Ero sivun ”Uitto” versioiden välillä

[[Kuva:Joensuun kanava2.jpg|thumb|350px|right|Tukinuittoa [[Joensuun kanava]]n läpi vuonna 2009.]]

'''Uitto''' on tapa kuljettaa puutavaraa, pääasiallisesti [[tukki (puu)|tukkipuita]], vesitse. Uitto on varsin edullinen tapa raakapuun kuljetukseen. Nykyään puunippuja kuljetetaan [[järvi]]ssä ja [[meri]]ssä hinaamalla. [[Puro]]issa ja [[joki|joissa]] ne kulkisivat veden virtauksen voimalla, mutta Suomessa jokiuittoa ei ole harjoitettu sitten [[2000-luku|2000-luvun]] alun.

== Nippu-uitto==

Kaadetut määrämittaiset tukit niputetaan nipuiksi. Niput lasketaan veteen ja yhdistetään tukkilautaksi. Puun ominaispaino on hiukan veden ominaispainoa pienempi, joten nippu kelluu. Tukkilauttaa vedetään [[hinaaja]]lla. Aiemmin käytettiin myös [[varppaaja|varppaajia]] ja [[hevosponttoo|hevosponttoita]] tai miesvoimalla toimineita ponttoita. Lyhyemmillä matkoilla saatettiin käyttää [[keluuvene]]itä.

 

 

==Uitto ja laki==

Jokaisella on oikeus uittaa puutavaraansa vesistöissä, mutta tämän oikeuden käyttämistä on säännelty erittäin tarkasti [[Suomen vesilaki|vesilaissa]]. Tämän vuoksi virtaavissa vesistöissä on määritelty valtaväylä, joka on varattu liikenteelle ja jota ei saa rakentamalla sulkea. Uittajalla on laajat oikeudet suorittaa tarkoituksenmukaisia rakennustoimia ja töitä myös muiden omistamilla rannoilla ja vesialueilla, padota vesistöä ja nostaa vettä maalle, jos se on tehtävissä ilman suurta haittaa. Käytännössä, jos puuta uitetaan laajassa mittakaavassa, vesistölle vahvistetaan uittosääntö, ja kaikki uiton harjoittajat ovat velvollisia noudattamaan sitä. Yhteisuitossa puutavaran omistajat luovuttavat puutavaransa ''uittoyhdistykselle'', joka huolehtii uitosta ja jakaa puutavaran määränpäässä takaisin omistajille.