Ero sivun ”Kaste” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: gd, hu, ms, na |
|||
Rivi 13:
'''Hauta'''. Kasteen hauta tarkoittaa, että kasteessa vanha ihminen kuvaannollisesti kuolee ja nousee ylös uutena. Samalla tavalla kuin Jeesus oli haudassa ja nousi uuteen elämään, kasteesta ihminen saa nousta uuteen elämään Kristuksessa. [[Roomalaiskirje]] 6:3-5.<br />
'''Pelastus'''. Kaste näyttäytyy Uudessa testamentissa osana Jumalan pelastussuunnitelmaa Kristuksessa. Kaste yksinään ei pelasta, mutta se on yksi osa pelastusta. Ihmiset jotka uskoivat Jeesukseen ottivat kasteen Jeesukseen ja alkoivat seuraamaan Jeesusta elämässään. [[Apostolien teot]] 8:36-38.
==Kasteen merkitys==
Kaste on kristinuskossa pyhä toimitus, jossa henkilö tulee kristityksi ja liittyy seurakunnan jäseneksi. Vanhan kristillisen käsityksen mukaan seurakunnan jäsenenä ei voi olla ilman kastetta. Kastekäskyn (Matt. 28:18-20) mukaan Jeesuksen oppilaaksi tullaan kasteessa. Perinteinen kasteaika oli myöhäisantiikin aikana pääsiäinen.
Kasteen merkitys kristityille on kuvattu Markuksen evankeliumissa Jeesuksen sanoilla "''Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.''" (16: 15-16).
Vanhojen kirkkojen mukaan kaste on periaatteessa pelastukselle välttämätöntä. Kristinuskossa on käyty teologista pohdintaa, missä erityistilanteissa kaste ei olisi pelastukselle välttämätön.
Perinteisissä kirkkokunnissa kuten ([[katolisuus|katolisessa]] ja [[ortodoksisuus|ortodoksisessa]]) kirkossa sekä [[reformaatio]]n kirkkokkunnista [[luterilaisuus|luterilaisessa]] ja [[anglikaanisuus|anglikaanisessa]] kirkossa kaste on armon välittävä salaisuus eli [[sakramentti]]. Kasteessa ihmisestä tulee osallinen Jumalan armosta ja saa sen omakseen. Ihmisen uskon tehtävänä on ottaa tämä pelastuksen lahja vastaan. [[Nikaian uskontunnustus|Nikaian uskontunnstuksen]] mukaan kristityt uskovat "yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi". Näin ollen kasteen uskotaan välittävän anteeksiannon.
Kasteen uskotaan välittävän myös osallisuuden itse pelastukseen, eli ikuisen elämän. Paavalin ajatusta seuraten kasteen ajatellaan liittävän ihmisen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (Room. 6: 3-5). Kaste antaa ihmiselle yhteyden Kristuksen ikuiseen elämään, mikä on kristinuskon pelastuskäsityksen ydin. Kasteen ja sen yhteydessä suoritettavan kätten päällepanemisen katsotaan välittävän ihmisen Pyhän Hengen.
Standardin luterilaisen käsityksen mukaan "kaste vapauttaa synnistä, kuolemasta ja paholaisen vallasta, antaa osallisuuden Pyhään Henkeen ja ikuiselle elämän" (Iso Katekismus).
Hyvin vanhan kristillisen tavan mukaan kristitty otti uuden elämänsä merkiksi kasteessa uuden [[nimenanto|nimen]].
Reformaatiossa 1500-luvulla syntyneiden [[anabaptistit|anabaptistien]] mukaan kaste oli mahdollinen vasta sen jälkeen, kun ihminen oli tehnyt tietoisen uskonratkaisun. Anabaptistien käsityksen mukaan usko on ihmisen tietoinen tahdon akti. Tämän vuoksi he pitivät mahdottomana, että lapsi uskoisi. Anabaptisitit hylkäsivät lapsikasteen ja ryhtyivät kastamaan ihmisiä uudelleen, mistä nimitys "uudestikastajat".
Anabaptistien käsitystä uskosta edustavat nykyisistä kristityistä ns. vapaakirkkoihin kuuluva [[helluntaiherätys]], [[vapaakirkko]] ja myös monet muut uskonyhteisöt. Koska tällaisessa käsityksessä uskosta kaste on mahdollinen vasta varttuneessa iässä, lapsia ei kasteta. Myös kasteen merkitys on tällöin siirtynyt jumalallisen armon saamisesta lähemmäksi ihmisen tunnustustekoa. Ihminen kasteessa tunnustaa ja ilmaisee saamansa uskon.
Kaste toimitetaan upottamalla henkilö veteen tai valelemalla vettä hänen päähänsä kolme kertaa. Kaste suoritetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Eräät helluntaiherätykseen kuuluvat ryhmät kastavat vain Jeesuksen nimeen. Jeesukseen nimeen kastamista pidetään muissa kirkoissa yleensä ongelmallisena. Yleisen käsityksen mukaan kasteen suorittajan tulee olla itse kastettu. [[katolisuus|Katolisen]] kirkon käsityksen mukaan tietyissä olosuhteissa kastajan ei itse tarvitse olla kristitty.
Lapsikaste suoritetaan nykyään yleensä valelemalla lapsen pää vedellä, mutta aiemmin sylivauvatkin kastettiin <!-- ks. esim. Lutherin Iso katekismus --> upottamalla. Tästä syystä vanhojen kirkkorakennusten kastemaljat ovat hyvin suuria. Myös aikuiskaste voidaan suorittaa valelemalla, mutta erityisesti vapaakirkot suosivat upotuskastetta, jossa henkilö upotetaan hetkeksi kokonaan veden alle joko kastealtaassa tai virtaavassa vedessä.
