Ero sivun ”Konbaung-dynastia” versioiden välillä

'''Konbaung-dynastia''' tai '''Alaungpaya-dynastia''' oli [[Burma]]a eli nykyistä Myanmaria vuosien [[1752]] ja [[1885]] välillä hallinnut dynastia. Konbaung-dynastian hallitsjoidenhallitsijoiden onnistui ensin yhdistää hajanainen Burma, ja vuonna 1767 he tuhosivat [[Ayutthayan kuningaskunta|Ayutthayan kuningaskunnan]] nykyisessä [[Thaimaa]]ssa. Dynastian hallitsijat ulottivat valtansa myös nykyisen [[Intia]]n alueelle. Lopulta dynastia kävi kolme niin sanottua anglo–burmalaista sotaa [[Intian niemimaa]]ta hallinneita [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittejä]] vastaan. Burmalaiset menettivät ensin alueitaan ja lopulta myös itsenäöisyytensäitsenäisyytensä viimeisessä sodassa vuonna 1885. Britit hallitsivat vuodesta 1897 Burmaa osana [[Brittiläinen Intia|brittiläistä Intiaa]] ja Burma itsenäistyi uudelleen vasta vuonna 1948.

Ennen Konbaung-dynastian perustamista vuonna 1752 nykyinen Myanmar eli Burma oli hajonnut burmalaisten, [[shanit|shanien]] ja [[monit|monien]] hallitsemiin eri kuningaskuntiin ja alueisiin. Konbaung-dynastian perustaja oli kuningas [[Alaungpaya]], jonka mukaan dyanstiaadynastiaa kutsutaan joskus myös Alaungpaya-dynastiaksi. Alaungpaya oli alun perin vain kylänpäällikkö [[Shwebo]]ssa lähellä nykyistä [[Mandalay]]ta. Vuonna 1752 hänen johtamansa armeija kukisti mon-kansan kuningaskunnan paikallisen dynastian.<ref name="brit">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/topic/Alaungpaya-Dynasty | Nimeke = Alaungpaya Dynasty | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Encyclopaedia Britannica | Viitattu = 16.11.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref> Myöhemmin hän jatkoi valloituksiaan kohti etelää. Entinen mon-kansan kaupunki Dagon sai nimen Rangoon (nyk. [[Yangon]]) vuonna 1755. Vuonna 1757 kukistui puolestaan monien [[Hamsavati]]n kuningaskunta nykyisessä [[Pegu]]ssa. Pegusta Alaungpayan valloitusretket jatkuivat edelleen nykyisen [[Intia]]n puolelle [[Manipur]]iin.<ref name="s. 98">Horn ja Miettinen 2000, s. 98</ref> Alaungpayan onnistui myös alistaa shanien kuningaskunnat. Lopulta hän haavoittui kuolettavasti sotaretkellä nykyisen [[Thaimaa]]n [[Ayutthayan kuningaskunta]]a vastaan vuonna 1760.<ref name="brit" />

Dynastian kolmas kuningas [[Hsinbyushin]] teki uuden sotaretken Ayutthayaa vastaan vuonna 1764 ja [[Ayutthaya]]n kaupunki tuhottiin vuonna 1767. Burmalaisvalta Thaimaassa ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Hsinbyushinin valtakaudella burmalaisten onnistui myös voittaa kaikkiaan kolme kiinalaisten tekemää sotaretkeä Burmaan. Kuudes dynastian kuningas [[Bodawpaya]] teki uusia, tosin epäonnistuneita sotaretkiä Thaimaahan ja siirsi maansa pääkaupungin [[Amarapura]]an.<ref name="brit" /> Dynastian hallitsijat siirtelivät pääkaupunkiaan useaan otteeseen [[Ava]]n ja Amarapuran välillä. Tappioista Thaimaassa kärsityistä tappioista huolimatta burmalaisten onnistui levittäytyä länteen. [[Arakan]] vallattiin vuonna 1784 ja [[Assam]] vuonna 1816. Länteen levittäytyessään Burman hallitsijat kohtasivat [[Intian niemimaa]]ta hallinneet [[Yhdistynyt kuningaskunta|britit]].<ref name="s. 98" />

Burmalaiset ja britit ajautuivat pian kahnauksiin keskenään ja yhteenotot johtivat kaikkiaan kolmeen niin sanottuun anglo–burmalaiseen sotaan, jotka johtivat ensin alueiden menetykseen ja lopulta itsenäisen burmalaisen kuningaskunnan päättymiseen. [[Ensimmäinen anglo–burmalainen sota]] käytiin vuosina 1824–1826 ja burmalaiset menettivät sen tuloksena Arakanin briteille. [[Toinen anglo–burmalainen sota]] käytiin vuosina 1852–1853 ja sen myötä menetettiin puolestaan [[Pegu]] eli Ala-Burma.<ref name="vaw">{{Kirjaviite | Tekijä = Harold E. Raugh, Jr | Nimeke = The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 66-71 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = ABC-CLIO | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 1-57607-926-0 | Kieli = {{en}} }}</ref> Toinen sota oli päättynyt kuningas [[Mindon]]in valtaannousuun. Mindon pyrki uudistamaan vielä [[Iravadi]]-joen pohjoisosat käsittänyttä kuningaskuntaansa. Maan uudeksi pääkaupungiksi perustettiin Mandalay vuonna 1856 ja kaupunki kehittyi viimeiseksi Burman suuruuden symboliksi, jonka liepeille perustettiin ase-, tekstiili- ja terästeollisuutta. Maahan kutsuttiin myös teknikkoja [[ranskaRanska]]sta ja [[italiaItalia]]sta, minkä lisäksi burmalaisia lähetystöjä vieraili länsimaissa tunnustuksen saamiseksi Burman itsenäisyydelle. Mindonin seuraaja [[Thibaw]] oli kuitenkin huomattavasti isäänsä heikompi. Epäonnistunut diplomatia brittien kanssa johti [[Kolmas anglo–burmalainen sota|kolmanteen ja viimeiseen anglo–burmalaiseen]] sotaan vuonna 1885. Thibaw jäi brittien vangiksi ja hänet karkotettiin brittien hallitsemaan Intiaan. Lainsäädännöllisesti Burma liitettiin [[brittiläinen Intia|brittiläiseen Intiaan]] vuonna 1897.<ref name="s. 158">Horn ja Miettinen 2000, s. 158</ref>

1700- luvun loppua ja 1800-luvun alkua on pidetty burmalaisen kirjallisuuden kultakautena. Burmalainen kirjallisuus sai monia piirteitä [[thait|thai-kulttuurista]] [[Ayutthaya]]n tuhon jälkeen vuonna 1767. Suosituksi tuli esimerkiksi [[Ramayana]]-eepos, josta tehtiin ensin burmalainen parodinen versio ''Rama Yagan'' ja myöhemmin myös näyttämöversio. Ramayanalla oli suuri vaikutus myös burmalaiseen kuvataiteeseen.<ref name="s. 184-195">Horn ja Miettinen 2000, s. 184-195</ref>