Ero sivun ”Kroatian sota” versioiden välillä

8 merkkiä poistettu ,  1 vuosi sitten
p
typo
(Hylättiin viimeisimmät 5 tekstimuutosta (tehneet 143.51.162.1 ja Teleskooppi) ja palautettiin versio 16100525, jonka on tehnyt Kospo75)
p (typo)
'''Kroatian sota''' oli [[Jugoslavian hajoamissodat|Jugoslavian hajoamissotiin]] kuulunut vuosina 1991–1995 käyty sota, joka päättyi [[Daytonin rauhansopimus|Daytonin rauhansopimukseen]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/country_profiles/1097156.stm | Nimeke = Croatia Timeline | Julkaisija = BBC news | Viitattu =12.8.2012 | Kieli ={{en}} }}</ref>
 
Sodan osapuolina olivat itsenäiseksi julistautunut [[Kroatia]] ja siellä vähemmistönä olleet serbit, jotka saivat pitkään tukea [[Serbia]]lta ja [[Jugoslavian liittoarmeija]]lta. [[Krajina]]ssa – alue, jonka Kroatia oli julistanut kuuluvan itselleen – serbienemmistöinen väestö tunsi itsensä uhatuksi Kroatian nationalistihallinnon hallitsemana.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=40969 | Nimeke = Slovenian ja Kroatian Sodat | Julkaisu = Jugoslavian ensimmäisistä hajoamissodista Kosovon kriisiin - global.fi | Julkaisija = Ulkoministeriön kehitysviestintä, | Viitattu = 13.8.2012 }}</ref> Serbit aloittivat heinäkuussa 1991 väkivaltaiset [[etninen puhdistus|etniset puhdistukset]] Kroatiassa, koska halusivat luoda yhtenäisiä serbialueita tulevaa [[Suur-Serbia]]a varten.
 
Myös jotkut kroaatit surmasivat serbisiviilejä jonkun verran tarkoituksena etninen puhdistus. Enimmät taistelut Kroatiassa taukosivat jo vuoden 1992 alussa. Serbia lopetti Krajinan tukemisen kesällä 1994. Krajinan serbialue luhistui ja sen useimmat serbit pakenivat elokuussa 1995, jolloin [[Operaatio Myrsky|Kroatian ja Bosnian armeijat hyökkäsivät yhtä aikaa serbien kimppuun]].
 
== Sodan tausta ==
<!--
puuttuko overlay_imege Location map+ mallineesta
-->
{{Location map+| Croatia | width=300| float=right
Sekä [[kroaatit]] että [[serbit]] ovat [[Eteläslaavit|eteläslaaveja]], mutta eroavat toisistaan uskonnoltaan ja hieman kieleltäänkin. Useat kroaatit ovat [[katolilaiset|katolisia]], monet serbit [[ortodoksit|ortodokseja]]. Kroatiaa kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin, serbiaa kyrillisin. Serbien 1800-luvun lopuilla muovautuneissa kansallisissa myyteissä ortodoksisuus ja serbialaisuus miellettiin samaksi<ref>[http://www.teologia.fi/artikkelit/uskontojen-valiset-suhteet/268-kosovo-myytti-oikeuttaa-serbien-kimykset Kosovo-myytti oikeuttaa serbien kärsimykset]</ref>. Niinpä muiden uskontojen kannattajien ajateltiin kiihkoisänmaallisten serbien keskuudessa olevan serbien vihollisia.
 
