Ero sivun ”Kampakeraaminen kulttuuri” versioiden välillä

[[Tiedosto:Comb ceramic pottery from Taipalsaari, Finland.jpg|pienoiskuva|[[Taipalsaari|Taipalsaarelta]] löytynyt kampakeraaminen saviastia.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:KM30887:995#image|nimeke=saviastia; kampakeraaminen saviastia|julkaisu=www.finna.fi|viitattu=2018-01-23|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>]]Kampakeramiikka edustaa ensimmäistä [[keramiikka]]a Suomessa. Nimensä kulttuuri on saanut kampaleimoin koristelluista, kaarevapohjaisista, 40&ndash;50 litran vetoisista [[keramiikka|keraamisista]] astioista.

Kampakeramiikkaa edelsivät Suomessa esikeraamiset [[Suomusjärven kulttuuri|Suomusjärven]] ja [[Kundan kulttuuri]]t. Kampakeraamista traditiota jatkoi [[Kiukaisten kulttuuri]], joka sai vaikutteita vasarakirveskulttuurista eli [[nuorakeramiikka|nuorakeramiikasta]].

On oletettu, että kampakeraamisen kulttuurin väestö 5200–2000&nbsp;eaa. puhui mahdollisesti suomalais-ugrilaista kieltä, koska se asui suurin piirtein samalla alueella kuin näitä kieliä myöhemmin puhuneet ihmiset.<ref name="Museovirasto" /> Kulttuurin muodostumiseen ei kuitenkaan näytä liittyneen suuria kansainvaelluksia, vaan kampakeramiikka ilmaantui ilman että muussa esineistössä, elinkeinoissa tai yhteiskuntarakenteessa olisi todettavissa muutoksia.

Kampakeraamiselta ajalta on peräisin esimerkiksi suurin osa [[Suomen kalliomaalaukset|Suomen kalliomaalauksista]]. Löytöihin kuuluvat myös pienet saviset ihmishahmot esimerkiksi [[Vantaa]]n [[Jokiniemi|Jokiniemen]] idoli, joka on noin 5&nbsp;000 vuotta vanha. <ref>Museovirasto: http://www.nba.fi/fi/arkeologia</ref>

Saven sideaineena käytettiin [[hiekka]]a, [[kvartsi]]- tai [[maasälpä]]murskaa, [[asbesti]]a, palanutta luuta, kalkkikivirouhetta, [[simpukat|simpukankuorta]] ja höyheniä tai kasvien osia. Sekoitussuhteet vaihtelivat eri kulttuurivaiheissa ja ryhmissä. Astia valmistettiin kiertämällä savivöitä päälletysten spiraaliksi. Koristelussa käytettiin hammastettua, lyhytpiikkistä "kampaleimasinta". Näitä puu-, luu- tai kivileimasimia on ollut eripituisia ja erilevyisiä. Kuvioinnissa on käytetty myös muita painantavälineitä, kuten ruokoja, kierrenuoria, korsia ja kalan sekä linnun nikamia. On myös vain viillelty terävillä välineillä suoria viivoja geometriseksi kuvioinniksi. Kuviot muodostivat astioiden pintaan vaakasuoria vyöhykkeitä. Kuvion muotoa käytetään apuna iän määrittämisessä. Leimakuvion lisäksi jonakin aikana tyypillistä pintakuviointia olivat kuoppapainanteet. Ne lisäsivät astian kestävyyttä poltettaessa valmis astia avotulessa noin 400&nbsp;°C:ssa. Astiat olivat suhteellisen kookkaita, jopa 45-litraisia.<ref>Suomen historian pikkujättiläinen Sivu 16. </ref>

Tiedetään saviastioita maalatun Keski- ja Itä-Euroopan neoliittisissa kulttuureissa. Samaa on havaittu Suomessakin, vaikka sitä ei ole systemaattisesti tutkittu. Suomalaisissa saviastioissa on havaittu mahdollisia jäämiä mustasta ja punaisesta maalista astioiden sisä- ja ulkopinnoilla. Varhaiskampakeramiikassa (Ka I) se olisi harvinaista mutta Säräisniemen keramiikassa (Sär-1 ja Sär-2) yleisempää, kuten myös tyypillisessä kampakeramiikassa (Ka II). [[kierikki|Kierikissä]] löydettyjä, mustalla maalattuja sirpaleita on tutkittu maalin koostumuksen selvittämiseksi. Musta pigmentti on ilmeisesti hematiittia, jossa on joukossa myös kuparin ja titaanin yhdisteitä. <ref name=black/>

