Ero sivun ”Johannes Karhapää” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p typo |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 34:
Karhapää syntyi nykyisin Joensuun kaupunkiin kuuluvan Koveron (myöh. [[Tuupovaara]]) pitäjän [[Sonkajanranta|Sonkajanrannan]] kylässä Nissisen tilalla. Hän omaksui jo lapsena vahvan ortodoksisen uskon ja oli mukana [[Pyhäin Sergein ja Hermanin veljeskunta|Pyhäin Sergein ja Hermanin veljeskunnan]] paikallisen nuorisoyhdistyksen toiminnassa. Vuonna 1889 voimaan tulleen [[Eriuskolaislaki|eriuskolaislain]] myötä [[Sortavalan Evankelinen Seura]] oli vuosisadan vaihteessa aloittanut [[Karjala]]ssa kiivaan [[Suomen evankelis-luterilainen kirkko|luterilaistamiskampanjan]], jonka vastavoimaksi perustettiin [[Aunus|Aunuksessa]] vuonna 1907 [[Karjalan veljeskunta]]. Sen alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä voimakasta [[sisälähetys]]työtä, mutta kenraalikuvernööri [[F. A. Seyn]]in hallituskaudella 1909–1917 Karjalan veljeskunta valjastettiin myös [[Venäläistäminen|venäläistämisen]] asialle.<ref name=keinonen>Keinonen, Mikko: ''Oikeauskoisen nousu ja tuho''. Karlik Films, 2008. Viitattu 9.9.2016.</ref>
Myös Karhapää huolestui kotiseudulleen leviävästä luterilaisesta lähetystyöstä ja lähestyi arkkipiispa [[Sergei (patriarkka)|Sergeitä]], pyytäen häneltä apua ortodoksisuuden vahvistamiseen, muun muassa toivomalla Sonkajanrantaan omaa ortodoksista kansakoulua. Vuonna 1908 Karjalan veljeskunta perustikin Sonkajanrantaan ortodoksisen koulun ja 1915 sen viereen valmistui varakkaan [[Pietari (kaupunki)|pietarilaisen]] kauppiaan rahoilla rakennettu [[Pyhän Hannan kirkko]]. Se ei kuitenkaan ollut alueella toimineen [[Ilomantsin ortodoksinen seurakunta|Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan]], vaan nimenomaan Karjalan veljeskunnan kirkko. Karhapään osuus koulu- ja kirkkohankkeissa oli merkittävä, mutta paikallisten [[Fennomania|fennomaanien]] keskuudessa hänen toimintansa herätti vihaa, kun Karhapäätä pidettiin ”ryssän uskon” levittäjänä. Asiaan vaikutti myös se, että hänellä oli veljeskunnan lisäksi läheiset suhteet myös kenraalikuvernööri Seyniin. Lisäksi Karhapää oli [[Venäjän keisari|tsaarinvallan]] kannattaja.<ref name=keinonen/>
Karhapään sanottiin tehneen perättömän ilmiannon kenraalikuvernöörille luterilaisten ortodokseihin kohdistamasta vainosta ja toimineen Suomen etujen vastaisesti jo sortovuosien aikana. Syytöksistä ensimmäinen perustui todennäköisesti siihen, että Karhapää oli kääntynyt asiassaan Sortavalan piispan Serafimin puoleen, joka välitti tiedon tapahtuneesta kenraalikuvernööri M. A. Stahovitšille. Jälkimmäinen liittyi vuonna 1912 tapahtuneeseen kenraalikuvernööri Seynin vierailuun Karhapään kotona. Karhapään katsottiin ajaneen Suomen edun vastaisia venäläistämistavoitteitaan uskonnon varjolla. Lehdistö painotti, että ”kreikanuskoinen rahvas”, ortodoksipapisto sekä jo seitsemän vuotta Tuupovaarassa toiminut pastori Laurenti Pevtsov olivat tuominneet Karhapään toiminnan ja antaneet luterilaiselle kirkolle luottamuslauseen.
Sonkajanrannan koulun lisäksi hän toimi kiertävänä uskonnonopettajana [[Joensuun ortodoksinen seurakunta|Joensuun]], [[Ilomantsin ortodoksinen seurakunta|Ilomantsin]], [[Taipaleen ortodoksinen seurakunta|Taipaleen]] ja [[Kuopion ortodoksinen seurakunta|Kuopion ortodoksisten seurakuntien]] alueella. Koveron ja [[Ilomantsi]]n seuduilla hän teki myös aktiivista sisälähetystyötä Pyhäin Sergein ja Hermanin veljeskunnan nimissä. Karhapään toiminta oli aktiivisimmillaan [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] alkamisen jälkeen vuodesta 1914 lähtien. Samalla vihamiesten määrä kuitenkin lisääntyi ja hänet leimattiin tsaarivallan kätyriksi tai jopa Venäjän salaisen poliisin vakoojaksi. Vuoden 1917 [[Helmikuun vallankumous|helmikuun vallankumouksen]] jälkeen Karhapään panettelu kiihtyi entisestään, Pohjois-Karjalan kansallismielisissä lehdissä häntä kutsuttiin muun muassa ”erääksi Pohjois-Karjalan pimeistä voimista”. Kirkkohistorian professori [[Kauko Pirinen|Kauko Pirisen]] mukaan arvostelu oli kuitenkin kohtuutonta, sillä Karhapään toimintaa ohjasi vain hänen syvä uskonnollinen vakaumuksensa.<ref name=keinonen/> ▼
Seynin ja Karhapään väitetty yhteistyö herätti voimakkaita tunteita. Seyn oli hallinnut Suomea ennen maaliskuun vallankumousta sotatilalain nojalla. Häntä inhottiin ja halveksuttiin, koska monien mielestä hän oli ylemmilleen nöyristelevä ja alemmilleen öykkäröivä. Seyn toteutti venäläistämispolitiikkaa esimerkiksi valitsemalla keisarille lojaaleja virkamiehiä. Lehdistön tarjoama kuva yleisestä vastustuksesta Karhapään toimintaa kohtaan vastasi ilmeisen hyvin todellisuutta. Joensuun ortodoksinen seurakunnankokous oli nimittäin jo maaliskuun alussa paheksunut Karhapään Suomen-vastaista toimintaa. Pohjois-Karjalan tilanne oli hyvin samanlainen kuin Raja-Karjalan, missä ortodoksisen suomalaisväestön katkeruus vieraskielistä kirkollista järjestelmää vastaan oli purkautunut vallankumouksen jälkeisissä kansalaiskokouksissa. Myös niissä vaadittiin venäläistämiskoulujen sulkemista ja venäläismielisten pappien karkottamista.
