Ero sivun ”Yhdysvaltain vapaussota” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
huomio Mysoresta lisätty
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 13:
| taistelija2 = [[Kuva:Grand Union Flag.svg|20px|border|Kolmentoista siirtokunnan lippu]] [[Kolmetoista siirtokuntaa]]<br><small>(1775-1776)</small><br>[[Kuva:Flag of the United States (1777-1795).svg|20px|border|Yhdysvaltain lippu 1777-1795]] [[Yhdysvallat]]<br><small>(1776-1783)</small><br>[[Kuva:Flag of the Vermont Republic.svg|20px|border|Vermontin tasavallan lippu]] [[Vermontin tasavalta|Vermont]]<br><small>(1777-1783)</small><br>[[Kuva:Royal Standard of the King of France.svg|20px|border|Ranskan kuningaskunnan lippu]] [[Ranskan kuningaskunta|Ranska]]<br><small>(1778-1783)</small><br>[[Kuva:Bandera de España 1760-1785.svg|20px|border|Espanjan lippu 1760-1785]] [[Espanja]]<br><small>(1779-1783)</small><br>'''Intiaanit:'''<br>[[Mi’kmaq]]<br>[[Choctawit]]<br><hr>'''Tukijat:'''<br>[[Kuva:Statenvlag.svg|20px|border|Yhdistyneiden provinssien lippu]] [[Yhdistyneet provinssit]]<br>[[Kuva:Flag_of_Mysore.svg|20px|border|Mysoren lippu]] [[Mysoren kuningaskunta|Mysore]]{{refn|group=huomio|name=first|"[[Mysoren kuningaskunta|Mysore]] oli sodassa [[Ison-Britannian kuningaskunta|Britanniaa]] vastaan vuosina 1780–1784"}}<br><small>(1780-1783)</small>
| komentaja1 = [[Kuva:Union flag 1606 (Kings Colors).svg|20px|border|Ison-Britannian kuningaskunnan lippu 1707-1800]] [[Yrjö III]]<br>[[Kuva:Union flag 1606 (Kings Colors).svg|20px|border|Ison-Britannian kuningaskunnan lippu 1707-1800]] [[William Howe]]<br>[[Kuva:Union flag 1606 (Kings Colors).svg|20px|border|Ison-Britannian kuningaskunnan lippu 1707-1800]] [[Henry Clinton]]<br>[[Kuva:Union flag 1606 (Kings Colors).svg|20px|border|Ison-Britannian kuningaskunnan lippu 1707-1800]] [[Charles Cornwallis]]<br>[[Kuva:Union flag 1606 (Kings Colors).svg|20px|border|Ison-Britannian kuningaskunnan lippu 1707-1800]] [[John Burgoyne]]<br>[[Joseph Brant]]
| komentaja2 = [[Kuva:Flag of the United States (1777-1795).svg|20px|border|Yhdysvaltain lippu 1777-1795]] [[George Washington]]<br>[[Kuva:Flag of the United States (1777-1795).svg|20px|border|Yhdysvaltain lippu 1777-1795]] [[Nathanael Greene]]<br>[[Kuva:Flag of the Vermont Republic.svg|20px|border|Vermontin tasavallan lippu]] [[Thomas Chittenden]]<br>[[Kuva:Royal Standard of the King of France.svg|20px|border|Ranskan kuningaskunnan lippu]] [[Ludvig XVI]]<br>[[Kuva:Royal Standard of the King of France.svg|20px|border|Ranskan kuningaskunnan lippu]] [[LaGilbert Fayettedu Motier de Lafayette]]<br>[[Kuva:Bandera de España 1760-1785.svg|20px|border|Espanjan lippu 1760-1785]] [[Kaarle III (Espanja)|Kaarle III]]
