienoiskuva|[[Jean-Pierre Louis Laurent Houel]]in maalaus [[Bastilji]]nBastiljin valtaus|Bastiljin valtauksesta]].]]
11. heinäkuuta kuningas Ludvig erotti uudistusmielisen ministeri Neckerin konservatiivisten valtakunnanneuvoston jäsenten suositusten perusteella ja uudisti ministeriön täysin. Pariisilaiset pelkäsivät tämän johtavan kuninkaan vallankaappaukseen ja ryhtyivät avoimeen kapinaan. Osa sotajoukoista liittyi kapinallisiin ja loput pysyivät puolueettomina.
 
14. heinäkuuta neljän tunnin taistelun jälkeen [[Bastiljin valtaus|väkijoukko valtasi]] [[Bastilji]]n vankilan surmaten kuvernööri markiisi [[Bernard-René Jordan de Launay]]n ja osan hänen joukoistaan. Vankilassa oli tällöin enää vain seitsemän vankia, jotka kaikki vapautettiin: neljä väärentäjää, kaksi mielipuolta ja haureuteen syyllistynyt aatelinen.
 
Paluumatkalla väkijoukko syytti pormestari (''prévôt des marchands'') Jacques de Flessellesia petoksesta. Hänet salamurhattiin matkalla näytösoikeudenkäyntiin.
 
Kuningas ja hänen sotajoukkonsa pysyivät taustalla tapahtumien edetessä. [[Gilbert du Motier de Lafayette|Markiisi Lafayette]] otti hallintaansa Pariisin [[Ranskan kansalliskaarti|kansalliskaarti]]n, kun taas [[Jean Sylvain Bailly]], kolmannen säädyn johtaja ja Pallohuoneenpallohuoneen valan alkuunpanija, ryhtyi Pariisin uudeksi pormestariksi. Pariisin johto uudistettiin ''communeksi''[[Pariisin kommuuni (Ranskan vallankumous)|Pariisin kommuuniksi]]. Kuningas palasi Versailles'sta Pariisiin, jossa hän hyväksyi vallankumouksen [[trikolori]]n ja sai jälleen kansan kannatuksen.
 
Väkivallantekojen jälkeen aateli pysyi epäluuloisena kuninkaan kansansuosion näennäisestä paluusta huolimatta ja pakeni maasta (''émigrés''). Osa aatelista alkoi suunnitella sisällissotaa ja kokosi Ranskan vastaista liittoumaa Euroopassa.