Ero sivun ”Joseph Smith” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p mukaanlukien → mukaan lukien
Rivi 149:
Marraskuun 1. 1838 mormonit antautuivat osavaltion joukoille, suostuivat luopumaan omaisuudestaan ja lähtemään osavaltiosta.<ref>Bushman (2005, pp. 366–67); Brodie (1971, p. 239).</ref>
Smith tuomittiin välittömästi sotaoikeudessa maanpetoksesta ja olisi teloitettu ellei Smithin asianajajana toiminut Alexander Doniphan olisi vaatinut Smithin tuomitsemista siviilinä siviilioikeudessa.<ref>Bushman (2005, p. 367) (noting that Smith was saved by Alexander Doniphan, a Missouri militia leader who had acted as the Saints legal council (pp. 242, 344)); Brodie & 1971 (241).</ref>
Tämän jälkeen Smith lähetettiin osavaltion oikeuteen alustavaan kuulusteluun,<ref>Bushman (2005, p. 369); Brodie (1971, pp. 243–45).</ref> jossa monet hänen entiset liittolaisensa, mukaanlukienmukaan lukien danitejohtaja Samson Avard, todistivat häntä vastaan.<ref>(Bushman 2005, p. 369); (Brodie 1971, pp. 225–26).</ref>
Smithiä ja viittä muuta, mukaanlukienmukaan lukien Rigdon, vastaan nostettiin syytteet maanpetoksesta,<ref>Bushman (2005, p. 369).</ref> ja heidät passitettiin Livertyn vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.<ref>Bushman (2005, pp. 369–70).</ref>
 
Smithin viettämät kuukauden vankilassa rasittivat hänen suhdettaan Rigdoniin,<ref>Brodie (1971, p. 251). Smith bore his harsh imprisonment "stoically almost cheerfully, for there was a serenity in his nature that enabled him to accept trouble along with glory," (Brodie (1971, p. 245); Bushman (2005, pp. 375–77)) whereas Rigdon was both sick and a whiner (Brodie 1971, p. 251).</ref> ja Brigham Young nousikin hallitsevaksi Smithin puolestapuhujaksi.<ref>Brodie (1971, pp. 245–46).</ref>