Ero sivun ”Napoleon III” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lauseen paikkaus
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 93:
 
Tammikuussa 1853 vietettiin keisarin ja 26-vuotiaan espanjalaista syntyperää olevan kreivitär Eugénie de Monyijon häitä. Louis Napoleon oli kosinut häntä jo vuonna 1847 ja oli saanut rukkaset. Keisarin puolisoa on kuvattu kylmäksi naiseksi joka käytti viehätysvoimaansa saadakseen valtaa. Kansalaisten huomio kiinnittyi siihen, että maakuntamatkoilla ja julkisissa tilaisuuksissa keisarinna käyttäytyi ikään kuin hänen puolisonsa ei olisi paikalla laisinkaan. Keisarinna halusi kaikin keinoin turvata poikansa Eugenen pääsyn Ranskan valtaistuimelle. Keisari antoi puolisonsa sotkeutua politiikkaan sillä ehdolla, että tämä ei puutu mitenkään hänen moniin naisseikkailuihinsa. [[Eugénie (Ranskan keisarinna)|Eugénie]] oli toisen keisarikunnan ehdoton ykkönen mitä tuli naisten pukumuodin luomiseen ja oli myös julkisten juhlatilaisuuksien keskipiste. Hänen monipuolinen hyväntekeväisyystyönsä on nykyään paljolti unohdettu.<ref>Grimberg, C.: Kansojen historia,osa 19, 231-232, 1984</ref>,<ref>Corley, T.A.B.:Democratic Despot, 1961, 143-144</ref>
[[File:Winterhalter Eugenie.jpg|thumb|270px|upright|Keisarinna Eugénie hovineitojensa keskellä, Franz Xavier Winterhalterin maalaus, 1855?]]
 
Ranskan [[teollisuus|suurteollisuus]] kasvoi toisen keisarikunnan aikana voimakkaasti ja sen seurauksena rakennettiin laaja [[rautatie]]verkko. Rautatieverkon pituudeksi tuli toisen keisarikunnan aikana 25&nbsp;000 kilometriä. Myös posti- ja lennätinlaitosta kehitettiin voimakkaasti. Pariisin pörssistä tuli merkittävä taloudellisen eduntavoittelun ja keinottelun näyttämö.<ref>Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 19, 264-267 1984</ref> Ranskalaista pääomaa virtasi ulkomaille lainoina enemmän kuin koskaan ennen.<ref>Grimberg, C: Kansojen historia, osa 19, 272,1984</ref> Pinnan alla kyti vastarinta: Napoleon III selvisi murhayrityksestä 28. huhtikuuta 1855 ja lisäksi hän pakeni toista murhayritystä 14. tammikuuta 1858. Jälkimmäisen murhayrityksen tekijä oli italialainen Felice Orsini, joka katsoi keisarin pettäneen Italian vapauspyrkimykset. Orsini yritti murhata keisarin Pariisin oopperassa suurella pommilla. Pommin räjähdys surmasi kahdeksan henkilöä ja 150 haavoittui.<ref>Grimberg,C.:Kansojen historia,osa 19,283, 1984</ref>