Ero sivun ”Paleokonservatismi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
kirjasta uusiksi |
||
Rivi 1:
{{Konservatismi}}
'''Paleokonservatismi''' on yhdysvaltalainen [[Konservatismi|konservatismin]] muoto, joka pyrkii palauttamaan mielestään ”oikean” konservatismin ja vastustaa etenkin [[uuskonservatismi]]a, jota se pitää vasemmistolaisten petoksena konservatismia vastaan.<ref>Ruotsila 2018, s. 190.</ref> Paleokonservatiivit kannattavat [[Protektionismi|protektionistista]] talouspolitiikkaa ja ei-valkoisen maahanmuuton rajoittamista. Paleokonservatiivit vastustavat [[Globalisti|globalismia]], ja heidän mielestään Yhdysvaltain pitäisi eristäytyä muusta maailmasta ja lakata sotimasta ulkomailla demokratiaa levittääkseen.
Paleokonservatiivinen liike syntyi 1980-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä se liittoutui [[Libertarismi|libertaristien]] kanssa ja osallistui presidentinvaaleihin [[Yhdysvaltain reformipuolue|reformipuolueen]] kautta. Liike hiipui 2000-luvulla, mutta sen kannatus säilyi. Vuonna 2016 Yhdysvaltain presidentiksi valittu [[Donald Trump]] on noudattanut politiikassaan paleokonservatiivista ideologiaa.
==Synty==
Paleokonservatiivinen katsantokanta, asennoituminen ja poliittinen ohjelmisto on ollut olemassa jo Yhdysvaltain modernin konservatismin alusta alkaen. Järjestäytyneenä ryhmänä ja nimityksenä paleokonservatismi syntyi 1980-luvulla. Nimityksen taustalla oli tarkoitus haastaa uuskonservatismi ja korostaa liikkeen ideologiaa ”alkuperäisenä” konservatismina.<ref>Ruotsila 2018, s. 192.</ref>
Liikkeen synnyssä tärkeä tapaus oli vuonna 1980 perinteisten konservatiivien ja uuskonservatiivien välillä käyty kiista liittovaltion humanististen tieteiden rahoitusorganisaation [[National Endowment of Humanities]]in johtopaikasta. Johtajaksi valittiin aluksi perinteinen [[etelävaltio]]lainen konservatiivi Mel Bradford, mutta uuskonservatiivit onnistuivat saamaan hänen nimityksensä peruttua. Tämä konservatiiviliikkeen sisäinen taisto aiheutti liikkeen sisälle pysyvän haavan, ja Bradfordin puolella olleet alkoivat kutsua itseään ”paleoiksi” korostaakseen oman konservatiivusuutensa alkuperäisyyttä.<ref>Ruotsila 2018, s. 192–193.</ref>
==Ideologian muotoutuminen==
Paleokonservatiiviseen liikkeeseen kuului 1980-luvulla etelävaltiolaisten traditionalistien lisäksi myös [[Keskilänsi|Keskilännen]] [[Traditionalismi|traditionalisteja]]. Etelävaltiolaiset paleokonservatiivit ihailivat [[Yhdysvaltain sisällissota|sisällissotaa]] edeltänyttä ”Vanhaa Etelää”, sen yhteisöllisyyttä, maahan juurtumisen arvostamista, kunnia- ja perhekäsityksiä, perinteistä kristillisyyttä sekä hajautettua vallankäyttöä. Etelävaltioiden perinteistä rasismia ja [[rotuerottelu]]a ei korostettu mutta ei myöskään vastustettu. Pahana etelän paleokonservatiivit näkivät teollistuneen ja kaupallistuneen [[Pohjoisvaltiot|pohjoisen]], joka oli tuhonnut Vanhan Etelän. Myös [[kapitalismi]], vapaa [[markkinatalous]] ja edistysusko nähtiin ongelmallisina, epävakauttavina sekä yhteisöllisyyttä ja perinteitä tuhoavina asioina. Keskilännen paleokonservatiivit olivat etelän paleokonservatiivien kanssa samaa mieltä kaikista asioista vaikka olivatkin eri kulttuurialueelta.<ref>Ruotsila 2018, s. 193–194.</ref>
Keskilännen näkyvä paleokonservatiivi [[Samuel T. Francis]] profiloitui vuoden 1965 lainmuutoksen seurauksena voimakkaasti lisääntyneen ei-valkoisten maahanmuuton vastustajana ja alkoi 1980-luvulla johtaa kampanjoita sen lopettamiseksi. Ei-valkoisten maahanmuutto nähtiin uhkana Yhdysvaltain sydänmaisen kulttuuriperinnölle ja elämäntavalle. Francisista tuli lopulta valkoisen etnovaltion ajatuksen kannattaja.<ref>Ruotsila 2018, s. 194–195.</ref> Muiden konservatiivien näkökulmasta paleokonservatismissa on [[äärioikeisto]]laisia, rasistisia ja [[Antisemitismi|antisemitistisiä]] ulottuvuuksia.<ref>Ruotsila 2018, s. 191.</ref>