| vahvuus1 =
| vahvuus2 =
Rivi 53:
Tilanteen ollessa Bostonissa pitkään umpikujassa [[siirtokuntien kongressi]] etsi muualta mahdollisuuksia aloitteen tekemiseen. Tärkeimmäksi toimenpiteeksi nousi kongressin valtuuttama hyökkäys [[Kanada]]an. Sotaretken tarkoituksena oli rohkaista Kanadan-ranskalaiset liittymään mukaan vallankumoukseen, sillä Britannia oli valloittanut maan 15 vuotta aiemmin. Kanadalaisilla ei ollut kuitenkaan halua yhtyä kapinaan brittejä vastaan.<ref name="Lan 2009 294">Lanning 2009. s. 294.</ref>
 
Syksyllä 1775 [[prikaatinkenraaliprikaatikenraali]] [[Richard Montgomery]] marssi pohjoiseen Fort Ticonderogasta 1&nbsp;700 miliisin kanssa ja valloitti [[Montreal]]in 13. marraskuuta. Kanadan kuvernööri, kenraali [[Guy Carleton]] pakeni kaupungista [[Québec (kaupunki)|Québeciin]]. [[Eversti]] [[Benedict Arnold]] johti toista sotaretkeä, joka osoittautui logistiseksi painajaiseksi. Suuri osa sotilaista sairastui isorokkoon ja Arnoldin saapuessa Québeciin hänellä oli jäljellä 600 matkalle lähteneestä 1&nbsp;100 sotilaasta. Amerikkalaisten joukot [[Québecin taistelu|hyökkäsivät Québeciin]] 31. joulukuuta, mutta kärsivät briteille perinpohjaisen tappion. Jäljelle jääneet amerikkalaiset leiriytyivät Québecin ulkopuolella kevääseen asti, kunnes vetäytyivät etelään.<ref name="Lan 2009 295">Lanning 2009. s. 295.</ref>
 
Amerikkalaiset yrittivät tunkeutua takaisin Québeciin, mutta kärsivät uuden tappion [[Trois-Rivièresin taistelu|Trois-Rivièresissä]] 8. kesäkuuta 1776. Carleton käynnisti oman hyökkäyksensä ja löi eversti Arnoldin joukot [[Valcourin saaren taistelu]]ssa lokakuussa. Arnold vetäytyi takaisin Fort Ticonderogaan, ja päätti Kanadan sotaretken samaan paikkaan, mistä se oli alkanutkin. Siitä huolimatta Arnoldin ponnistelut olivat viivyttäneet brittien täysimittaista vastahyökkäystä [[Saratogan taistelut|Saratogan sotaretkeen]] vuoteen 1777 asti.<ref name="Hig 1966 106-115">Higginbotham 1966 s. 106–115.</ref>
Rivi 62:
15. syyskuuta Howe teki [[Kip’s Bayn maihinnousu|12&nbsp;000 sotilaan maihinnousun]] Manhattanin eteläpuolelle ottaen New Yorkin hallintaan. Amerikkalaiset vetäytyivät [[Harlem]]iin, missä he seuraavana päivänä [[Harlemin taistelu|olivat ahdingossa]], mutta pitivät asemansa. Kun Howe aloitti amerikkalaisten motitusyrityksen lokakuussa ja Washington yritti vetäytyä, armeijat kohtasivat [[White Plainsin taistelu]]ssa 28. lokakuuta 1776. Washington perääntyi jälleen ja Howe palasi Manhattanille ja valloitti marraskuun puolivälissä [[Fort Washingtonin valtaus|Fort Washingtonin]]. Samalla britit saivat noin 2&nbsp;000 vankia Long Islandin taisteluissa saadun tuhannen vangin lisäksi.
