Ero sivun ”Nils-Aslak Valkeapää” versioiden välillä

Ensimmäinen runoteos ''Giđa ijat čuovgadat'' (suom. ''Kevään yöt niin valoisat'', 1980) ilmestyi vuonna 1974. Seuraavat runoteokset ''Lávlo vizar biellocizáš'' (1976) ja ''Ádjaga silbasuonat'' (1981) ilmestyivät yhdessä ensiksi mainitun kanssa vuonna 1985 trilogiana ''Ruoktu váimmus''. Trilogia on käännetty ruotsiksi, norjaksi, englanniksi ja saksaksi. [[Suomen kieli|Suomenkielistä]] laitosta ei ole ilmestynyt.<ref name="Hirvonen">{{Kirjaviite | Tekijä = Hirvonen, Vuokko: ''| Nimeke = Sydämeni palava: johdatus saamelaiseen joiku- ja kertomusperinteeseen, taiteeseen ja kirjallisuuteen'', 1995, s.| Sivu = 38-39 | Vuosi = 1995 | Julkaisupaikka = Oulu | Julkaisija = Oulun yliopisto
| ISBN = 951-42-4304-8 }}</ref><ref>Mattila, Hanna: ''Vaikko namat ja áiggit / riikkat ja vuogit molsásit / ieš ášši ii rievdda; Aika, nostalgia ja etninen identiteetti Nils-Aslak Valkeapään runokokoelmassa Ruoktu váimmus'', s. 9–10. Suomen kirjallisuuden pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto 2011.</ref>

''Trekways of the Wind'' on saamenkielisestä kokoomateoksesta ''Ruoktu váimmus'' [[Käännös|käännetty]] runokokoelma, Valkeapäänjonka itsensäValkeapää kuvittamakuvitti runokokoelmaitse. ''Trekways of the Wind'' on Valkeapään yhteiskunnallisen ajattelun taiteellinen synteesi. ''Trekways of the Wind'' on trilogia, jonka osat on alun perin kirjoitettu ja myös julkaistu eri aikoina. Kaikkien osien keskiössä on [[luonto]], johon saamelainen elämäntapa nivoutuu. Kaikki osat sisältävät myös yhteiskunnallisiin kehityksiin liittyviä kuvauksia ja kritiikkiä. Kaikissa kolmessa osassa kuvataan erilaisia ihmissuhteita. Ensimmäisessä, vuonna 1974 alun perin julkaistussa osassa Valkeapää kirjoittaa toistuvasti länsimaisen kulttuurin yleisistä epäkohdista sekä saamelaiskulttuuriin kohdistuvista väheksyvistä asenteista.<ref name="Tapio Nykänen">{{Verkkoviite | Osoite =http://politiikasta.fi/saamelaisuus-ja-arktinen-alkuperaiskansaisuus-nils-aslak-valkeapaan-ajattelussa/ | Nimeke =Saamelaisuus ja arktinen alkuperäiskansaisuus Nils-Aslak Valkeapään ajattelussa | Tekijä =Nykänen, Tapio | Julkaisu =politiikasta.fi | Ajankohta Julkaisija=9.9.2017Tapio Nykänen| Viitattu =10.10.2017 | Kieli = }}</ref>

