Ero sivun ”Manse United” versioiden välillä

[[Tiedosto:Ensimmäisen mestaruuden jälkeen joukkuekuva wiki.jpg|pienoiskuva|Manse United keväällä 1987 Ahvenanmaalla ensimmäisen Suomen mestaruuden ratkettua. Takarivissä (vas.) Vesa Rinne (C), Ari Kuusisto, Kai Telanne, Pekka Loikkanen, Sakari Uutela, Tapio Kivikangas ja Kalle Veirto, Eturivissä (vas.) Esa Jääkeläinen, Timo Jantunen, Jari Pajunen, Panu Pitkänen, Jari Löppönen ja Janne Sjöman. Pelaajien edessä maalivahti Atte Rantanen.]]

Ensimmäinen Suomen Mestaruuskausi [[Salibandyliigan kausi 1986–1987|1986–1987]] oli äärimmäisen tiukka. Punaisessa paidassa ja valkoisissa housuissa pelannut ManU keräsi 18 ottelussaan 30 pistettä. [[S.C. Dalmac|SC Dalmac]]<nowiki/>in sijoittuessa toiseksi 29 pisteellä ja RuRu:n kolmanneksi niin ikään 29 pisteellä. Mestaruus ratkesi viimeisessä ManU:n ja Dalmacin 0-0 päättyneessä ottelussa.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Styrbjörn Oskarsson|Otsikko=Bolla-Bolla till ettan, "Vi satsar inte tillräckligt"|Julkaisu=Åland|Ajankohta=14.4.1987|Julkaisija=}}</ref> Vesa Rinne laati otteluun erityisen puolustusvoittoisen taktiikan. Tarkoituksena oli, että Dalmacin pelätty kaksikko Vienola-Perttilä ei pääsisi laukomaan kertaakaan. Kokoonpanovalinnoissa painotettiin kurinalaiseen puolustamiseen pystyviä pelaajia. ManU:n salaisuus oli joukkueen tasaisuus. Joukkueen pelaajista neljä sijoittui [[Salibandyn SM-sarja 1986–1987|pistepörssi]]<nowiki/>ssä kärkikymmenikköön: Vesa Rinne oli neljäs (10+5=15), Pekka Loikkanen kuudes (9+5=14), Jari Pajunen seitsemäs (12+1) ja Sakari Uutela yhdeksäs (5+5=10). Pistepörssin voitti ylivoimaisesti RuRu:n Antti Tuominen (18+10=28, SC Dalmacin Heikki Vienola oli toinen (11+9=20) ja Turbon Pallon Orjo Kolu kolmas (13+6) ja samaa seuraa edustanut [[Ari Kaperi]] oli viides ja Dalmacin Jarmo Perttilä kahdeksas. Sarjan puolustajien pistepörssin taisi voittaa ManU:n liukkaasti noussut Timo Jantunen (5+3).<ref name=arkisto>Manse Unitedin arkisto{{parempi lähde}}</ref>

Kaudella [[Salibandyn SM-sarja 1987–1988|1987–1988]] ManU oli ylivoimainen, keräten kahdeksan joukkueen kaksinkertaisessa sarjassa 14 ottelussa 26 pistettä. Sarja pelattiin kolmessa turnauksessa: Maarianhaminassa, Helsingin Viikissä ja Tampereella Atalpassa. ManU hävisi vain kerran, kauden ensimmäisessä ottelussa sarjakakkoselle RuRu:lle, joka keräsi kaikkiaan 18 pistettä. Synkkä Uhma oli kolmas (16 pistettä) ja Dalmac neljäs (15 pistettä). ManU:n maaliero oli 65-13. RuRu:a vastaan pelit päättyivät 1-3 ja 2-0, Synkkää Uhmaa vastaan 2-0 ja 3-0. Dalmac kaatui ensiksi Viikissä 5-1 ja Tampereella 3-2. Myöhempien aikojen suuruus, kauden 1987-1988 sarjanousija SSV kaatui 6-1 ja 6-0. ManU:n Eero Mattila voitti seuran sisäisen maalipörssin ja pistepörssin, sekä mahdollisesti koko sarjan maalipörssin.<ref>Manse Unitedin name=arkisto</ref>

Kokoonpanon hajoaminen johtui lähinnä siitä, että osa tärkeistä pelaajista sai opintonsa valmiiksi, löysi työpaikan muualta kuin Tampereelta ja perusti perheen. Sitoutuminen joukkueeseen höltyi. Tämä kaikki tapahtui hetkellä, jolloin Tampereen yliopisto oli saanut vihdoin kunnon liikuntatilat, kun Atalpan liikuntahalli valmistui ja korvasi yliopiston vanhan liikuntasalin, jolloin Yliopistonyliopiston päätalon Juvenes-ruokala laajentui entisiin liinkuntatiloihin.

Näitä suomalaisen salibandyn pioneerivuosia [[Kalle Veirto]] on ansiokkaasti humoristisella ja ehkä liioittelevalla tyylillään kuvannut avainromaanissaan ''Suuret Sählymuistelmanisählymuistelmani''.

*[[Atte Rantanen (salibadypelaaja)|Atte Rantanen]]

Pelaajista maajoukkueessa pelasivat Timo Jantunen, Jari Pajunen, Panu Pitkänen ja Vesa Rinne, joka toimi vuonna 1987 myös maajoukkueen kapteenina. Maajoukkuekutsun saivat jossain vaiheessa myös ainakin Ari Kuusisto, Jari Löppönen ja Kalle Veirto. Tuolloin pelaajat joutuivat maksamaan ainakin osan maajoukkuematkojen kustannuksista. Opiskelijat miettivät toki, oliko moiseen varaa.

Sekä miesten että naisten salibandyjoukkueet kävivät tahoillaan keskustelua yhdistymisestä. Molempien joukkueiden päätös siirtymisestä tehtiin yksimielisesti. Varsinainen sopimus allekirjoitettiin 29. toukokuuta 1996, joka on samalla [[Koo-Vee (salibandy)|Koo-Veen salibandyjaoston]] perustamispäivä.<ref name="Manusta Koovee" /> Jalkapallojoukkue jatkoi vielä kesän 1996, jonka jälkeen se lopetti toimintansa. Yhteistyösopimuksessa yhtenä pykälänä sovittiin, että ManU:n nimellä ei saa aloittaa salibandytoimintaa kymmeneen vuoteen.[[Koovee (salibandy)|Koovee]] on tällä hetkellä yksi Suomen suurimmista salibandyseuroista. SenSekä edustusjoukkueetmiesten sekäettä miehissänaisten että naisissaedustusjoukkueet pelaavat edelleen ylimmällä sarjatasolla.

Salibandyn seniorisarjoissa ManU on voittanut M35-sarjassa yhden kullan (2003–2004), yhden hopean ja kaksi pronssia, M40-sarjassa yhden kullan (2005–2006) ja kaksi hopeata, M45-sarjassa yhden hopean ja yhden pronssin. NaisissaNaisten ManU–Koo-Vee -nimellä pelaava N30-joukkue voitti vuosina 2001–2006 ensiksi neljä perättäistä mestaruutta ja sitten kaksi hopeaa.