 
Tämän jälkeen Howe ryhtyi piirittämään patrioottien asemia, mutta Washington onnistui evakuoimaan armeijansa Manhattanille. Kenraali [[Charles Cornwallis]] jatkoi Washingtonin armeijan jahtaamista [[New Jersey]]n läpi ja amerikkalaiset joutuivat vetäytymään [[Delawarejoki|Delawarejoen]] toiselle puolelle [[Pennsylvania]]an joulukuun alussa. Yöllä 25. joulukuuta 1776 Washington hyökkäsi kuningas [[Yrjö III|Yrjö III:n]] hesseniläisjoukkoja[[hessen]]iläisjoukkoja vastaan [[Delawarejoki|Delawarejoen]] yli ja vangitsi tämän jälkeen käydyssä [[Trentonin taistelu]]ssa melkein tuhat hesseniläistä. Cornwallis marssi joukkoineen valtaamaan Trentonin takaisin, mutta Washingtonin taktiikka hyökätä brittien jälkijoukkoon toi voiton amerikkalaisille [[Princetonin taistelu]]ssa 3. tammikuuta 1777. Uuden vuoden päättäessä sotaretken britit asettuivat talvimajoitukseen. Vaikka Howe oli hukannut useita mahdollisuuksia alati pienenevän kapinallisarmeijan murskaamiseksi, britit olivat tappaneet tai vanginneet yli 5&nbsp;000 amerikkalaista. Kapinallisten pääkaupungin [[Philadelphia]]n ollessa iskuetäisyydellä heillä oli hyvät asemat jatkaa sotatoimia keväällä.<ref name="Lan 2009 31-34">Lanning 2009. s. 31–34.</ref>
 
Vuoden vaihtuessa siirtokuntien armeijan näkymät olivat ankeat. Perääntyvän armeijan mukana ollut toimittaja [[Thomas Paine]] kirjoitti: ”Nämä ovat aikoja, jotka koettelevat miesten sieluja.”<ref>[http://www.ushistory.org/Paine/crisis/c-01.htm USHistory.org: Thomas Paine, The Crisis, 23.12.1776 {{en}}] – (ladattu 02.12.2006)</ref> Joukkojen määrä oli huvennut alle 5&nbsp;000 palveluskelpoiseen sotilaaseen ja vuoden loppuun mennessä päättyvien värväysten jälkeen jäljellä olisi vain 1&nbsp;400 miestä. Vaikka maaseudulla brittihallinnon vastustus lisäsi suosiotaan, kongressin epätoivoa kuvasi sen muutto pois Philadelphiasta.
Rivi 71:
===Saratoga ja Philadelphia===
 
Itäisessä New Yorkissa [[Horatio Gates]] ja [[Benedict Arnold]] voittivat [[Saratogan taistelu]]n 17. lokakuuta 1777 brittikenraali [[John Burgoyne]]a vastaan. Saratogan taistelun piti eristää [[Uusi-Englanti]] muista siirtokunnista. John Burgoynen komentama armeijakunta antautui kenraali [[Horatio Gates]]ille. Amerikkalaisten voitto sai [[Ranska]]n solmimaan Yhdysvaltain kanssa [[Treaty of Alliance]] -sopimuksen (suom. {{k-fi|Liittoumien sopimus}}) alkuvuodesta 1778 ja lähtemään mukaan sotaan Britanniaa vastaan. Tätä pidetään Yhdysvaltain itsenäisyyssodan käännekohtana.<ref name="Lan 2009 15">Lanning 2009. s. 15.</ref>
 
28. kesäkuuta 1778 siirtokuntien armeija hyökkäsi [[Monmouthin taistelu]]ssa Philadelphiasta New Yorkiin marssimassa ollutta kenraali [[Henry Clinton]]in brittiarmeijaa vastaan. Vaikka viimeinen suuri taistelu pohjoisissa siirtokunnissa päättyi ratkaisemattomana, se toi myöhemmin etua siirtokunnille.<ref name="Lan 2009 216">Lanning 2009. s. 216.</ref>
Rivi 85:
Noin 42&nbsp;000 brittiläistä merimiestä jätti palveluksensa kesken ja karkasi sodan aikana.<ref name="Mack 1993 176">Mackesy 1993 s. 176.</ref>
 