Toisessa osassa, joka on julkaistu alun pitäenperin 1976, maailmanlaajuiset epäkohdat, kuten sodat ja nälänhätä, kietoutuvat henkilökohtaisiin kokemuksiin. Valkeapään mukaan saamelaiskulttuuri on vanha tai oikeammin muinainen kulttuurimuoto, jonka juuret ovat syvällä historiassa. Hän kritisoi sitä, miten valtion edustajat eivät kykene ymmärtämään jutaavien saamelaisten liikkuvaa elämäntapaa. Hän kiistää myös maiden haltuunottoon liittyvien lakien oikeudenmukaisuuden, kuten teki jo ''Terveisiä Lapista'' -teoksessa. Kokoelman kolmatta osaa leimaavat erityisesti tarinatkertomukset, jotka kertovat vierailuista [[Inuitit|inuittien]] ja [[Intiaanit|intiaanien]] luokse [[Grönlanti|Grönlantiin]] ja Pohjois-Amerikkaan. Valkeapää kuvaa tuntemuksia, joita arktisten kansojen elämän samankaltaisuus hänessä herättää. ''Trekways of the Wind'' -teoksessa Valkeapää ei käytä lainkaan alkuperäiskansan (''indigenous people'', ''álgoálbmot'', ''eamiálbmot'') käsitettä. Hän puhuu saamelaisista, inuiteista ja intiaaneista (välillä tarkemmin [[mustajalat|mustajaloista]]) sekä siskoista ja veljistä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite name=http://politiikasta.fi/saamelaisuus-ja-arktinen-alkuperaiskansaisuus-nils-aslak-valkeapaan-ajattelussa/"Tapio | Nimeke =Saamelaisuus ja arktinen alkuperäiskansaisuus Nils-Aslak Valkeapään ajattelussa | Tekijä =Nykänen, Tapio | Julkaisu =politiikasta.fi | Ajankohta =9.9.2017 | Viitattu =10.10.2017 | Kieli = }}<"/ref>

''Beaivi, áhčážan'' on kuvarunoteos. Kirja julkaistiin vuonna 1988. Teoksen nimi viittaa saamelaisten vanhaan myyttiin, jonka mukaan saamelaiset ovat Päivän poikien jälkeläisiä. Valkeapää keräsi kirjassa julkaistuja valokuvia kuuden vuoden ajan eurooppalaisista museoista. Kuvat kertovat saamelaisista 1860-luvulta 1930-luvulle. Kuvien lisäksi teos koostuu lyhyistä runoista. Valkeapää on kuvannut teostaan sanalla ''govadas''. Suomeksi se tarkoittaa esinettä, jossa on paljon kuvia, eli saamelaisen kulttuurin konkreettista kohdetta – [[Noitarumpu|noitarumpua]]. Kirjastaan hän sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1991.<ref name="tahiti" /><ref> name="Hirvonen, Vuokko: ''Sydämeni palava: johdatus saamelaiseen joiku- ja kertomusperinteeseen, taiteeseen ja kirjallisuuteen'', 1995, s. 38-39<"/ref>

Valkeapää käytti saamelaisista nimitystä [[alkuperäiskansa]] julkisesti ensimmäistä kertaa tiettävästi vuonna 1975 puhuessaan ”niin sanotuista alkuperäiskansoista” [[Yle Sámi Radio|Saamen radion]] haastattelussa. Hän toimi WCIP:n kulttuurikoordinaattorina vuosina 1978–1981 ja maailman alkuperäiskansojen ensimmäisen kulttuurifestivaalin Davvi Šuvva pääjärjestäjänä vuonna 1979. Hän raportoi alkuperäiskansojen kansainvälisistä tapahtumista myös Saamen radiolle sekä toimittajana että haastateltavana ja toi pitkiltä ulkomaanmatkoiltaan terveisiä itse [[Fidel Castro|Fidel Castrolta]]. Maaliskuussa 1976 hän puhui intiaanien ja saamelaisten kohtalonyhteydestä ja samankaltaisuudesta Yleisradion haastattelussa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite name=http://politiikasta.fi/saamelaisuus-ja-arktinen-alkuperaiskansaisuus-nils-aslak-valkeapaan-ajattelussa/"Tapio | Nimeke =Saamelaisuus ja arktinen alkuperäiskansaisuus Nils-Aslak Valkeapään ajattelussa | Tekijä =Nykänen, Tapio | Julkaisu =politiikasta.fi | Ajankohta =9.9.2017 | Viitattu =10.10.2017 | Kieli = }}<"/ref><ref>Nieminen, Mauri: ''Lapin luonto luo outoa taikaa'', s. 88. 2014.</ref><ref name="Lassagammi" /><ref>Lehtola, Veli-Pekka: ''Saamelainen ääni: Saamen Radio 1947–1997'', s. 65. 1997.</ref>