Ero sivun ”Bartolus de Sassoferrato” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Työn alla|--[[Käyttäjä:Alexius Manfelt|Alexius Manfelt]] 19. lokakuuta 2006 kello 15.36 (UTC)}}
[[Image:Bartolo da sassoferrato.jpg|thumb|right|Bartolus de Saxoferrato]]
'''Bartolus de Sassoferrato''' ([[1313]], Sassoferrato, [[Umbria]] – [[13. heinäkuuta]] [[1457]]
==Elämänkerta ja Teokset==
Bartolus syntyi Venturan kylässä lähellä Sassoferratioa Italian [[Marche]]sessa. Hän opiskeli siviilioikeutta [[Perugia]]n ja [[Bologna]]n yliopistoissa ja valmistui lakitieteen tohtoriksi vuonna [[1334]]. Vuonna [[1339]] hän aloitti oman opettajanuransa opettamalla ensin ]]Pisa]]n ja sittemmin Perugian yliopistoissa. Perugian kaupunki teki hänestä kunniakaupunkilaisen vuonna [[1348]]- Vuonna [[1355]] [[keisari]] [[Kaarle V]] nimitti hänen neuvonantajakseen (''consiliarius''). Perugiassa [[Baldus de Ubaldis]] ja tämä veljet Angelus ja Petrus olivat hänen oppilaitaan. Kuolema korjasi Bartolusin nuorena, hän saavutti vain 43 vuoden iän.
Huolimatta lyhyeksi jääneestä elämänkaarestaan, Bartolus jätti jälkeensä merkittävän määrän kirjallista tuotantoa. Hän kirjoitti kokonaisuudessaan kommentit [[''Corpus Iuris Civilis'']] lakikokoelmaan, lukuun ottamatta [[Justianus|Justianuksen]] Instituutioita. Hän kirjoitti myöskin useita tutkielmia hyvin spesifisistä aiheista. Näiden tutkielmien joukossa on hänen teoksensa joista (''De fluminibus seu Tyberiadis''). Se sisältää noin 400 juridista käsitystä neuvoa (''consilia''), jotka on kirjoitettu yksityisestä pyynnöstä oikeudellisten neuvojen antamiseksi.
==Kommentti==
Jukka Kemppinen kirjoittaa:
”''Keskiajan ehkä suurin nimi oli Bartolus de Sassoferrato. Löysin ja suomensin kerran hänen tutkimuksensa heraldiikasta, joka sattuu olemaan samalla ensimmäinen kirjoitus tavaramerkeistä eli brändeistä. Onhan vaakuna merkki - tavaramerkki. Eikä Umberto Eco suinkaan ollut ensimmäinen, joka huomasi semiotiikan eli merkkien ja merkitysten valtavan merkityksen sydänkeskiajan ajattelussa.
Bartolus selvitti esimerkiksi aikaprioriteettikysymyksen ja vesittymisongelman - miten menetellään, jos kaupunkiin ratsastaa eri suunnilta kaksi vihaista aatelismiestä, joilla on sama vaakuna ja kilpi. Vanhemman oikeus voittaa. Ja jos heraldisen tunnukset muuttuvat runsaan käytön vuoksi mitäänsanomattomiksi, yksinoikeus niihin katoaa''.”<ref>Porfessori Jukka Kemppinen kirjoitti blogissaan 19.10.2006 [http://kemppinen.blogspot.com/].</ref>
==Tietoja Muualla==
* Louis-Auguste Vidalin, ''Etude sur Barthole'', [[1856]].
* Maria Ada Benedetto (1958). ''Bartolo da Sassoferrato''. In ''Novissimo Digesto Italiano. Vol 2''. ISBN 88-02-01797-2. pp. 279-280.
* Walter Ullmann (1962). ''Bartolus and English Jurisprudence''. In ''Bartolo da Sassoferrato. Studi e Documenti per il VI centenario. Vol. 1''. pp. 47-73.
* [[Friedrich Carl von Savigny]]: Geschichte des römischen Rechts im Mittelalter. Bd. 6. 1850. Nachdruck Bad Homburg 1961. S. 137–184.
* Maria Ada Benedetto: ''Bartolo da Sassoferrato''. In: Novissimo Digesto Italiano. Bd. 2. Torino 1958, ISBN 88-02-01797-2. S. 279-280.
* ''Bartolo da Sassoferrato. Studi e Documenti per il VI centenario''. 2 Bde. Milano 1962.
* Axel Krauß: ''Bartolus de Saxoferrato''. In: Gerd Kleinheyer, Jan Schröder (Hrsg.): ''Deutsche und Europäische Juristen aus neun Jahrhunderten''. 4. Auflage. Heidelberg 1996, ISBN 3-8252-0578-9. S. 43–47.
* Osvaldo Cavallar, Susanne Dgenring, Julius Kirshner: ''A Grammar of Signs: Bartolo da Sassoferrato's Tract on Insignia and Coats of Arms.'' Berkeley, California, 1994
==Viitteet==
<references/>
| |||