Vuonna 1780 [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]], [[Ranska]], [[Espanja]], [[Alankomaat|Hollanti]], [[Ruotsi]], [[Tanska]], [[Itävalta]] ja [[Preussin kuningaskunta|Preussi]] solmivat sopimuksen merien aseellisesta puolueettomuudesta puolustautuakseen brittien kaapparisotaa vastaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.americanforeignrelations.com/A-D/Armed-Neutralities-League-of-the-armed-neutrality.html| Nimeke = League of the armed neutrality – Armed Neutralities | Tekijä = | Ajankohta = | Viitattu = 11.7.2015 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
===Sodan loppu===
Rivi 100:
Sodan alkaessa amerikkalaisilla ei ollut vakinaista armeijaa, vaan jokainen siirtomaa oli vastannut puolustuksestaan [[miliisi]]n avulla. Miliisiin osallistuvat miehet palvelivat kerrallaan muutaman viikon tai kuukauden, sillä he eivät olleet halukkaita matkustamaan kauas kotoaan. Lisäksi miliisijoukoilla ei ollut säännöllistä harjoitusta eivätkä ne noudattaneet tiukkaa sotilaskuria. Silti he pystyivät ajoittain toimimaan tehokkaasti brittien vakinaista armeijaa vastaan. Etelävaltioiden miliisijoukot omaksuivat [[Sissisota|sissisodankäynnin]] muotoja ja olivat erityisen tehokkaita ehkäisemään lojalistien toimintaa brittijoukkojen poissa ollessa.<ref name="Bla 1991 59">Black 1991. s. 59.</ref><ref name="Boa 1966. 707">Boatner 1966 707.</ref><ref name="Kwa 1996 ?">Kwasny 1996 s. ?.</ref>
 
Sotatoimien koordinoimiseksi siirtokuntien kongressi perusti vakinaisen armeijan ja nimitti [[George Washington]]in sen johtoon 15. kesäkuuta 1775. Siirtokuntien armeija oli jatkuvassa kehitysvaiheessa ja Washington joutui vastentahtoisesti vahvistamaan vakinaista väkeä miliisijoukoilla. Vaikka kahdeksan sotavuoden aikana vakinaisessa armeijassa ja miliisijoukoissa palvelikin 250&nbsp;000 miestä, amerikkalaisten puolella ei samanaikaisesti ollut aseissa kuin korkeintaan 90&nbsp;000 sotilasta. Pohjois-Amerikassa sotineet armeijat olivat Euroopan mittakaavassa pieniä ja Washingtonilla oli parhaimmillaan henkilökohtaisessa komennossaan enintään 17&nbsp;000 sotilasta.<ref name="Bla 1991 27-29">Black 1991. s. 27–29.</ref><ref name="Boa 1966. 264">Boatner 1966 s. 264.</ref><ref name="Duf 1987 17">Duffy 1987 s. 17.</ref> Siirtokuntien laivastossa ja kaapparialuksissa palveli sodan aikana noin 55&nbsp;000 merimiestä.<ref name="Priv">{{Verkkoviite| Osoite = http://www.usmm.org/revolution.html | Nimeke = Privateers and Mariners in the Revolutionary War |Julkaisu =usmm.org | Viitattu = 9.8.2014 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
Vuoden 1775 alussa koko Britannian armeija maailmanlaajuisesti oli kooltaan 36&nbsp;000 sotilasta, jota vahvistettiin sodanajan värväyksellä. Tämän lisäksi britit palkkasivat sodan aikana noin 30&nbsp;000 saksalaista palkkasoturia, joita kutsuttiin yleisesti ”[[hesseniläiset|hesseniläisiksi]]”, sillä monet heistä olivat kotoisin [[Hessen-Kassel]]in pienvaltiosta. Käytännössä hesseniläiset olivat kolmasosa Pohjois-Amerikassa taistelleista brittijoukoista, joissa oli yhteensä 60&nbsp;000 sotilasta laajalla alueella Kanadasta Floridaan.<ref name="Boa 1966. 424-466, 655">Boatner 1966 s. 424–466.</ref>
Rivi 125:
