Ero sivun ”Jean-Lambert Tallien” versioiden välillä

p
kh, tark.
(lisää kuvia, pari tarkennusta)
p (kh, tark.)
 
==Elämä==
Tallien toimi nuoruudessaan lakimiehen apulaisena ja myöhemmin kirjanpainajana.<ref name="columbia">[https://www.encyclopedia.com/reference/encyclopedias-almanacs-transcripts-and-maps/tallien-jean-lambert Tallien, Jean Lambert] {{en}} ''The Columbia Encyclopedia''. Encyclopedia.com. Viitattu 26.11.2018.</ref> Vallankumouksen puhjettua vuonna 1789 hän siirtyi toimittajaksi ''Le Moniteur'' -lehteen. Vuonna 1791 hän alkoi julkaista [[jakobiiniklubi]]n rahoittamaa, Pariisissa kahdesti viikossa ilmestynyttä poliittista ilmoituslehteä ''Ami des citoyens''.<ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfch/0192.html ''Nordisk familjebok'' (1919), s. 347–348] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 26.11.2018.</ref> Tallienin poliittinen ura alkoi hänen osallistumisellaan [[Tuileries’n palatsin valtaus|Tuileries’n palatsin valtaukseen]] elokuussa 1792. Hänet valittiin sen jälkeen [[Pariisin kommuuni (Ranskan vallankumous)|Pariisin kommuunin]] sihteeriksi ja hieman myöhemmin edustajaksi [[kansalliskonventti]]in, jossa hän liittyi [[Vuoripuoluevuoripuolue]]eenen ryhmään.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Hän oli osallisena niin sanotuissa [[Syyskuun murhat|syyskuun murhissa]]<ref name="NFB" /> ja lähetti Pariisin kommuunin nimissä Ranskan maakuntiin kiertokirjeitä, joissa hän yllytti rankaisemaan vastavallankumouksellisia armottomasti.<ref name="columbia" /> Hän äänesti kansalliskonventissa kuningas [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] kuolemantuomion puolesta ja myötävaikutti [[Girondistit|girondistien]] syrjäyttämiseen.<ref name="brit" /><ref name="columbia" /> Tallien valittiin jäseneksi [[yleisen turvallisuuden valiokunta]]an. Kansalliskonventti lähetti vuonna 1793 hänet järjestämään uusien sotilaiden värväämistä Lounais-Ranskassa.<ref name="brit" />
 
