Ero sivun ”Julius Caesar” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
→Italiasta Egyptiin: lis, viit |
||
Rivi 102:
Caesarin saapuessa Italiaan Pompeiuksella oli siellä kaksi legioonaa ja kutsunnat käynnissä. Pompeiuksen legioonat olivat kuitenkin epäluotettavia ja uusista joukoista ei ollut vastusta Caesarin kokeneille sotilaille. Caesar pystyi etenemään lähes ilman vastarintaa. Caesarin viholliset pakenivat Roomasta.<ref>Fuller s. 180–184</ref> Taitava sotapäällikkö Pompeius ymmärsi, ettei hän kyennyt enää puolustamaan Italiaa ja päätti vetäytyä Kreikkaan hankkimaan vahvistuksia. Pompeius vei mukanaan myös joukon Caesaria vastustaneita senaattoreita ja virkamiehiä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.livius.org/caa-can/caesar/caesar06.html | Nimeke =Gaius Julius Caesar – Civil wars (51–47) | Tekijä =Jona Lendering | Viitattu = 23.3.2009 | Kieli = {{en}} }}</ref> Kaikki eivät kuitenkaan lähteneet. Esimerkiksi Cicero oli siirtynyt [[Formiae]]hen. Matkallaan Roomaan Caesar pysähtyi siellä ja koetti taivutella Ciceron palaamaan Roomaan, koska tämä oli arvostettu henkilö senaattorien joukossa. Cicero kirjoitti myöhemmin ystävälleen, että Caesar ei ollut ilahtunut hänen vastauksestaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Marcus Tullius Cicero, Michael Grant | Nimeke = Cicero – Selected works| Vuosi =1960 | Sivu = 81| Julkaisija =Penguin Classics| Tunniste = ISBN 9780140440997 | Viitattu = 24.3.2009 | Kieli = {{en}}}}</ref>
Kun Caesar saapui Roomaan, hän ryösti valtion vararahaston sotimisensa rahoittamiseen. Hänet valittiin [[diktaattori]]ksi. Vain yhdentoista päivän päästä hän luopui diktaattorinvallasta ja tyytyi konsulin arvoon. Kun Caesarin Gallian legioonat saapuivat, hän lähti yhdeksän legioonan voimin Hispaniaan, jonne Pompeius oli jättänyt seitsemän legioonaa. Kukistettuaan Hispanian legioonat miltei verettömässä kampanjassa Caesar palasi lyhyeksi aikaa Italiaan, ennen kuin jatkoi matkaansa Kreikkaan kahdeksan legioonan kanssa. Caesar ja Pompeius kohtasivat 10. heinäkuuta 48 eaa. [[Dyrrhakhionin taistelu]]ssa. Caesar oli vähällä hävitä, mutta hänen onnistui perääntyä [[antiikin Thessalia|Thessaliaan]], jossa hän kukisti Pompeiuksen [[Farsaloksen taistelu]]ssa.<ref name="Fuller1"/>
Taistelun jälkeen Pompeius pakeni itään ja suuri osa hänen joukoistaan antautui Caesarille. Kun uutiset ratkaisevasta voitosta saapuivat Roomaan, Caesaria kannattaneet juhlivat. Ilohuutoihin yhtyivät myös sekä Pompeiuksen kannattajat että yleensä Caesaria vastustaneet, sillä tällä oli runsaasti vakoojia ja ilmiantajia Roomassa. Caesar nimitettiin diktaattoriksi uudelleen, mutta sen sijaan, että Caesar olisi palannut Roomaan juhlimaan hän jatkoi Pompeiuksen metsästämistä ja lähetti sijaishallitsijakseen Italian kuvernööriksi nimittämänsä Marcus Antoniuksen. Uusi valta ei sujunut ilman ongelmia, sillä Marcus Antonius keskittyi lähinnä ylelliseen elämään ja huolehtimaan oman varallisuutensa kartuttamisesta. <ref>Kamm 2006 s. 110-118; Billows 2009 s. 220-225</ref>
Pompeius etsi turvapaikkaa [[Egypti]]istä. Tämä huolestutti lapsikuningas [[Ptolemaios XIII]]:n neuvonantajia, sillä he eivät halunneet Egyptistä Rooman sisällissodan uutta näyttämöä, joten he päättivät salamurhauttaa hänet. Ptolemaioksen armeijaan loikanneet Pompeiuksen omat upseerit surmasivat hänet rantautumisen yhteydessä. Caesarin saapui Egyptiin 35 sotalaivasta ja 4000 miehestä koostuvat kaartin kanssa. Vastaanottotilaisuudessa Pompeiuksen upseerit ojensivat hänelle entisen komentajansa [[palsamointi|palsamoidun]] pään ja tämän sinettisormuksen odottaen kiitosta, mutta sen sijaan Caesar kauhistui nähtyään aiemman ystävänsä ja kaltaisensa roomalaisen suurmiehen jäännökset. Plutarkhoksen mukaan Caesar itki tilaisuudessa, mutta hän otti kuitenkin vastaan Pompeiuksen sormuksen.<ref>Kamm 2006 s. 117-118; Billows 2009 s. 223-224</ref>
=== Aleksandrian sota ===
| |||