Yhdysvaltain itsenäistymisen jälkeen noin 70&nbsp;000–80&nbsp;000 Britannialle uskollista asukasta lähti maasta. Jotkut matkustivat Britanniaan ja osa asettui [[Bahamasaaret|Bahamasaarille]]. Noin 50&nbsp;000 siirtyi Kanadaan, pääosin Quebecin provinssiin.<ref name="loja">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.learnquebec.ca/export/sites/learn/en/content/curriculum/social_sciences/documents/loyalistoverview.pdf|Nimeke=The United Empire Loyalists|Julkaisu=loyalistoverview.pdf|Viitattu=29.7.2014|Kieli={{en}}}}</ref> Rauha ei poistanut epäluuloja Iso-Britannian ja siitä irrottautuneiden siirtokuntien välillä. Rauhansopimuksen vastaisesti monet brittisotilaat jatkoivat muutaman [[Suuret järvet|Suurten järvien]] alueella sijaitsevan linnakkeen miehittämistä.<ref name="And 2010 183">Andersson & Henriksson 2010, s. 183.</ref>
Vuonna 1789 voimaan astui Yhdysvaltain liittovaltiomuotoinen perustuslaki. Sitä ennen valtiosta ehdittiin käyttää joidenkin vuosien ajan nimitystä ''The Confederation'' nimitystä. Vuonna 1794 [[Yhdysvaltain korkeimman oikeuden puheenjohtaja]] [[John Jay]] neuvotteli sopimuksen, jonka mukaan brittien oli luovuttava läntisistä linnakkeistaan kahden vuoden sisällä.<ref name="And 2010 184">Andersson & Henriksson 2010, s. 184.</ref> Tämä jätti intiaanit ilman englantilaisten tukea, ja vuonna 1795 Yhdysvallat pakotti intiaanit luopumaan lähes kaikista maistaan [[Ohio]]n osavaltiossa. Uudessa perustuslaissa ei määritelty ollenkaan intiaanien asemaa lukuun ottamatta mainintaa, että kongressilla oli oikeus säädellä kauppaa alkuperäisväestön kanssa. Kanadaan siirtyneiden brittien yllyttäminä monet maansa menettäneet intiaanikansat hautoivat kostoa Yhdysvaltoja vastaan vuosien ajan ja yhtyivät Englantilaisiinenglantilaisiin joukkoihin. [[Vuoden 1812 sota]]na tunnetussa kriisissä.<ref name="Wald 1985 117">Waldman 1985, s. 117.</ref>
 
==Katso myös==
Rivi 139:
== Lähteet ==
 
* {{Kirjaviite | Tekijä = Andersson, Rani-Henrik & Henriksson, Markku | Nimeke = [[Intiaanit: Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia]] | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Gaudeamus | Vuosi = 2010 | Tunniste = ISBN 978-952-495-162-3}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Benton Minks, Louise | Nimeke = Revolutionary War | Vuosi = 2010 | Selite = | Julkaisija = America at War | Tunniste = ISBN 978-0816081967 | Kieli = {{en}} }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Jeremy Black | Nimeke = War for America: The Fight for Independence, 1775–1783 | SeliteJulkaisija = |Julkaisija=New York: St. Martin’s Press | Vuosi = 1991 | Tunniste = ISBN 0-312-06713-5 | Kieli = {{en}} }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Boatner, Mark M. | Nimeke = Encyclopedia of the American Revolution | Selite|Julkaisija = New York: McKay | Vuosi = 1966 | Tunniste = ISBN 0-8117-0578-1 | Kieli = {{en}} }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Duffy, Christopher | Nimeke = The Military Experience in the Age of Reason, 1715–1789| Selite| Julkaisija =New York: Barnes & Noble | Julkaisupaikka = New York | Vuosi = 1987 | Tunniste = ISBN 0-689-11993-3 | Kieli = {{en}} }}
*{{Kirjaviite| Tekijä = Fenn, Elizabeth Anne | Nimeke = Pox Americana: The Great Smallpox Epidemic of 1775–82. | Julkaisija = New York: Hill and Wang | Vuosi = 2001 | Tunniste = ISBN 0-8090-7820-1 | Kieli = {{en}} }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Greene, Jack P.; jaPole, J. R. PoleRobert(toim.) | Nimeke = The Blackwell Encyclopedia of the American Revolution| Selite = James H. Merrell, Indians and the New Republic, |Julkaisija = Massachusetts: Blackwell | Vuosi = 1991 | Tunniste = ISBN 01-55786-547-7| Kieli = {{en}} }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Henriksson, Markku | Nimeke = Alkuperäiset amerikkalaiset: Yhdysvaltain alueen intiaanien, inuitien ja aleutien historia | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Gaudeamus | Vuosi = 1986 | Tunniste = ISBN 951-662-385-9 }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Higginbotham, Don | Nimeke = The War of American Independence: Military Attitudes, Policies, and Practice, 1763–1789| Julkaisija =Massachusetts: Northeastern University Press | Vuosi = 1966 | Tunniste = ISBN 0-930350-44-8 | Kieli = {{en}} }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Kaplan, Sidney &; Nogrady Kaplan, Emma | Nimeke = The Black Presence in the Era of the American Revolution | SeliteJulkaisija |Julkaisija=Massachusetts: MassachusettsinUniversity yliopistonof painoMassachusetts Press | Vuosi = 1989 | Tunniste = ISBN 0-87023-663-6 | Kieli = {{en}} }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Mackesy, Piers | Nimeke = The War for America, 1775–1783| Selite | Julkaisija = University of Nebraska Press | Vuosi = 1993 | Tunniste = ISBN 978-0803281929 | Kieli = {{en}} }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Kwasny, Mark V. | Nimeke = Washington’s Partisan War, 1775–1783 | Julkaisija = The Kent: OhioState University Press | Vuosi = 1996 | Tunniste = ISBN 0-87338-546-2}} | Kieli = {{en}} }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Lanning, Michael Lee | Nimeke = The American Revolution 100: The People, Battles, and Events of the American War for Independence, Ranked by Their SignificancSignificance | Julkaisija = Sourcebooks, Inc | Vuosi = 2009 | Tunniste = ISBN 978-1402221156| Kieli = {{en}} }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Mackesy, Piers | Nimeke = The War for America, 1775–1783| Selite | Julkaisija = University of Nebraska Press | Vuosi = 1993 | Tunniste = ISBN 978-0803281929 | Kieli = {{en}} }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = McCullough, David | Nimeke = 1776 | Julkaisija =New York: Simon & Schuster, Inc| Julkaisupaikka = New York | Vuosi = 2005 | Tunniste = ISBN 0-7432-2671-2 | Kieli = {{en}} }}
*{{Kirjaviite | Tekijä= Nellis, Eric Guest | Nimeke = The Long Road to Change: America's Revolution, 1750–1820 | Julkaisija = Broadview Press Ltd | Vuosi = 2007 | Tunniste = ISBN 978-1551111100 | Kieli = {{en}} }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Roper, Jon | Nimeke = The completeComplete illustratedIllustrated guideGuide to the presidentsPresidents of America | Vuosi = 2008 | Selite = | Julkaisija = Lorenz Books | Tunniste = ISBN 978-0-7548-1858-8 | Kieli = {{en}} }}
*{{Kirjaviite| Tekijä = Shy, John | Nimeke = A People Numerous and Armed: Reflections on the Military Struggle for American Independence
| Julkaisija = University of Michigan Press | Vuosi = 2001 | Tunniste = ISBN 978-0472064311 | Kieli = {{en}} }}
*{{Kirjaviite| Tekijä = Savas, Theodore & Dameron, David |Nimeke = A Guide To The Battles Of The American Revolution | Julkaisija = Savas Beatie | Vuosi= 2010 | Tunniste= ISBN 978-1932714944 | Kieli = {{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä =Waldman, Carl | Nimeke = Atlas of North American Indian | Vuosi = 1985 | Selite = | Julkaisija = Fact on file Publications | Tunniste = ISBN 0-87196-850-9 | Kieli = {{en}} }}
===Viitteet===
{{viitteet|sarakkeet}}