Vanhaan kastejärjestykseen kuului ns. luopuminen paholaisesta eli [[abrenuntiatio diaboli]]. Kastettavalta kysyttiin, "luovutko Perkeleestä? Luovutko kaikista hänen teoistaan? Luovutko kaikista hänen petoksistaan". Vielä 1800-luvulla Suomen luterilaisessa kirkossa kasteen yhteydessä toimitettiin abrenuntiatio. Tästä käytännöstä luovuttiin vuonna [[1886]]. Ortodoksisessa kirkossa abrenuntiatio kuuluu edelleen kasteeseen. Abrenuntiatio on eri asia kuin [[paholainen|paholaisen]] häätäminen, eli [[manaus|eksorsismi]].
Hätäkasteen voi luterilaisessa kirkossa antaa kuka tahansa kristitty, kunhan se tapahtuu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
== Kaksi kastekäytäntöä ==
Kristinuskossa on edelleen vallalla kaksi erillaista kastekäytäntöä. Kaikki kristilliset kirkkokunnat ovat yhtä mieltä, että kaste ja usko kuuluvat yhteen. Erimielisyyttä on kuitenkin siitä, mitä usko on. Perinteisissä kirkkokunnissa korostetaan kasteen välittävää armoa ja sitä, että myös ihmisen usko on Pyhän Hengen synnyttämää lahjaa. Näin ollen kaste välittää paitsi armon, Pyhän Hengen kautta uskon. Usko ymmärretään ihmisen vastaukseksi armoon, joka ei ole vain puhdas rationaalinen tahdon ilmaus. Ihmisen katsotaan siten voivan omistaa uskon esim. lapsena, nukkuessa, koomassa ja aivokuolleena, siis riippumatta ihmisen henkisestä ja älyllisestä kapasiteetista. [[Katolisuus|Katolisessa]] ja [[Ortodoksisuus|ortodoksisessa]] kirkossa sekä monissa [[protestanttisuus|protestanttisissa]] kirkoissa, kuten [[luterilaisuus|luterilaisuudessa]], kaste suoritetaan yleensä lapsikasteena, jolloin nimen antaminen suoritetaan yleensä samassa yhteydessä.
Itse kasteella tarkoitetaan pelkästään kristilliseen seurakuntaan liittämistä, eikä se liity sinänsä [[nimenanto|nimen antamiseen]]. Kaksi käytössä olevaa kastekäytäntöä ovat lapsikaste ja uskovien kaste. [[Katolisuus|Katolisessa]] ja [[Ortodoksisuus|ortodoksisessa]] kirkossa sekä monissa [[protestanttisuus|protestanttisissa]] kirkoissa, kuten [[luterilaisuus|luterilaisuudessa]], kaste suoritetaan yleensä lapsikasteena, jolloin nimen antaminen suoritetaan yleensä samassa yhteydessä. Suuret kirkkokunnat tunnustavat toistensa kasteen päteväksi. [[Martti Luther]] korosti, että kaste on selkeästi Jumalan lahja eikä ihmisen ansiota, joten lapsetkin tulee kastaa. Lutherin oppi lapsikasteesta perustui katolisen kirkon oppiin. Luther on itse todennut, ettei hän ole saanut lapsikastetta kuten vanhurskauttamisoppia Jumalalta, vaan paavilta (''[[Kirje galatalaisille|Galatalaiskirje]]en selitys'', sivu 100). Hän vastusti voimakkaasti [[uudelleenkastajat|uudelleenkastajia]], jotka korostivat kastetta merkkinä ihmisen uskonratkaisusta.▼
▲
Useimpien <!-- mm. metodistit on poikkeus --> vapaiden suuntien, kuten [[Helluntailaisuus|helluntailaisuuden]], [[Baptismi|baptismin]] ja [[Vapaakirkko|vapaakirkon]], opissa ja elämässä ihminen ottaa kasteen uskoontulonsa yhteydessä tai sen jälkeen. Tällöin puhutaan ''[[
Aikuiskasteen puoltajien mukaan [[Raamattu|Raamatussa]] ei esiinny lapsikastetta. Lapsikastetta puoltavien kirkkokuntien mukaan Raamatussa ei esiinny suoraa näyttöä lapsikasteeta, mutta Raamatun käsitys kristinsuskosta ei myöskään kiellä sitä. Nämä kirkkokunnat katsovat seuraavansa vanhaa apostolista tapaa kastaessaan lapsia.
▲Useimpien <!-- mm. metodistit on poikkeus --> vapaiden suuntien, kuten [[Helluntailaisuus|helluntailaisuuden]], [[Baptismi|baptismin]] ja [[Vapaakirkko|vapaakirkon]], opissa ja elämässä ihminen ottaa kasteen uskoontulonsa yhteydessä tai sen jälkeen. Tällöin puhutaan ''[[uskovien kaste]]esta'' tai ''[[aikuiskaste]]esta'', vaikka kaste saatetaankin ottaa jo lapsena tai nuorena. Lapsikaste suoritetaan nykyään yleensä valelemalla lapsen pää vedellä, mutta aiemmin sylivauvatkin kastettiin <!-- ks. esim. Lutherin Iso katekismus --> upottamalla. Uskovien kaste suoritetaan yleensä upotuskasteena, jossa henkilö upotetaan hetkeksi kokonaan veden alle joko kastealtaassa tai virtaavassa vedessä.
Varhaisin historiallinen maininta lapsikasteen hylkäämisestä on kirkkoisä [[Tertullianus|Tertullianukselta]]. Hänen mukaansa kaste tulisi suorittaa myöhemmässä iässä, jotta henkilö voisi sen muistaa.
== Aiheesta muualla ==
| |||