Versio 3. huhtikuuta 2017 kello 23.53 muokkaa Ochs (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 17 614 muokkausta turhaa pois, kh ← Vanhempi muutos		Versio 5. joulukuuta 2018 kello 10.26 muokkaa kumoa Jni (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, ylläpitäjät 22 369 muokkausta p typo Uudempi muutos →
Rivi 6: Sana ''katiska'' juontuu [[muinaisvenäjä]]n häkkiä tarkoittavan sanan monikkomuodosta ''kotĭci''. Suomen kirjakielessä ''katiska'' mainitaan ensimmäisen kerran [[Herra Martti\|herra Martin]] 1500-luvun käännöksessä [[Kuningas Kristofferin maanlaki\|kuningas Kristofferin maanlaista]].<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Häkkinen, Kaisa \| Nimeke = Nykysuomen etymologinen sanakirja \| Sivu =377 \| Julkaisupaikka = Helsinki \| Julkaisija = WSOY \| Vuosi = 2004 \| Tunniste = ISBN 951-0-27108-X }}</ref> Liistekatiska eli sälekatiska eli kartiska tehtiin petäjästä pintapuusta kiskotuista liisteistä. Näistä esimerkiksi noin yhden senttimetrin paksuisista ja kolme senttimetriä leveistä säleistä lyötiin pohjaan pyöreähkö pesä ja sen nieluun rannasta johtava aita. Liisteet sidottiin toisiinsa koivuvitsaksin. Liisteiden väli oli yleensä alle 25 millimetriä ja siteiden väli 150 millimetriä. Liistekatiska ulottui veden yläpuolelle noin puoli metriä ja kalat poimittiin sieltä lippoamalla tai haaviamalla. Pesän malleja oli useita ja lokeroitakin saattoi olla useampia. Aita tehtiin usein havuista. Pyydyksen pystytys aloitettiin kevätjäiltä ja kevään kutukalat olivat pääsaalis. Katiskan saattoi pystyä pitää koko kesänkin paikoillaan. Liistekatiskoiden suosio alkoi taantua eri ~~puolillla~~puolilla Suomea 1800-luvulla, jolloin [[Tukki (puu)\|mäntytukin]] arvo kohosi. Eräissä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun [[terva]]pitäjissä ja toisaalta myös Vienan Karjalassa on puukatiskan käytöstä 1900-luvulle tultaessa tuskin lainkaan todisteita.<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = U. T. Sirelius \| Nimeke = Suomalaisten kalastus\| Vuosi = 1907\| Luku = Katiska\| Sivu = 283–303\| Selite = Näköispainos 2009\| Julkaisupaikka = Helsinki\| Julkaisija = SKS\| Tunniste = ISSN 0355-1768\| Viitattu = 8.4.2016 \| Kieli = }}</ref> Nykyisin katiskat tehdään paksusta rautalangasta ja rautalankaverkoista. Tällainen katiska upotetaan kalastuksessa vesistön (järven tai lammen) pohjaan nielu yleensä rantaan päin. Katiskassa on myötäsukainen nielu, josta kalat uivat helposti sisälle, mutta vain onnekkaimmat sattumalta osuvat uimaan takaisin ja vapauteen. Muut katiskaan joutuneet ovat siten katiskan kokijan saalista. Katiskaan on kiinnitetty naru, jonka toiseen päähän on sidottu pinnalla kelluva merkki, tupuri eli kuppu{{lähde\|termit}}. Tupurin avulla katiska löydetään ja narusta nostetaan ylös kokemista varten.

Ero sivun ”Katiska” versioiden välillä