Ero sivun ”Lúthien” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaus:  seulottavat 
Rivi 6:
Lúthien rakastui Bereniin, [[ihminen (Arda)|ihmiseen]] Bëorin huoneesta. Heidän suhteensa oli tuhoon tuomittu alusta alkaen: Lúthien ei ollut vain Beleriandin voimakkaimman ja mahtavimman haltiakuninkaan tytär, vaan myös maian, Melianin tytär. Beren oli kuolevainen ihminen, joka taisteli Mustaa Kuningasta, [[Melkor|Morgoth]]ia vastaan. Doriathin valtakunta oli onnistunut toistaiseksi pysyttelemään erossa sodasta eristäytymällä Melianin loitsiman maagisen esteen, Melianin Vyön, taakse.
 
Thingol ei halunnut, että Beren naisi hänen tyttärensä, ja asetti ehdoksi mahdottoman tehtävän: Berenin piti tuoda Thingolille yksi Morgothin rautakruunun jalokivistä. Nämä jalokivet tunnettiin [[Silmaril]]eina. Haltiaruhtinas Finrod Felagund kuoli pelastaessaan Berenin hengen. Lúthien ja Beren onnistuivat pakenemaan [[Sauron]]ilta ja selvittivät tehtävän Valinorin koiran, Huanin avulla, mutta Berenheidän haavoittuipaetessaan taistelussakauhea susi Carcharoth puri Berenin käden irti ja nielaisi Silmarilin. He kuitenkin pelastuivat, ja kuoliThingol pianmyöntyi tehtävänlopulta suorittamisenheidän jälkeenliittoonsa.
 
Ilo jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, kun Silmarilin poltteen hulluksi tekemä Carcharoth lähestyi Doriathia. Thingol ja Beren lähtivät sitä vastaan, mutta Carcharoth haavoitti Bereniä hänen suojatessaan Thingolia. Huan surmasi Carcharothin, mutta haavoittui itsekin kuolettavasti. Myös Beren menehtyi pian sen jälkeen, kun Silmaril oli leikattu ulos ihmissuden vatsasta.
 
Murheissaan Lúthien kuoli suruun ja meni Mandosin Saleihin, haltioiden tuonelaan. Siellä hän onnistui suostuttelemaan Mandosin palauttamaan hänet ja Berenin eloon. Ehtona oli, että he kuolisivat ihmisten kuoleman. Tämä oli ainoa kerta, kun Mandos liikuttui säälistä.
Tämän jälkeen he menivät asumaan Ossiriandiin.
 
Lúthien ja Beren saivat pojan, Diorin, jota kutsuttiin nimellä Elúchil – Thingolin perijä. BerenThingol asetti silmarilin Nauglamíriin, [[Kääpiö (Arda)|kääpiöiden]] tekemään kaulakoruun, mutta ahneus sokaisi kääpiöt, ja he surmasivat Thingolin ja veivät kaulakorun. Beren hankki Nauglamírin takaisin, ja se annettiin Lúthienille. Hänen kauneutensa yhdistyi jalokiven loistoon, ja siksi Tol Galen oli kaunein paikka koskaan Valinorin itäpuolella. Lúthienin kuoleman jälkeen Nauglamír toimitettiin hänen pojalleen Diorille, mikä johti Doriathin tuhoon, kun kääpiöt[[Fëanor]]in ahneuksissaanpojat vaativat Silmarilia itselleen ja ryöstivät Doriathin. HeidänBerenin sukunsaja Lúthienin suku ei kuitenkaan koskaan sammunut, vaan heidän jälkeläisiinsä lukeutuivat muun muassa [[Elrond]] ja [[Elros]], ja kymmenien sukupolvien kautta myös [[Elendil]], [[Isildur]] ja [[Aragorn]].
 
Lúthien ja Berenin tarina on heijastettavissa [[Aragorn]]in ja [[Arwen]]in tarinaan kirjassa [[Taru sormusten herrasta]].