Versio 10. marraskuuta 2018 kello 10.39 muokkaa J Hokkanen (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 213 037 muokkausta →‎Esimerkki: vahva emäs: lähes ← Vanhempi muutos		Versio 11. marraskuuta 2018 kello 05.56 muokkaa kumoa Finnari (keskustelu \| muokkaukset) 149 muokkausta Typo Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta Uudempi muutos →
Rivi 45: \| [[Natriumhydroksidi\|Lipeä]] (NaOH) \|\|bgcolor=#000099\| <center><font color=#FFFFFF>13,5 \|} '''Happamuus''' tarkoittaa positiivisten [[vetyioni]]en (H<sup>+</sup>) ([[protoni#Protoni kemiassa\|protonien]]) [[Aktiivisuus\|aktiivisuutta]] [[liuos\|liuoksessa]]. Kun liuenneesta aineesta irtoaa vetyioneja ja ne tarttuvat liuoksen [[Vesimolekyyli\|vesimolekyyleihin]], vesimolekyyleistä muodostuu [[Oksoniumioni\|~~oksoniumioneita~~oksoniumioneja]] (H<sub>3</sub>O<sup>+</sup>). Kun kemiassa mainitaan vetyjen aktiivisuus, tarkoitetaan pääasiassa oksoniumionin kykyä vaikuttaa muihin reaktioihin niiden ylimääräisellä vedyllä. Vety voi kuitenkin tarttua muihinkin aineisiin, joista se sitten vaikuttaa ympäristön reaktioihin. Kun huomioidaan liuoksen kaikkien vetyionien aktiivisuus, saadaan selville vesiliuoksen happamuus. Happamuutta aiheuttavat pääasiassa [[Happo\|hapot]] ja [[Emäs\|emäkset]]. Hapot lisäävät vetyionien määrää liuoksessa ja emäkset vähentävät sitä. Liuoksen happamuus ilmoitetaan yleisesti [[pH]]-arvona (lue ”peehoo”).<ref name=iupac_pH/><ref name=mooli5/><ref name=zum_233/> Suomalaisessa kouluopetuksessa käytetään happamuuden määrityksessä oksoniumionin [[Konsentraatio\|konsentraatiota]]. Sen antama kuva hapon reaktiokyvystä liuoksissa on totuudenmukainen vain laimeissa liuoksissa. Vahvoissa liuoksissa happojen luovuttaman vedyn todellista toimintakykyä kuvaa parhaiten aktiivisuuden määritelmä. Jatko-opinnoissa käytetäänkin usein juuri aktiivisuuteen perustuvaa määritelmää.<ref name=mooli5/><ref name=pnas1/><ref name=def/><ref name=zum_233/>

Ero sivun ”Happamuus” versioiden välillä