[[Tiedosto:Тальен на трибуне 9 термидора.jpg|thumb|Tallien uhkaa diktaattori Robespierreä veitsellä puhuessaan kansalliskonventissa 26. heinäkuuta 1794, piirros 1800-luvulta.]]
[[Tiedosto:Thérésa Cabarrus.JPG|thumb|Thérésa Tallien, [[Marie-Guillemine Benoist]]in maalaama muotokuva noin vuodelta 1799.]]
Syyskuussa 1793 Tallien sai tehtäväkseen kukistaa vastavallankumouksellisen kapinan [[Bordeaux|Bordeaux’ssa]], missä yhteydessä hän turvautui vallankumoukselliseen [[terrori]]in. Bordeaux’ssa Tallien tutustui ja rakastui [[Thérésa Cabarrus]] -nimiseen eronneeseen aatelisnaiseen, joka sai hänet pehmentämään asennoitumistaan vallankumouksen vastustajiin. Tallien kutsuttiin maaliskuussa 1794 takaisin Pariisiin, jossa hän alkoi ajautua kasvaviin erimielisyyksiin [[Yhteishyvän valiokunta|yhteishyvän valiokunnan]] ja sen johtajan [[Maximilien Robespierre]]n kanssa. Tallienia Pariisiin seurannut Cabarrus, joka nyt oli hänen rakastajattarensa, vangittiin toukokuun 1794 lopussa, mikä jyrkensi Tallienin vihamielisyyttä Robespierren terrorihallintoa kohtaan. Robespierre järjesti 14. kesäkuuta Tallienin erotetuksi jakobiiniklubista. Samoihin aikoihin säädetty, terroria entisestään kiristänyt [[prairialkuun 22. päivän laki]] uhkasi sekä Tallienin että vangitun Cabarrusin turvallisuutta. Tämän vuoksi Tallien solmi salaliiton [[Paul Barras]]in ja [[Joseph Fouché]]n kanssa, ja he olivat keskeisessä roolissa heinäkuussa 1794 suoritetussa thermidorin vallankeikauksessa, jolla Robespierre syöstiin vallasta.<ref name="brit" /><ref name="women">David S. Newhall: [https://www.encyclopedia.com/women/encyclopedias-almanacs-transcripts-and-maps/tallien-theresa-1773-1835 Tallien, Thérésa (1773–1835)] {{en}} ''Women in World History: A Biographical Encyclopedia'' (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 26.11.2018.</ref><ref name="columbia" /><ref name="NFB" /> Ratkaisevassa kansalliskonventin istunnossa 26. heinäkuuta juuri Tallien aloitti hyökkäykset [[Louis de Saint-Just]]ia vastaan ja huusi dramaattisia tappouhkauksia Robespierrelle veistä esitellen. Tallien järjesti myöhemmin Thérésa Cabarrusin vapautuksen, ja he menivät naimisiin joulukuussa 1794.<ref name="women" />
Robespierren kukistamista seuranneina kuukausina Tallien oli keskushahmo niin sanotussa thermidor-reaktiossa, jossa terrorin ajan jakobiinijohtajat ja vallankumoustuomioistuinten jäsenet joutuivat puhdistuksen kohteeksi.<ref name="brit" /> Hänet valittiin jäseneksi uudistettuun yhteishyvän valiokuntaan, mutta hän joutui eroamaan jo kuukauden kuluttua elokuun 1794 lopussa tuomittuaan puheessaan joko jakobiinipuolueen. Ylilyöntiensä vuoksi Tallien menetti vähitellen muiden puolueiden luottamuksen. Jakobiinivastaisuutensa vuoksi häntä epäiltiin [[Monarkismi|piilomonarkistiksi]], mutta heinäkuussa 1795 kukistetun [[Quiberoninlahden maihinnousu]]n jälkeen hän salli satojen vangiksi jääneiden emigranttirojalistien kuolemantuomiot, mahdollisesti vakuuttaakseen ranskalaiset sitoutumisestaan tasavaltaan. Kansalliskonventin istuessa viimeisiä päiviään syksyllä 1795 Tallien vaati uusien vaalitulosten peruuttamista, koska ne merkitsivät hänen mukaansa vanhoillisten voittoa.<ref name="women" /> [[Direktorio]]n tultua valtaan syksyllä 1795 hänet valittiin jäseneksi parlamentin uuteen alahuoneeseen [[viidensadan neuvosto]]on, mutta hänen vaikutusvaltansa siellä jäi vähäiseksi.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Hänen edustajanpaikkansa peruutettiin toukokuussa 1798 säädetyllä niin sanotulla floréalkuun 22. päivän lailla, jolla viidensadan neuvostoa puhdistettiin.<ref name="women" />
 
Tallien osallistui vuonna 1798 siviilivirkamiehenä kenraali [[Napoléon Bonaparte]]n [[Egypti]]nNapoleonin Egyptin-sotaretki|Egyptin-sotaretkeen siviilivirkamiehenä]]. Paluumatkalla Tallien joutui englantilaisten sotavangiksi. Oleskeltuaan jonkin aikaa Englannissa hän palasi Ranskaan huhtikuussa 1801 ja otti eron vaimostaan Thérésasta, joka oli jo käytännössä hylännyt hänet.<ref name="brit" /><ref name="columbia" /><ref name="NFB" /> Tallien sai marraskuussa 1804 Fouchén avulla Napoleonilta nimityksen Ranskan konsuliksi [[Espanja]]n [[Alicante]]en. Hän joutui sairastuttuaan luopumaan tehtävästä melkein heti, mutta onnistui saamaan eläkkeen.<ref name="NFB" /><ref name="women" /> Hän tuki vuonna 1814 [[Bourbon-restauraatio|Bourbonien valtaanpaluuta]] ja vuonna 1815 Napoleonin [[Satapäiväinen keisarikunta|satapäiväistä keisarikuntaa]], jonka kukistuttua hänen eläkkeensä peruttiin mutta hän välttyi maastakarkotukselta. Tallien eli lopun ikänsä köyhyydessä.<ref name="brit" /> Kuningas [[Ludvig XVIII]] myönsi hänelle uuden eläkkeen tammikuussa 1820.<ref name="women" /> Tallien kuoli myöhemmin samana vuonna Pariisissa [[lepra]]an 53-vuotiaana.
 
Tallienilla oli avioliitostaan Thérésan kanssa kaksi tytärtä.<ref name="women" />