Toisen maailmansodan aikana akselivallat nostivat natsistisen [[Ustaša]]-järjestön johtajan [[Ante Pavelić]]in Kroatian johtoon. Pavelićin diktatuurihallinto vainosi muun muassa serbejä sulkien näitä kymmenin tuhansin [[Jasenovacin keskitysleiri|Jasenovacin keskitysleiriin]]<ref>[http://www.counterpunch.org/2002/02/13/ante-pavelic-the-real-butcher-of-the-balkans/ Ante Pavelic, the Real Butcher of the Balkans] Jonathan Levy And Tom Easton, February 13, 2002 </ref>. Kauna näistä kärsimyksistä jäi elämään serbien keskuuteen. Mutta myös serbien kuningasmieliset cetnikit surmasivat kroaatteja. 1970-luvun alussa alkanut [[Kroatian kevät]] kukistui nopeasti<ref>[http://www.kolumbus.fi/kari.klemela/s_historia.htm Slovenian alueen historiaa]</ref>. Titon kuolema nosti pintaan vauraan Kroatian ja köyhän Serbian vastakkaisasettelun. Serbien propaganda samaisti uuden kroatialaisnationalismin ja Ustašan toisiinsa. Mutta samalla kroaatit halusivat irti nousevan serbinationalismin otteesta. Niinpä Jugoslavian hajotessa serbinationalistit ja kroaattinationalistit eivät luottaneet toisiinsa.
 
==Sotaa edeltäneet tapahtumat==
Vuonna 1990 toukokuusta lähtien serbien valvoma Jugoslavian liittoarmeija keräsi Kroatian [[Teritorijalna obrana|aluepuolustusjoukoilta]] (TO) lähes kaikki aseet, kun kroaatit olivat alkaneet vaatia valtioliittoa Jugoslaviaan, mikä olisi hajottanut Jugoslavian. Aseiden keruu [[Bosnia]]sta, Kroatiasta ja Sloveniasta oli vastaus Slovenian ja Kroatian monipuoluevaaleihin. Kroatian johtaja Tuđman ei kuitenkaan alkanut heti rakentaa omaa puolustustaan, kuten Sloveniassa tehtiin. Kroatia ei enää halunnut osallistua yleisjugoslavialaisiin vaaleihin. Jugoslavian armeija muuttui serbiarmeijaksi ja alkoi aseistaa Kroatian ääriserbejä. Serbialueilla oli Kroatiassa oma aluepuolustuksensa, serbien TO.
 
Kesäkuussa jotkut Kroatian serbialueet kieltäytyivät tunnustamasta Kroatian uutta jyrkän kansallismielistä HDZ-vetoista hallitusta. Kroatian serbikapinan keskus oli [[Knin]]in alue. Serbipuolueen kovan linjan [[Milan Babić]]-[[Milan Martić]]-kaksikko syrjäittisyrjäytti maltillisemman Raskovicin. Elokuussa 1990 serbit panivat toimeen [[Krajina]]ssa Kninin seuduilla [[Krajinan kapina]]n, jossa serbien asemiehet ammuskelivat ilmaan ja kaadetuista puista pystyteltiin tiesulkuja estämään kroaattien kulku serbialueille.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/1990/08/19/world/roads-sealed-as-yugoslav-unrest-mounts.html | Nimeke = Roads Sealed as Yugoslav Unrest Mounts | Ajankohta = 19.8.1990 | Julkaisija = NY Times | Viitattu = 13.8.2012 | Kieli ={{en}} }}</ref> Krajinan alue julistautui [[Krajinan serbitasavalta|Krajinan serbitasavallaksi]]. Siihen kuului viisi kuntaa, ja vaikka se oli irrallinen [[enklaavi]] melko kaukana Serbiasta, se oli halukas valtioliittoon Serbian kanssa.<ref name="SCR"/> Liittoarmeija aseisti kapina-alueita, eikä Kroatian vasta perustetulla poliisilla ollut tarpeeksi voimaa sen estämiseen. Kroatian tiedotusvälineissä serbeihin alkoi iskostua terroristileima, mutta toisaalta sanottiin että oli myös hyviä serbejä<ref>Lautela 1992, s 84</ref>.
 
