Ero sivun ”Pitkä s” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Pitkä s saksan kielessä, käännetty artikkelista https://de.wikipedia.org/wiki/Langes_s#Das_lange_s_im_Deutschen |
||
Rivi 15:
==Pitkä s suomen kielessä==
Suomen kieltä kirjoitettaessa käytettiin ſ-kirjainta ennen [[tavu]]n alussa. Nykyisen kaltaista s-kirjainta käytettiin puolestaan tavun lopussa.
== Pitkä s saksan kielessä ==
Seuraavassa on kuvattu saksan perinteiset oikeinkirjoitussäännöt.
==== Pyöreä s ====
Pyöreä s voi esiintyä ''vain tavun loppuäänteessä'' (enimmäksen suoraan tavun lopussa joko sanan tai sananosan lopussa), ei koskaan pienellä kirjoitettavan sanan alussa, sananosan alussa tai tavun alussa:
* sanan lopussa: ''das Haus, der Kosmos, des Bundes, das Pils'' (mutta: ''im Hauſe, die Häuſer, das Pilſener'')
* etuliitteen lopussa, yhdistävänä s:nä ja sananosan lopussa, myös jos seuraava sananosa alkaa pitkällä ſ:llä: ''Liebes-brief, Arbeits-amt, Donners-tag, Unterſuchungs-ergebnis, Haus-tür, Dis-poſition, dis-harmoniſch, das-ſelbe, Wirts-ſtube, Aus-ſicht.''
* ennen eräitä konsonantilla alkavia sananjohtimia (kuten -lein, -chen, -bar) u. Ä. (nicht vor [[:de:Flexionsendung|Flexionsendungen]] mit ''t'' und ggf. [[:de:Schwa|Schwa]] [ə]): ''Wachs-tum, Weis-heit, Häus-lein, Mäus-chen, Bis-tum, nachweis-bar, wohlweis-lich, bos-haft'' (mutta: ''er reiſte, das ſechſte,'' kts. alla ſt).
* tavun lopussa ilman, että kyseessä on sanan(osan)loppu (usein myös erisnimissä): ''kos-miſch, brüs-kieren, Realis-mus, les-biſch, Mes-ner; Os-wald, Dres-den, Schles-wig, Os-nabrück.'' Tästä on kuitenkin poikkeuksia, kts. alla.
==== Pitkä ſ ====
Pitkää ſ:ää käytetään aina siellä, missä lyhyttä ei käytetä:
* aina ''tavun alkuäänteessä'' (puhutun tavun), siis tavun alussa ja myös tavun keskellä ennen vokaalia: ''ſauſen, einſpielen, ausſpielen, erſtaunen, ſkandalös, Pſyche, Mi-ſanthrop'' (puhutut tavut: Mi-san-throp) myös jälkiliitteiden -ſel, -ſal, -ſam alussa: z. B. ''Rätſel, Labſal, ſeltſam.''
* in den ''Lautverbindungen ſp und ſt'' (und seit 1901 auch ''ſz''), wenn sie nicht durch Fugen-s oder Komposition entstehen; auch vor Flexionsendungen auf -t(…): z. B. ''Weſpe, Knoſpe, faſten, faſzinierend, Oſzillograph, Aſt, Haſt, Luſt, einſt, du ſtehſt, meiſtens, beſte, knuſpern; er reiſt, du lieſt, es paſſte [neue Rechtschr.], ſechſte, Gſtaad''
* in ''[[:de:Digraph_(Linguistik)|Digraphen]],'' also Buchstabenverbindungen, die ''einen'' Laut darstellen (''ſch'', in Fremdwörtern ''ſh'', auch beim doppelt dargestellten Mitlaut ''ſſ/ſs''): z. B. ''Buſch, Eſche, Wunſch, wünſchen, Flaſh, Waſſer, Biſſen, Zeugniſſe, Faſs [neue Rechtschr.],'' aber: ''Eschatologie.'' Dies gilt auch bei durch [[:de:Assimilation_(Phonologie)|Assimilation]] entstandenem Doppel-s: z. B. ''aſſimiliert, Aſſonanz.''
* vor l, n, r, wenn dazwischen ein „e“ ausgefallen ist: z. B. ''unſre, Pilſner'' aber: ''Zuchthäusler, Oslo, Osnabrück.''
* auch am Silbenende bei ''Silbentrennung'': z. B. ''Weſpe – Weſ-pe, Waſ-ſer, unſ-re.''
* immer vor Apostroph: ''ich laſſ’''
* im Wort ''tranſzendieren'', tranſzendent usw. (das ſ von ''-ſzendieren'' schluckt das s der Vorsilbe ''trans'')
Siehe auch: [[:de:Deutsche_Rechtschreibung_im_19._Jahrhundert|Deutsche Rechtschreibung im 19. Jahrhundert]]
==Pitkästä s:stä johdetut merkit==
| |||