Ero sivun ”Ydinmagneettinen resonanssispektroskopia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 283:
Yleensä NMR-spektrissä kunkin multipletin pinta-alat lasketaan [[Integraali|integroimalla]] tietokoneella ja ilmoitetaan spektrissä jollain tapaa. Usein pinta-alat ovat likimain verrannollisia multipletin antamien ydinten suhteelliseen lukumäärään ja spektrin voidaan sanoa olevan [[kvantitatiivinen]].<ref name=:4/> Määrät ovat ''suhteellisia'' ja siksi esimerkiksi [[dietyylieetteri]]n <sup>1</sup>H-spektrissä CH<sub>3</sub>-signaalin pinta-ala on noin 1.5 ja CH<sub>2</sub>:n ~1. [[Etanoli]]n <sup>1</sup>H-spektrissä CH<sub>3</sub>:n pinta-ala on noin 3, CH<sub>2</sub>:n ~2 ja OH:n ~1.
Pinta-alat eivät silti aina kerro ydinten lukumääristä muun muassa [[ytimen Overhauser-ilmiö]]n takia (eng. nuclear Overhauser effect, NOE). NOE voi voimistaa tai heikentää piikkien intensiteettejä suhteessa niiden odotettuun intensiteettiin.<ref>Macomber, s. 198</ref> Ilmiötä havaitaan <sup>13</sup>C-spektreissä, muttei juurikaan <sup>1</sup>H spektreissä. Tämä johtuu eri <sup>13</sup>C-ydinten hyvin eriävistä relaksaatioajoista suhteessa <sup>1</sup>H-ytimiin.<ref>Macomber, s 62</ref> Lisäksi C-H-kytkentöjen irrottamisessa menetetään Tämän vuoksi integrointia ei juurikaan käytetä <sup>13</sup>C-spektrien käsittelyssä.
==NMR-spektrometri==
| |||