Liittoarmeija ilmoitti 17. heinäkuuta Miloševićille olevansa valmis puuttumaan Kroatian asioihin. Samalla mainittiin selvästi Kroatiassa toimivat [[četnikit]]. Vuoden 1990 lopulla Kroatian uutta hallitusta alettiin verrata toisen maailmansodan aikaiseen fasistiseen, Kroatian serbejä vainonneeseen [[ustaša]]-järjestöön. Kansainvälinen yhteisö tuki vielä vuonna 1990 Miloševićia. Jotkut saksalaispoliitikot tukivat Kroatiaa, mutta muut länsivallat estivät Saksan avoimen avun Kroatialle. Kroatia yritti hajottaa ääriserbien toimintaa mm. neuvottelemalla Serbian kanssa, mutta Serbia kielsi yhteytensä ääriserbeihin eikä tunnustanut haluavansa ottaa haltuun alueita Kroatiasta. [[Slavonia|Itä-Slavoniassa]] sijaitsevan [[Vukovar]]in alueelle saapui tällöin četnikkejä serbienemmistöisiin kyliin.
Vasta 2. toukokuuta 1991 sattunut [[Borovo Selon välikohtaus]] oli vakava, siinä kuoli 12 kroaattipoliisia väijytykseen<ref name="lautela93"/> ja yli 20 haavoittui. Ensi kertaa sissejä oli tullut Serbiasta tappamaan<ref>Vihervuori 1999, s 189</ref>. Samana päivänä Dalmatiassa kroaattimielenosoittajat murtautuivat serbien liikehuoneistoihin pahoinpitelemään, ryöstelemään ja särkemään paikkoja ilman kroaattipoliisin puuttumista tapahtumiin. Tapahtuma tietysti huomattiin Serbian televisiossa, ja lisäsi kansojen välistä jännitettä. Serbit tekivät pommi-iskuja muun muassa Dalmatiassa<ref>Korpiaho 1993, s. 45</ref>. Tästä huolimatta Osijekin pormestari, tohtori [[Zlatko Kramaric]] yritti monena yönä serbien tiesuluilla vakuuttaa aseistautuneille serbeille, ettei mikään vaara uhkaa heitä kroaattien taholta<ref>Korpiaho 1993, s 42</ref>.
 
Borovo Selon jälkeen veriset yhteenotot alkoivat levitä, ja monet niistä vaikuttivat suunnittelemattomilta ja epäyhtenäisiltä. [[Kroatian serbit]] pyrkivät kuitenkin laajentamaan vaikutusvaltaansa Kroatian serbialueilla. Krajina aäänestiäänesti Serbiaan liittymisestä toukokuussa 1991<ref>Lautela 1992, s 213</ref>. Kroatiassa monet kovan linjan kannattajat halusivat tehdä vastahyökkäyksen [[Jugoslavian kansanarmeija|Jugoslavian liittoarmeijan]] kimppuun, mutta Kroatian presidentti [[Franjo Tuđman]] uskoi lännen tunnustavan Kroatian itsenäisyyden ja painostavan lopulta Jugoslaviaa lopettamaan toimet Kroatiaa vastaan.<ref name="bjelajac16">Bjelajac, Žunec, s. 16–18.</ref>
 
Toukokuussa 1991 Kroatiassa järjestettiin kansanäänestys Jugoslaviasta eroamisesta. Serbien boikotista huolimatta 83,6&nbsp;% äänioikeutetuista äänesti ja 94,2&nbsp;% äänestäneistä kannatti itsenäisyyttä.<ref name="TANJUG">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tanjug.rs/news/392/two-decades-since-breakup-of-yugoslavia.htm | Nimeke = Two decades since breakup of Yugoslavia | Ajankohta =24.6.2011 | Julkaisupaikka = Belgrad | Julkaisija = Tanjug | Viitattu =12.8.2012 | Kieli ={{en}} }}</ref>
Jugoslavian osatasavaltojen presidentit yrittivät turhaan etsiä neuvotteluratkaisua Jugoslavian kriisiin huhti-kesäkuussa. Serbit eivät hyväksyneet kroaatti Stipe Mesiciä liittopresidentiksi 15. toukokuuta ja Jugoslavia oli sen jälkeen puolitoista kuukautta ilman presidenttiä.
 
Viimeinen kokous pidettiin 12. kesäkuuta, mutta tällöin oltiin jo käytännössä sodassa. Kesäkuun puolivälissä Kroatian parlamentin istuntoja alettiin pitää jatkuvasti, koska osatasavalta oli kriisissä.
 
