Ero sivun ”Puolan–Neuvosto-Venäjän sota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Lopputulos: Kielivirheiden korjauksia |
→Lopputulos: Miedzymorze-linkin lavennus |
||
Rivi 72:
Puolalaisten lähteiden mukaan puolalaisilla leireillä oli vuonna 1920 80 000–85 000 venäläistä [[sotavanki]]a, joista kuoli leireillä 16 000–17 000.<ref>http://www.archiwa.gov.pl/lang-en/exhibitions/398-polish-russian-findings.html </ref> Irina Mihutina arvioi 1995 vankeja olleen 165 550, joista 70 000 olisi saanut surmansa.<ref>http://www2.ng.ru/polemics/2001-01-13///8_error.html </ref> Suurempiakin lukuja on esitetty.<ref>http://sp.rian.ru/international/20090901/122932496.html </ref>
Sotatoimet päättyivät aselepoon lokakuussa 1920, ja muodollisesti rauha solmittiin maaliskuussa 1921 [[Riian rauha]]ssa. Nykyisten [[Valko-Venäjä]]n ja [[Ukraina]]n länsiosat joutuivat tällöin Puolalle. Bolševikeille jääneelle puolelle perustettiin [[Puolalaisten autonominen piirikunta|autonomisia piirikuntia]] puolalaisille. Sota vaikutti myös Neuvosto-Venäjän ja Liettuan suhteisiin, kun ne tunnustivat toisensa Moskovan rauhassa 12. heinäkuuta 1920 ja sopivat rajansa. Elokuussa 1920 puolalaiset hyökkäsivät Liettuaan ja miehittivät [[Puolan–Liettuan sota|Puolan-Liettuan sodassa]] [[Vilna]]n alueen, jonka perääntyvät venäläiset olivat luovuttaneet Liettualle. Vilnassa muodostettiin puolalaisten hallussa ollut Keski-Liettuan komitea (Komisja Rządząca Litwy Środkowej), joka järjesti kansanäänestyksen ja äänesti helmikuussa 1922 liittymisestä Puolaan. Toisaalta puolalaiset eivät onnistuneet luomaan Piłsudskin haaveilemaa niin sanottua [[Intermarium|Międzymorze]]n liittovaltiota eli puolalais-ukrainalais-liettualaista liittokuntaa.<ref name="Salis114" />
Suomen ja Neuvosto-Venäjän rauhanneuvottelujen eteneminen liittyi vahvasti Puolan ja Venäjän väliseen sotaan. Puolan armeijan eteneminen Neuvosto-Venäjälle keväällä 1920 pakotti bolševikit etsimään rauhaa Suomen suunnalla. [[Tarton rauha|Rauhannneuvottelut käynnistyivätkin Tartossa]] 12. kesäkuuta 1920. Puna-armeijan sotaonnen käännyttyä bolševikeille edulliseksi Tarton neuvottelujen alkuvaiheessa väheni venäläisten halu myönnytyksiin Suomelle. Suomalaisten kannalta Puolan voitto elokuussa 1920 Varsovan edustalla ja edelleen koko Puolan takaisinvalloitus mahdollisti Suomelle paremmat asemat Neuvosto-Venäjän kanssa käydyissä Tarton rauhanneuvotteluissa. Rauhanneuvottelut päättyivät allekirjoitukseen lokakuussa 1920.<ref name="niinisto2001">Jussi Niinistö; ''Oliko Tarton rauha "liian hyvä" vai "häpeärauha"''? Kanava, n:o 3, 2001, s. 191–195.</ref>
| |||