Ero sivun ”Julius Caesar” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Pontifex maximus: kh |
|||
Rivi 50:
Caesar päätti hakea [[pontifex maximus|pontifex maximuksen]] virkaa sen edellisen haltijan [[Quintus Caecilius Metellus Pius|Caecilius Metelluksen]] kuoltua 63 eaa. Tämä yleensä vanhempien valtiomiesten uran viimeiseksi asemaksi tarkoitettu elinikäinen ylipapin virka sisälsi poliittisia riskejä. Jopa sen hakeminen saattoi merkitä hänen saavuttamansa suosion kadottamista, sillä virasta kilpaili myös vaikutusvaltainen ennakkosuosikki [[Lutatius Catulus]], sekä [[Servilius Vatia]], joka oli aiemmin ollut Caesarin esimiehenä Vähä-Aasiassa. Lisäksi Caesaria pidettiin liian nuorena ja maallistuneena papiston johtajaksi.<ref>Crompton 2003 s. 23-24</ref> Virasta käyty kamppailu kääntyi kuitenkin merkitsemään poliittista tappiota vain hänen kilpailijoilleen, joista epätoivoiseksi käynyt Catulus yritti jopa lahjoa Caesarin. Äänestyspäivänä lähtiessään kotoaan hän sanoi äidilleen "Äiti, tänään näet minut joko ylipappina, tai hylkiönä, pakolaisena!" Hänet kuitenkin valittiin ylipapiksi kansansuosion ja Cassuksen rahojen avulla. Itse uskonasioihin Caesar suhtautui hyvin välinpitämättömästi ja pragmaattisesti, ja hän piti virkaa lähinnä välineenä, jonka avulla hän saattoi saavuttaa omat poliittiset päämääränsä. Hän pysyi kuitenkin tehtäviensä tasalla ja oli työpaikallaan usein ensimmäisenä aamulla, vaikka juhlavat vierasillalliset venyivät joskus yöhön asti.<ref>Kamm 2006 s. 44-46</ref> Virka toi mukanaan tyylikkään virka-asunnon, joka sijaitsi [[Via Sacra]]n varressa lähellä [[Vestan temppeli]]ä ja [[Vestan neitsyet|Vestan neitsyeiden]] taloa, joiden valvominen kuului Caesarin tehtäviin. <ref>Billows 2006 s. 93</ref>
Samana vuonna Roomaa oli ravistellut konsuli [[Cicero|Marcus Tullius Ciceroa]] vastaan suunnattu [[Catilinan salaliitto]], joka yltyi sisällissodaksi. [[Catilina|Lucius Sergius Catilina]]n johtamaan salaliittoon osallistui useita virkamiehiä, mutta Cicero oli saanut vihiä kapina-aikeista jo ennen sen alkua. Catalinan poistuttua Roomasta hänen tukenaan olleita virkamiehiä pidätettiin ja asetettiin tuomiolle. Tappiostaan katkera Lutatius Catulus jopa syytti Caesaria osallisuudesta salaliittoon. 5. joulukuuta senaatissa keskusteltiin salaliittolaisten tuomiosta ja Caesar piti kiihkottoman ja huolellisesti perustellun puheen, jossa hän ehdotti kuolemantuomioiden sijasta elinkautisia ehdottomia vankeusrangaistuksia, jotka toteutettaisiin eri puolella Italiaa. Salaliiton kohteena ollut Cicero ei pitänyt tästä ja kutsui optimaatteihin kuuluneen Caesarin vastustajan [[Cato nuorempi|Marcus Porcius Caton]] puhumaan kuolemanrangaistuksen puolesta. Puheenvuoron aikana Cato huomasi, että
=== Avioero ja politiikan käänteet ===
| |||