Ero sivun ”Suomen kieli” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Valtlai (keskustelu | muokkaukset)
Valtlai (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 629:
[[Slaavilaiset kielet|Slaavilaisia]] lainasanoja suomessa on noin 300. Esimerkiksi varhaisimmat [[kristinusko]]on liittyvät sanat ''risti'', ''pappi'' ja ''pakana'' ovat slaavilaisia, vaikka kristinusko onkin tullut Suomeen lännestä.<ref>Häkkinen, K. s. 137–138.</ref><ref>Lehtinen s. 237–240.</ref> Myöhemmin Suomeen on lainautunut sanoja myös [[venäjän kieli|nykyvenäjästä]], kuten ''pomo'', ''kanava'', ''kapakka'' ja ''viesti''.<ref>Häkkinen, K. s. 139.</ref>
 
Eniten lainasanoja suomeen on tullut [[ruotsin kieli|ruotsista]]. Vanhimpia ruotsalaislainoja ovat esimerkiksi ''kummi'', ''kaupunki'', ''tuoli'', ''housut'' ja ''sakset'', ja lainoja on tullut sen jälkeen jatkuvasti. Ruotsin välityksellä suomeen on tullut myös paljon latinalais- ja kreikkalaisperäistä sanastoa (esim. ''kirkko'', ''koulu'', ''kartta'', ''leijona'', ''historia'').<ref>Lehikoinen s. 250–251.</ref> Nykyisessä suomen kirjakielessä arvioidaan olevan toistatuhatta ruotsalaista lainasanaa. Viimeisen sadan vuoden aikana ruotsin vaikutus on vähentynyt ja dominoivaksi kulttuurikieleksi on etenkin toisen maailmansodan jälkeen noussut [[englannin kieli|englanti]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.sprakbruk.fi/-/ruotsin-kielen-vaikutuksesta-suomen-kieleen | Nimeke = Ruotsin kielen vaikutuksesta suomen kieleen | Tekijä = Koponen, Eino | Julkaisu = Språkbruk | Ajankohta = 3/2014 | SeliteJulkaisija = Kotimaisten kielten keskus | Viitattu = 24.3.2017}}</ref> Kaikki englantilaiset lainasanat eivät kuitenkaan ole nuoria, vaan jo 1800-luvulla on lainattu esimerkiksi ''rommi'', ''pihvi'', ''timotei'', ''muki'' ja ''tunneli''.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pulkkinen, Paavo | Nimeke = Lokarista sponsoriin. Englantilaisia lainoja suomen kielessä | Vuosi = 1984 | Sivu = 8 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | Isbn = 951-1-08124-1 | Viitattu = 24.3.2017}}</ref>
 
Suomen tuhannesta yleisimmästä kantasanasta on varovaisesti arvioiden yli kolmannes lainaperäisiä. Suomen kielen professorin [[Kaisa Häkkinen|Kaisa Häkkisen]] mukaan suomea voikin nykyisen sanastonsa suhteen pitää pitkälti indoeurooppalaisena kielenä.<ref>Häkkinen, K. s. 151–152.</ref>
Rivi 715:
=== Kielihistoria ===
[[Tiedosto:Birch-bark letter 292 real.jpg|pienoiskuva|315x315px|[[Tuohikirje 292]] on kirjoitettu 1200-luvun alussa. Se on vanhin tunnettu esimerkki itämerensuomalaisesta kirjoituksesta.]]
Suomen kieli on muiden uralilaisten kielten tavoin kehittynyt [[uralilainen kantakieli|uralilaisesta kantakielestä]], jota on perinteisen näkemyksen mukaan puhuttu noin 6&nbsp;000 vuotta sitten jossain [[Volga]]n keskijuoksun ja [[Ural]]-vuorten välisellä alueella.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Kallio, Petri | Otsikko = Suomen kantakielten absoluuttista kronologiaa | Julkaisu = Virittäjä | Ajankohta = 2006 | Vuosikerta = 110 | Numero = 1 | Sivut =s. 2–3 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotikielen seura | www = http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2006_2.pdf | Viitattu = 5.6.2017}}</ref><ref>Lehtinen s. 34.</ref> Nykyään monet kielitieteilijät kuitenkin pitävät kantauralia huomattavasti nuorempana ja ajoittavat sen noin vuoteen 2000 eaa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Kallio, Petri | Otsikko = Suomen kantakielten absoluuttista kronologiaa | Julkaisu = Virittäjä | Ajankohta = 2006 | Vuosikerta = 110 | Numero = 1 | Sivut =s. 17 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotikielen seura | www = http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2006_2.pdf | Viitattu = 5.6.2017}}</ref><ref>[https://www.sgr.fi/susa/92/hakkinen.pdf#page=22 Häkkinen, J. s. 30].</ref> Nykyiset [[uralilaiset kielet]] eivät kuitenkaan ole kehittyneet suoraan kantauralista, vaan yleensä kantasuomen ja kantauralin välille oletetaan ainakin yksi välikantakieli.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kulonen, Ulla-Maija | Nimeke = Kielitiede ja suomen väestön juuret | Vuosi = 2004 | Sivut = 104–108 | Selite = Riho Grünthal (toim.): Miten menneisyyttämme tutkitaan | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Isbn = 951-746-332-4}}</ref>
 
