Ero sivun ”Elias Lönnrot” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
päivitetään viitteitä ym., ei huomautuksia artikkeliin, vaan keskustelusivulle; siirretty lähde oikeaan kohtaan, muu on jostain muualta, ehkä Schybergsonista
den
Rivi 33:
Lönnrotin esivanhemmista on jäänyt tietoja hyvin vähän. Hänen isoisänsä isä oli Erik Losten, joka oli Lohjantaipaleella vuonna 1717 syntynyt Prunkan ratsutilan ruotusotilas Uudenmaan jalkaväkirykmentin Kaartin komppaniassa. Erik Losten oli osallisena muun muassa [[Suomenlinna|Viaporin linnoituksen]] rakennustöissä ja [[Pommerin sota|Pommerin sodassa]] 1758. Losten-sukunimi saatetaan joissakin yhteyksissä kirjoittaa myös kahdella o-kirjaimella ja joskus myös kahdella e-kirjaimella. Losten meni naimisiin Lohilammen ratsutilan isännän tyttären Marketan kanssa vuonna 1736. Avioliittoon syntyi yksi poika, Matti. Mustapää-Matti, joksi häntä kutsuttiin tumman ihon ja hiusten takia, vietti nuoruutensa Lohilammen Prunkalla, jossa hän oppi räätälin ammatin. Noin vuonna 1770 Matti Losten muutti sukunimensä muotoon Lönnrot. Sukunimi ei ollut aivan uusi 1700-luvulla, joskin melko harvinainen.<ref name="suku"/>
 
Lönnrotin sukututkija Toivo Haatio kertoo myös Elias Lönnrotin lahjakkaan räätäli-isän Fredrik Juhanan osanneen virsikirjan ulkoa ja itse sepittäneen lauluja. Elias Lönnrotin äidin Ulrika Wahlbergin suku Sammatin Kiikalasta oli tulokkaita, juurinaan läntisen UusimaanUudenmaan perinteikkäät ratsutilat Suomusjärven Isoperhe ja Pusulan Vesikkala. Eliaksen sisaruksista viisi selvisi aikuisikään.<ref>{{Verkkoviite|osoite= http://www.sssry.fi/tiedosto/haarjarvi.pdf |nimeke= Sammatti, Haarjärvi. Torpat ja torpparit |Tekijä = Toivo Haatio | Ajankohta = 2002 |Julkaisija = Salon Seudun Sukututkijat r.y |viitattu=}}</ref>
 
Lönnrot meni naimisiin vuonna 1849, 47-vuotiaana, Maria Piponiuksen (1823–1868) kanssa. Piponius oli oululaisen värjärimestarin Elias Piponiuksen tytär. Lönnrot ja Piponius saivat yhteensä viisi lasta, joista vain Ida-tytär saavutti aikuisiän. Muut lapset kuolivat tartuntatauteihin. Lapsista Elias (1850–1852) kuoli [[Aivokalvontulehdus|aivokalvontulehdukseen]], Maria Ulrika (1852–1874) kävi [[Jyväskylän seminaari]]a ja kuoli keuhkotautiin 21-vuotiaana, Elina Sofia (1858–1876) kuoli 18-vuotiaana [[kurkkumätä]]än ja Tekla Natalia (1860–1879) keuhkotautiin. Tytär Ida Karolina (1855–1915) muutti ulkomaille vuonna 1886 ja asui muun muassa [[Istanbul]]issa 1880-luvun lopulla sekä Italiassa [[Rooma]]ssa 1892–1895 ja viimeksi [[Siena]]ssa jossa hänellä oli oma talo ja jonne hänet on myös haudattu Laterano-hautausmaalle.<ref>[http://mlonnrot.omablogi.fi/eliaksen-lapset/ Lönnrotin tyttöjä ja poikia: Eliaksen lapset 19.2.2015]</ref><ref>Ritva Anneli Viertola-Cavallari: [https://ritviecav.wordpress.com/2008/03/02/maanpaossa-italiassa-2/ Maanpaossa Italiassa 2: Kosijaa ja kuuluisuutta pakoon]</ref><ref name="ARNOLDUS"/><ref name="KB"/>