Ero sivun ”Advertoriaali” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Linkit... |
p Linkit kuntoon |
||
Rivi 1:
'''Advertoriaali''' on [[mainos]], joka on tehty subjektiivisista lähtökohdista toimituksellisena työnä, ja on usein ulkoasultaan hyvin samankaltainen, kuin [[media|median]] muu sisältö, kuten [[uutinen]] tai [[reportaasi]]. Termi advertoriaali tulee englanninkielisistä sanoista "advertisement" (mainos, ilmoitus) ja editorial (pääkirjoitus).
Advertoriaalin ja tavallisen artikkelin ero on siinä, että asiakas - siis mainostaja - joutuu maksamaan julkaisijalle artikkelista. Näin ollen asiakkaalla on ainakin osittainen valta päättää artikkelin sisällöstä. Useimmat lehtitalot ja muut median edustajat eivät hyväksy advertoriaalien käyttöä ainakaan ilman, että niitä selvästi erotetaan muusta sisällöstä esimerkiksi taitolla ja muilla ulkoasuun vaikuttavilla tekniikoilla, ja/tai reunamerkinnällä, jossa saattaa lukea esimerkiksi "ilmoitus", "mainos", tai "advertoriaali".
Rivi 5:
Lehden tai muun median seuraaja ei usein tiedä, onko luettava artikkeli tms. advertoriaali vai tavallinen artikkeli. Useat lehdet julkaisevat palstoja, joissa esitellään mielenkiintoisia uutisia esim. tekniikan ja muotoilun aloilta. Usein palstojen sisältö koostuu valmistajien, maahantuojien tai jälleenmyyjien ehdotuksista, mutta näillä toimituksen ulkopuolisilla tahoilla ei tulisi olla muunlaista vaikutusvaltaa artikkelin sisältöön tai ulkoasuun. Jos tästä vaikutusvallasta maksetaan, on kyseessä mainos, joka tulisi tuoda median seuraajan tietoon selvästi ja yksiselitteisesti.
Advertoriaalin käyttö artikkelina erittelemättä sitä mainonnaksi on vahvassa ristiriidassa [http://www.journalistilitto.fi Suomen journalistisen liiton] julkaiseman [http://www.freet.fi/hyvatietaa/journaohjeet/ hyvän journalistisen tavan] kanssa.
Advertoriaali on yleensä [[toimittaja|toimittajan], ei [mainostoimisto|mainostoimiston] tekemä. Useat mediat käyttävät kuitenkin ulkopuolisia [freelance-toimittaja|freelance-toimittajia] oman henkilökunnan sijaan. On myös yleistä, että advertoriaalin toimittajan nimi jätetään pois artikkelin yhteydestä, tai artikkeli julkaistaan [nimimerkki|nimimerkillä]. Yhtä hyvin toimittaja voi kuitenkin käyttää myös omaa nimeään.
Tavallinen esimerkki advertoriaalista on lentoyhtiöiden lehdissä olevat matka- ja maakuvausartikkelit, joissa käsitellään ainoastaan niitä kohteita, joihin lehden tilaajayhtiö liikennöi. Näin ollen lehden maksajalla on oikeus vaikuttaa sisältöön tavalla, joka normaalisti ei ole puolueettomassa mediassa mahdollista. Myös monissa asiakas- ja sidosryhmälehdissä on usein advertoriaaleja. Nämä lehdet ovat kuitenkin usein mainoksia itsessään, joten vakavaa ristiriitaa hyvän journalistisen tavan kanssa ei synny. Monin paikoin ristiriitatilanteita kuitenkin kehittyy, kun artikkelia ei eritellä selvästi mainokseksi. Esimerkiksi Suomessa opiskelijoille ja koululaisille suunnatuissa lehdissä on usein lehden muuta ulkoasua mukailevia artikkeleja toimialoista, jotka ovat todellisuuddessa toimialaliiton tai muun tahon maksamia [rekrytointi]-ilmoituksia. Kohderyhmän nuori keski-ikä ei vähennä näiden ilmoitusten moraalisia ongelmia.
Vaikka advertoriaali on teknisesti ottaen mainos, se voi toki olla myös hyvä artikkeli. Ainoastaan artikkelin luotettavuus tulee kyseenalaistaa, sillä lähde ei ole puolueeton.
Advertoriaalin mainontatekniikkana popularisoi [Mobil Oil] -öljy-yhtiö [energiakriisi|energiakriisin] aikana 1970-luvulla. Yhtiö koki epäonnistuneensa tuomaan oman kantansa kriisin suhteen esille mediassa. Politiikkaan ja mediaan erikoistunut neuvonantaja [Fred Dutton] kehitti strategian tuoda yhtiön näkemykset julki mainoksina lehtien pääkirjoitussivuilla ympäri maata. [Strategia] osoittautui tehokkaaksi välineeksi yhtiön kannan kertomiseen niin kansalaisille kuin poliitikoille. Mobil Oil tulikin nopeasti tunnetuksi harvinaislaatuisesta mainosstrategiastaan.
[Tuotesijoittelu] on toinen esimerkki epämääräisestä mainonnasta, joka hämärtää varsinaisen sisällön ja mainoksen rajaa, ja josta ei yksiselitteisesti käy ilmi sanoman mainostuksellinen luonne.
[[Luokka:Markkinointi]]
| |||