Käsitykset siitä, milloin jotain suomensukuista kieltä on puhuttu nykyisen Suomen alueella, vaihtelevat. Vanhemman ajoituksen mukaan uralilainen kantakieli on yhdistetty [[kampakeraaminen kulttuuri|kampakeraamiseen kulttuuriin]], joka levisi Itämerelle asti jo noin vuosina 3900–3500 eaa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Kallio, Petri | Otsikko = Suomen kantakielten absoluuttista kronologiaa | Julkaisu = Virittäjä | Ajankohta = 2006 | Vuosikerta = 110 | Numero = 1 | Sivut =s. 16 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotikielen seura | www = http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2006_2.pdf | Viitattu = 5.6.2017}}</ref><ref>Lehtinen s. 204–207.</ref> Nykyään pidetään todennäköisempänä, että uralilaiset kielet ovat levinneet nykyisen Suomen alueelle vasta kun [[kantasaame]] ja [[myöhäiskantasuomi|kantasuomi]] ovat olleet erillisiä kielimuotoja. Ne ovat eronneet toisistaan ehkä vuoden 1000 eaa. jälkeen.<ref>[https://www.sgr.fi/susa/92/hakkinen.pdf#page=38 Häkkinen, J. s. 46].</ref> Kantasuomea on puhuttu ajanlaskun alun tienoille, jonka jälkeen siitä ovat alkaneet kehittyä nykyiset itämerensuomalaiset kielet.<ref>Lehtinen s. 75.</ref> Erillisistä kielistä tai murteista voidaan puhua noin vuodesta 500 alkaen.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Häkkinen, Jaakko | Otsikko = Jatkuvuusperustelut ja saamelaisen kielen leviäminen (osa 2) | Julkaisu = Muinaistutkija | Ajankohta = 9.7.2010 | Numero = 2/2010 | Sivut = 6 | www = http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus2.pdf | Viitattu = 18.5.2017}}</ref>
 
Vuoden 1000 tienoilla Suomessa oli arkeologisten löytöjen perusteella neljä asutusaluetta, joiden on tulkittu edustavan myös neljää muinaismurretta: Varsinais-Suomi, Häme, Karjala ja Savo.<ref>Lehtinen s. 246–247.</ref> Myös vanhimmissa kirjallisissa lähteissä, kuten riimukivissä ([[Riimukivi Gs 13|Gs 13]], [[Riimukivi U 582|U 582]], [[Riimukivi G 319|G 319]]), kertomuksissa ja historiallisissa asiakirjoissa, on mainittu omina alueinaan Suomi (= Varsinais-Suomi), Häme ja Karjala, mahdollisesti myös Pohjanmaan rannikko eli kveenien asuma-alue. Tämä [[Suomalaiset heimot|vanha heimojako]] on myös suomen murrejaon perusta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Häkkinen, Kaisa | Nimeke = Suomalaisten esihistoria kielitieteen valossa | Vuosi = 1996 | Sivut = 29–31 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Isbn = 951-717-855-7}}</ref>
Rivi 782:
* ISK = {{Kirjaviite | Tekijä = Hakulinen, Auli (päätoim.) | Nimeke = Iso suomen kielioppi | Vuosi = 2004 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Isbn = 951-746-557-2 | www = http://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php | www-teksti = VISK: Ison suomen kieliopin verkkoversio}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Jönsson-Korhola, Hannele & Lindgren, Anna-Riitta | Nimeke = Monena suomi maailmalla. Suomalaisperäisiä kielivähemmistöjä | Vuosi = 2003 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Isbn = 951-746-344-8}}
* {{Lehtiviite | Tekijä = Kallio, Petri | Otsikko = Suomen kantakielten absoluuttista kronologiaa | Julkaisu = Virittäjä | Ajankohta = 2006 | Vuosikerta = 110 | Numero = 1 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotikielen seura | www = http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2006_2.pdf | Viitattu = 5.6.2017}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Karlsson, Fred | Nimeke = Suomen kielen äänne- ja muotorakenne | Vuosi = 1982 | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = WSOY | Isbn = 951-0-11633-5}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Koivisto, Vesa | Nimeke = Suomen sanojen rakenne | Vuosi = 2013 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Isbn = 978-952-222-415-6}}
Rivi 836 ⟶ 837:
[[Luokka:Suomen kieli|*]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
<!-- Yhdistä ”absoluuttista kronologiaa” -viitteet? (Huom. eri sivut) -->