Ero sivun ”Spektroskopia” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 24:
Spektroskopia jaetaan osa-alueisiin tutkimuksessa käytettävien sähkömagneettisen säteilyn taajuuksien suhteen, ja eri taajuuksia varten on kehitetty erillisiä laitteita. Näitä osa-alueita ovat muun muassa [[röntgensäteily|röntgen-]], ultravioletti- ja IR- eli [[infrapunaspektroskopia]].
 
[[Ultravioletti|Ultravioletti-]](UV)- ja [[infrapuna|infrapuna-]](IR)-spektroskopiaa sekä erityisesti [[massaspektroskopia|massa-]] ja ydinmagneettinen resonanssi-([[NMRydinmagneettinen resonanssispektroskopia]]a (NMR)-spektroskopiaa käytetään laajasti kemian alan tutkimuksessa. UV-, IR- ja NMR-menetelmissä käytettävä säteily ei ole liian voimakasta ja monet tutkittavat aineet pysyvät entisellään. Liian voimakasta, korkeataajuuksista sähkömagneettista säteilyä käytettäessä yhdisteen sisäiset voimat eivät enää pidä yhdistettä vakaana vaan se hajoaa.
 
Ultraviolettispektroskopialla kyetään selvittämään esimerkiksi aromaattisten ja syklisten yhdisteiden ominaisuuksia, ja IR-spektroskopialla voidaan usein selvittää koko molekyylin rakenne, mikäli tutkittava aine on riittävän yksinkertainen. Yhdessä muiden menetelmien kanssa näitä molempia menetelmiä on käytetty muun muassa [[Human Genome Project]]issa. Hiukkassäteilyä lajitellaan massaspektroskopialla erimassaisten hiukkasten ryhmiin.