Lopulta Karhapäätä vaadittiin jopa vangittavaksi ja ajojahti huipentui hänen erottamiseensa uskonnonopettajan virasta. Sonkajanrannan koulu kunnallistettiin ja syksyllä 1917 sen opettajaksi tuli kiihkoisänmaallinen koverolainen [[Jääkäriliike|jääkäri]]. Kun vielä Sergein jälkeen arkkipiispaksi tullut [[Serafim (arkkipiispa)|Serafim]] lakkasi tukemasta Karhapäätä, tuli hänestä vuoden 1918 sisällissodan melskeissä käytännössä lainsuojaton. Valkoiset vangitsivat Karhapään [[Joensuun vankileiri]]lle jä hänet teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä [[Siilainen|Siilaisten]] kaupunginosassa maaliskuun alussa.<ref name=keinonen/> [[Suomen sotasurmat]] -tietokantaan Karhapään kuolinpäiväksi on merkitty 7. maaliskuuta.<ref name=narc/> Joidenkin tietojen mukaan hänet olisi kuitenkin teloitettu kolme viikkoa myöhemmin pääsiäisena<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ort.fi/arkkipiispa/kolumnit-ja-kannanotot/johannes-karhap%C3%A4%C3%A4n-el%C3%A4m%C3%A4-vihan-uhrista-sovinnon-symboliksi | Nimeke = Johannes Karhapään elämä: "Vihan uhrista sovinnon symboliksi" | Julkaisija = Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo | Viitattu = 9.9.2016}}</ref> ja joidenkin taas vasta 14. huhtikuuta yhdessä 99 [[Raudun taistelu]]n jälkeen vangitun venäläisen kanssa.<ref name=loima>{{Kirjaviite | Tekijä = Loima, Jyrki | Nimeke = Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22: Osa 2.2 | Luku = Raudun taistelu ja venäläiset | Vuosi = 2004 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Valtioneuvoston kanslia | Tunniste = ISBN 952-53544-5-8.}}</ref>▼
▲Sonkajanrannan koulun lisäksi
▲Lopulta Karhapäätä vaadittiin jopa vangittavaksi ja ajojahti huipentui hänen erottamiseensa uskonnonopettajan virasta. Sonkajanrannan koulu kunnallistettiin ja syksyllä 1917 sen opettajaksi tuli kiihkoisänmaallinen koverolainen [[Jääkäriliike|jääkäri]]. Kun vielä Sergein jälkeen arkkipiispaksi tullut [[Serafim (arkkipiispa)|Serafim]] lakkasi tukemasta Karhapäätä, tuli hänestä vuoden 1918 sisällissodan melskeissä käytännössä lainsuojaton. Valkoiset vangitsivat Karhapään [[Joensuun vankileiri]]lle jä hänet teloitettiin venäläisten vankien mukana ilman oikeudenkäyntiä [[Siilainen|Siilaisten]] kaupunginosassa maaliskuun alussa.<ref name="keinonen" /> [[Suomen sotasurmat]] -tietokantaan Karhapään kuolinpäiväksi on merkitty 7. maaliskuuta.<ref name="narc" /> Joidenkin tietojen mukaan hänet olisi kuitenkin teloitettu kolme viikkoa myöhemmin pääsiäisena<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ort.fi/arkkipiispa/kolumnit-ja-kannanotot/johannes-karhap%C3%A4%C3%A4n-el%C3%A4m%C3%A4-vihan-uhrista-sovinnon-symboliksi | Nimeke = Johannes Karhapään elämä: "Vihan uhrista sovinnon symboliksi" | Julkaisija = Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo | Viitattu = 9.9.2016}}</ref> ja joidenkin taas vasta 14. huhtikuuta yhdessä 99 [[Raudun taistelu]]n jälkeen vangitun venäläisen kanssa.<ref name="loima">{{Kirjaviite | Tekijä = Loima, Jyrki | Nimeke = Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22: Osa 2.2 | Luku = Raudun taistelu ja venäläiset | Vuosi = 2004 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Valtioneuvoston kanslia | Tunniste = ISBN 952-53544-5-8.}}</ref>
== Muuta ==
| |||