Serbia hyväksyi 1. heinäkuuta kroaatti Stipe Mesicin yllättäen liittopresidentiksi<ref>Iltalehti 1. heinäkuuta 1991, s 3</ref>, mutta luultavasti tämä oli vain taktiikkaa, koska kaikki tiesivät, että liittohallitus oli menettänyt valtansa<ref name="hs9-7-1991B2">Helsingin sanomat 9.7.1991, s B2</ref>. Näihin aikoihin serbit ja kroaatit<ref name="hs87-7-1991a21">Helsingin sanomat 8.7.1991, s A21</ref> ajoivat toisaan pakoon alueiltaan Kroatiassa. Kroatian serbit eivät muutamaan kuukauteen olleet uskaltaneet mennä työpaikoilleen<ref name="hs87-7-1991a21"/> ja kohtasivat kroaattipoliisin taholta mm. ikkunoiden rikkomisia, tappouhkauksia, jopa sokeitten kimppuun käymistä<ref name="hs87-7-1991a21"/>.
 
Erään haastattelun mukaan tavallisesttavallisesti Kroatian aseistautuneet serbit halusivat lähinnä pysyä Jugoslaviassa ja taistellaätaistella Kroatiaa vastaan, ei Suur-Serbian puolesta. Milošević sanoi 6. kesäkuuta, että itsenäistyvän Kroatian on luovutettava pois serbialueensa<ref>Ilta-sanomat 8.7.1991, s A14</ref>. Kroatia ei suostunut tähän. Molempien valtioiden johto sanoikin sodan olevan alkamassa. Kaiken lisäksi kiihkokansallinen oppositio painosti serbijohtaja Slobodan Miloševićia jyrkempiin otteisiin<ref name="hs9-7-1991B2"/>, koska sota oli alkamassa SPO:n edustajan mukaan kahden kuukauden sisällä<ref name="hs9-7-1991B2"/>. Demokraattisen opposition edustajan [[Vojislav Kostunica]]n mielestä Miloševićin politiikkana oli kuitenkin tehdä muista Balkanin kansoista serbien vihollisia<ref name="hs9-7-1991B2"/>, eikä Kostunicacaan uskonut liittohallituksen johtavan maata<ref name="hs9-7-1991B2"/>.
 
Monet Jugoslaviassa vaativat Jugoslavian eri osatasavaltoihin uusia vaaleja ja kansanäänestyksiä kriisin poliittiseksi ratkaisuksi<ref name="hs9-7-1991B2"/>. Serbia ja liittoarmeija olivat ratkaisuasemassa, mutta näiden toimista liikkui vain arvailuja.
Uudessa liikekannallepanossa kutsuttiin lähinnä serbireserviläisiä. Milošević kehotti varautumaan sotaan 6. heinäkuuta.<ref>Helsingin sanomat 8.7.1991, s B2</ref>. Boroslav Jovicin mukaan serbien täytyi auttaa Kroatian serbejä, jotka halusivat kuulua Jugoslaviaan, jos Kroatia ei hyväksy tätä<ref name="hs9-7-1991B2"/>.
 
Myös Ey koetti ensimmäistä kertaa historiansa aikana rajallisia voimiaan kriisin ratkaisuksi, ja Ey-troikka kokoontui mm. 1. heinäkuuta<ref>Iltalehti 1. heinäkuuta 1991, s 3</ref>.
 