Paleokonservatiivit alkoivat vastustaa Yhdysvaltain uutta aktiivista globaalia roolia ja vaativat paluuta toista maailmansotaa edeltäneeseen [[Nationalismi|nationalistiseen]] ja eristäytyvään ulkopolitiikkaan, ”[[isolationismi]]in”. Paleokonservatiivien mielestä oikeassa konservativismissa pyritään keskitetyn vallankäytön vähentämiseen paitsi sisäpolitiikassa, myös ulkopolitiikassa. Heidän mielestään Yhdysvaltain tulisi vain suojella kansallista suvereniteettiaan ja välittömiä etujaan, eikä liberaalien tapaan lähteä ”parantamaan maailmaa”.<ref>Ruotsila 2018, s. 196–197.</ref>
Paleokonservatiivien kolmas tavoite oli vähintäänkin osittainen paluu [[Protektionismi|protektionistiseen]] kauppapolitiikkaan, jolla suojeltaisiin keskilännen ”Ruostevyön” teollisuusosavaltioiden yhteisöjä. [[Vapaakauppa]] ja muu globaalisuus nähtiin ihmisluonnon ja muiden luonnonlakien vastaisena kilpailutilana.<ref>Ruotsila 2018, s. 197.</ref>
Uuskonservatiivien ja liberaalien ohella paleokonservatiivit alkoivat vastustaa myös republikaanisen puolueen valtaeliittiä ja [[Kristillinen oikeisto|kristillistä oikeistoa]], jonka he katsoivat unohtaneen oikean tehtävänsä eli kristillisen kulttuurin ja raamatullisen maailmankuvan iskostamisen yhdysvaltalaisiin. Paleokonservatiivien mielestä konservatiinen liike oli etääntynyt todellisesta konservatismista niin kauas, että he itse ottivat etäisyyttä sanaan ja kutsuivat itseään pelkiksi ”paleoiksi” tai [[Radikalismi|radikaaleiksi]].<ref>Ruotsila 2018, s. 198–199.</ref>
Paleokonservatiivit katsoivat, ettei puoluepolitiikka tai lainsäädäntötyö riitä ongelmien poistamiseen, sillä puoluepolitiikasta oli tullut pelkkää opportunistista äänten ostamista ja sitä kautta kuuliaista valtaeliitille. Paleokonservatiivit näkivät hitaan, ruohonjuuritason [[vastakulttuuri]]sen keskustelun ainoana kestävänä muutoksen tienä. Sen he toivoivat synnyttävän ihmisissä uuden syvällisen luokka- ja ryhmätietoisuuden, joka johtaisi transnationalistien eliitin ja ”muka-konservatiivien” haastamiseen. Tämä 1990-luvulla noussut tavoite on nähty valkoisen [[Identiteettipolitiikka|identiteettipolitiikan]] varhaisena ilmentymänä.<ref>Ruotsila 2018, s. 199–200.</ref>
==Liittoutuminen libertaristien kanssa, reformipuolue ja hiipuminen==
1990-luvulla paleokonservatiivit liittoutuivat toisen konservatiivisen ryhmittymän, [[Libertarismi|libertaristien]] kanssa.<ref>Ruotsila 2018, s. 201.</ref> Liikkeet perustivat vuonna 1995 yhdessä [[Yhdysvaltain reformipuolue|reformipuolueen]], jonka presidenttiehdokkaana vuoden 2000 vaaleissa oli paleokonservatiivi [[Pat Buchanan]].<ref>Ruotsila 2018, s. 191.</ref> Paleokonservatiivien ja paleolibertaristien liitto sekä reformipuolue kuitenkin romahtivat 2000-luvun alussa, kun voimistuneet uuskonservatiivit kävivät vastahyökkäykseen.<ref>Ruotsila 2018, s. 216.</ref>
==Donald Trump==
Liikemies [[Donald Trump]] aloitti poliittisen uransa reformipuolueen riveissä. Hän harkitsi presidenttiehdokkuutta jo vuoden 2000 vaaleissa ja uudelleen vuoden 2012 vaaleissa. Hän omaksui vuosien varrella selkeästi paleokonservatiivisen linjan, siirtyi [[Yhdysvaltain republikaaninen puolue|republikaaneihin]] ja voitti vuoden 2016 presidentinvaalit. Yhdysvaltain presidenttinä Trump on ollut paleokonservatiivien tapaan isolationistinen, protektionistinen, maahanmuuttokriittinen ja [[Populismi|populistisen]] eliitinvastainen.<ref>Ruotsila 2018, s. 191, 217–224.</ref>
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Ruotsila, Markku | Nimeke = Sydänmaiden kapina: Donald Trump, amerikkalainen konservatismi ja äärioikeiston nousu | Vuosi = 2018 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Gaudeamus | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 978-952-495-488-4 }}
===Viitteet===
{{viitteet}}
[[Luokka:Konservatismi]]
| |||