Ero sivun ”Hjalmar Kahelin” versioiden välillä

Kahelinin vanhemmat olivat [[Jyväskylän lyseo]]n rehtori [[Karl Henrik Kahelin]] ja Agnes Charlotta Aejmelaeus. Kahelin kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1887. Yleisen oikeustutkinnon hän suoritti 1892 ja valmistui [[varatuomari]]ksi 1895.<ref name="YM" /> Hän työskenteli tämän jälkeen [[asianajaja]]na ja oli asianajotoimisto Kahelin & Walldénin osakkaana vuosina 1897–1900. Hän toimi kanslistina [[Postihallitus|postihallituksessa]] vuosina 1900–1901, [[Porvoon hiippakunta|Porvoon hiippakunnan]] [[tuomiokapituli]]n sihteerinä vuosina 1901–1909, kustannusyhtiö [[WSOY|WSOY:n]] apulaisjohtajana vuosina 1902–1935 sekä [[Suomen senaatti|senaatin]] kirkollis- ja opetustoimituskunnan esittelijänä ja sihteerinä vuosina 1909–1918. Suomen itsenäistyttyä Kahelin toimi [[Korkein hallinto-oikeus|Korkeimman hallinto-oikeuden]] jäsenenä ja hallintoneuvoksena 1918–1938 sekä virkaylioikeuden puheenjohtajana 1926–1939.<ref name="kuka">[[Iisakki Laati]] ym. (toim.): ''Kuka kukin oli 1900–1961'', s. 223. Helsinki: Otava, 1961.</ref><ref name="KKO54" /><ref name="YM" /> Hän oli oikeusministerinä [[Vennolan I hallitus|Vennolan I hallituksessa]] elokuusta 1919 tammikuuhun 1920 [[Kansallinen Edistyspuolue|Kansallisen Edistyspuolueen]] edustajana.<ref>{{Ministerikortisto|nro=251}}</ref> Hän oli myös [[Eduskunta|eduskunnan]] [[Sivistysvaliokunta|sivistysvaliokunnan]] sihteerinä vuonna 1908 ja [[Perustuslakivaliokunta|perustuslakivaliokunnan]] sihteerinä vuoden 1917 toisilla valtiopäivillä sekä [[Suomen evankelisluterilainen kirkko|Suomen evankelisluterilaisen kirkon]] [[kirkolliskokous|kirkolliskokouksen]] edustajana vuosina 1928, 1933 ja 1938.<ref name="KKO54" />▼