Ero sivun ”Lúthien” versioiden välillä

Lúthien rakastui Bereniin, [[ihminen (Arda)|ihmiseen]] Bëorin huoneesta. Heidän suhteensa oli tuhoon tuomittu alusta alkaen: Lúthien ei ollut vain Beleriandin voimakkaimman ja mahtavimman haltiakuninkaan tytär, vaan myös maian, Melianin tytär. Beren oli kuolevainen ihminen, joka taisteli Mustaa Kuningasta, [[Melkor|Morgoth]]ia vastaan. Doriathin valtakunta oli onnistunut toistaiseksi pysyttelemään poissaerossa sodasta eristäytymällä Melianin loitsiman maagisen esteen, Melianin Vyön, taakse.

Thingol ei halunnut, että Beren naisi hänen tyttärensä, ja asetti ehdoksi mahdottoman tehtävän: Berenin piti tuoda Thingolille yksi Morgothin rautakruunun jalokivistä. Nämä jalokivet tunnettiin [[Silmaril]]eina. Haltiaruhtinas Finrod Felagund kuoli pelastaessaan Berenin hengen. Lúthien ja Beren onnistuivat pakenemaan [[Sauron]]ilta ja selvittivät tehtävän Valinorin koiran, Huanin avulla, mutta Beren haavoittui taistelussa ja kuoli pian tehtävän suorittamisen jälkeen.

Lúthien ja Beren saivat pojan, Diorin, jota kutsuttiin nimellä Elúchil – Thingolin perijä. Beren asetti silmarilin Nauglamíriin, [[Kääpiö (Arda)|kääpiöiden]] tekemään kaulakoruun, ja se annettiin Lúthienille. Hänen kauneutensa yhdistyi jalokiven loistoon, ja siksi Tol Galen oli kaunein paikka koskaan Valinorin itäpuolella. Lúthienin kuoleman jälkeen Nauglamír toimitettiin hänen pojalleen Diorille, mikä johti Doriathin tuhoon, kun kääpiöt ahneuksissaan ryöstivät Doriathin. HänenHeidän sukunsa ei koskaan sammunut, vaan heidän jälkeläisiinsä lukeutuivat muun muassa [[Elrond]] ja [[Elros]], ja kymmenien sukupolvien kautta myös [[Aragorn]].