Ero sivun ”Clemens von Galen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: it:Clemens August Graf von Galen |
p →Piispa kansallissosialismin kaudella: ennen kaikkea |
||
Rivi 33:
7. kesäkuuta 1934 Saksassa julkaistiin katolisten piispojen paimenkirje, jossa nämä tuomitsivat "uuspakanuuden", "vaikutusvaltaisten voimien" pyrkimyksen tuhota kristillinen usko, kristilliset teot ja kristilliset kirkot Saksassa sekä korvata ne "kansallisella uskonnolla". von Galen oli eräs kirjeen kirjoittajista. Kirje tuomitsi nimeltä mainiten uuspakanuuden hyöty- ja rotumoraalin. Samalla se torjui kansallissosialististen vallanpitäjien väitteet siitä, että piispojen halu puolustaa kristillista uskoa ja kirkkoa olisi valtakunnankonkordaatissa kiellettyä sekaantumista poliittiseen elämään. Lisäksi piispat kiistivät, että kansallissosialisteilla (tai muillakaan vallanpitäjillä) olisi oikeus vaatia keneltäkään "ehdotonta kuuliaisuutta" (''vorbehaltslose Gefolgschaft''). Jokainen velvollisuus, sellainenkin, johon on sitouduttu valan velvoituksin, lakkaa, kun vaaditaan jotain sellaista, joka sotii Jumalan käskyjä vastaan, sanotaan piispojen tilanteseen nähden epätavallisen suorasukaisessa kannanotossa.
Lokakuussa 1934 von Galen jakoi hiippakunnassaan kirjoitusta ''Studien zum Mythus des 20. Jahrhunderts'' ("Tutkielmia 20. vuosisadan myytistä"). Siinä katolinen teologi, jonka nimeä ei mainittu, käsitteli kriittiseen sävyyn kansallissosialistisen liikkeen pääideologin [[Alfred Rosenberg]]in teosta "20. vuosisadan myytti",
9. helmikuuta [[1936]] von Galen piti huomiota herättäneen saarnan [[Xanten]]issa. Siinä hän puhui marttyyriuden merkityksestä ja sanoi suoraan, että kansallissosialististen vallanpitäjien surmauttamat katoliset hallituksen vastustajat olivat nykyajan marttyyreitä. Samalla he olivat von Galenin mielestä myös uskollisia isänmaan ystäviä. Saman vuoden kesäkuun 9. päivänä von Galen julkaisi paimenkirjeen, jossa hän kritisoi hyvin suorasanaisesti katolisia pappeja ja munkkeja vastaan järjestettyjä näytösluontoisia n.k. siveellisyysoikeudenkäyntejä, joissa heitä syytettiin heppoisin perustein siveellisyysrikoksista.
| |||