Suomen löydöt on perinteisesti jaettu Aarne Äyräpään (1930) mukaan seuraaviin tyylisuuntiin. Tämä jaottelu tuottaa varsinkin rannikkoseutujen ulkopuolella vaikeuksia (ajoitukset ovat konventionaalisia eikä kalibroituja):

**Suomi, Itä-Karjala ja Ruotsin [[Länsipohjan maakunta|Länsipohja]]

**maalaaminen harvinaista

*jotkut asiantuntijat pitävät Pyheensillan keramiikkaa (2400&ndash;2000 eaa.) omana tyylivaiheenaan, Ka IV (nimi: [[Mynämäki|Mynämäen]] Pyheensilta)

Tämä Äyräpään ajoitus perustuu [[rannansiirtymiskronologia]]an. Nykyään käytetyllä [[radiohiiliajoitus|radiohiiliajoituksella]] saadaan esimerkiksi Karjalankannaksen kampakeramiikan sirpaleille kalibroiduksi kokonaisikä-intervalliksi vuodet 5600&ndash;2300 eaa. <ref>Geochronometria Vol. 23, pp 93&ndash;99, 2004</ref>

Lisäksi erotetaan muun muassa Uskelan, Sipilänhaan ja Jäkärlän keramiikat omiksi ryhmikseen sekä [[asbestikeramiikka]] muunnelmineen, joita ovat muun muassa Kierikin, Pöljän ja Jysmän keramiikka.

Yleisesti omaksutun käsityksen mukaan varhaisen tai viimeistään tyypillisen kampakeramiikan kulttuuri puhui suomalais-ugrilaista kieltä, joka levisi kulttuurin mukana.<ref name="Museovirasto" /> Tästä asiasta on vallinnut melko laaja tieteidenvälinen yksimielisyys 1980- ja 1990-luvuilla. Kielitieteilijä Petri Kallio esitti kuitenkin vuonna 2006, että suomalais-ugrilainen kantakieli olisi kampakeramiikkaa selvästi myöhäisempi ilmiö.<ref>Kallio, Petri 2006: Suomen kantakielten absoluuttista kronologiaa. - Virittäjä 1/2006. http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2006_2.pdf </ref> Fennougristi Jaakko Häkkinen esitti vuonna 2009 lisää perusteluja jotka tukevat Kallion näkemystä; Häkkisen mukaan kampakeraaminen kulttuuri on liian varhainen voidakseen liittyä uralilaisen kielen leviämiseen.<ref>Häkkinen, Jaakko 2009: Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 92. http://www.sgr.fi/susa/92/hakkinen.pdf </ref>

Myös arkeologian puolella on kritisoitu usein esiintynyttä käsitystä, jonka mukaan arkeologisia kulttuureita voi pitää kielialueiden tai etnisten ryhmien heijastumina <ref>esimerkiksi Trigger, Bruce 1994: Ethnicity - An Appropriate Concept for Archaeology? ''Fennoscandia archaeologica'' XI, s.100 - 103.</ref>. Toisaalta eräät arkeologit lähtevät yhä tulkinnoissaan siitä oletuksesta, että kielihistoriallisesti rekonstruoidut kielelliset virtaukset ovat olleet yhteydessä arkeologisesti havaittaviin väestö- ja kulttuurivirtauksiin.<ref>Ch.Carpelán kokoelmassa "Pohjan poluilla" s.250.</ref>

* {{Lehtiviite | Tekijä =Costopoulos, Andre & Vaneeckhout, Samuel & Paberzyte, Ieva & Hulse, Eva & Okkonen, Jari | Otsikko =Clear Evidence of Black Painted Typical Comb Ceramics at Kierikki | Julkaisu =Fennoscandia Archaeologica | Ajankohta =2006 | Numero =23 | Sivut =55-59 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Suomen Arkeologinen Seura | Issn =0781-7126 | www =http://www.sarks.fi/fa/PDF/FA23_55.pdf | Tiedostomuoto =pdf | Viitattu = }}