Ey:n neuvottelema [[Brionin sopimus]] [[7. heinäkuuta]]<ref>Helsingin sanomat 9.7.1991, s A3, B2</ref> olisi peruuttanut Kroatian ja Slovenian itsenäisyyden. Kukaan ei uskonut sopimuksen estävän alkavaa sotaa<ref name="hs9-7-1991B2"/>.
Kroatiassa oli kahakoita päivittäin jo 25. kesäkuuta alkaen<ref>Ilta-sanomat 8.7.1991, s A14</ref>. Ensimmäisiä varsinaisen Kroatian sodan välikohtauksia olivat Osijekin tapahtumat illalla 27. elokuuta,
Glinan ja Borovo Selon välikohtaukset, [[Ćelije]]n [[Ćelijen taistelu|kylän väestön poisajaminen aseiden avulla]] ja [[Tenja]]n taistelu kroaattipoliisien ja serbikapinallisten välillä<ref>Lautela 1992, s 96</ref>. Suurin osa tapahtumista vielä kesällä 1991 olivat yksittäisiä serbi- ja kroaattikylissä käytyjä ankaria taisteluita, joissa kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan varsinaisesti pyrkinyt etenemään tai saavuttamaan alueen hallintaa. [[Daljin joukkomurha|Daljissa]] tapahtui elokuun alussa ensimmäinen isompi joukkomurha<ref>Vihervuori 1999, s 189</ref><ref>Ilta-Sanomat tiistai 6.8.1991. s A14</ref>. Sekä Kroatian serbit ja kroaatit katsoivat puolustavansa omaa kotimaataan, ja Kroatian aseistautuneet siviiliserbit sotivat elokuun alussa omasta mielestään Jugoslavian puolesta Kroatiaa vatsaan, ei Suur-Serbian puolesta<ref>Ilta-Sanomat 2.-6. 8 1991</ref>.
Vaikka Jugoslavian liittoarmeija ei osallistunut muualla Kroatiassa vielä taisteluihin, se oli aktiivinen [[Dalmatia]]ssa [[Knin]]in alueella. Kun [[Neuvostoliiton vallankaappausyritys 1991|Neuvostoliiton vallankaappausyritys]] romahti, se hajotti Neuvostoliiton lopettaen kommunismin siellä ja näin loi paineet Jugoslavian hajottamiselle, ja esti sosialistisen Jugoslavian jatkamisen esim. armeijan vallankaappauksen avulla<ref>Vihervuori 1999, s 190</ref>.
 
Kroatian presidentti Franjo Tuđman ei pitkään aikaan julistautunut Kroatian olevan sodassa Jugoslavian serbijohtoisen liittoarmeijan kanssa, koska luuli kansainvälisen yhteisön auttavan Kroatian saamaan poliittisen ratkaisun<ref name="vihervuori191">Vihervuori 1999, s 191</ref> tunnustamalla Kroatian. Tuđman ei ollut luonut tehokasta puolustusta kuten Slovenian johto oli tehnyt. Niinpä kroaateilla oli riittämätön määrä yleensä vain kevyitä käsiaseita<ref>Lautela 1992, s 98</ref>. Näin hän horjui pitkään sekä sotaa että rauhaa edistäviä toimia tehden, ja sai kiihkeät kansallismieliset "haukat" tekemään pari murhayritystä. Toisaalta samaan aikaan suureksi osaaksiosaksi kroaateista koostunut Jugoslavian liittohallitus sotki poliittisia asetelmia pyrkien vaikeuttamaan Kroatian asemaa, vaikka liittohallituksella ei käytännön merkitystä ollutkaan<ref>Vihervuori 1999, s 192</ref>. Kroatian television ja radion johtoon vaihtui jossain vaiheessa nationalistinen kroattikroaatti aiemman serbin tilalle<ref>Lautela 1992, s 84, s. 85</ref>. Myös sanomalehti vjesnik oli HDZ:llä<ref>Lautela 1992, s 85</ref>.
 
Liittoarmeija lähetettiin nimellisesti paikalle turvaamaan rauhaa, mutta se valtasi 26. elokuuta [[SAO Krajina]]n serbisissien avustuksella merkittävän [[Kijevo (Kroatia)|Kijevon]] kylän<ref name="vihervuori191"/>.
Tulitauon allekirjoittivat 2. tammikuuta Kroatian puolustusministeri [[Gojko Šušak]] ja serbiarmeijan komentaja [[Andrija Rašeta]]. Sopimus astui voimaan seuraavana päivänä, ja seuraavassa kuussa [[Yhdistyneet kansakunnat|YK:n]] [[UNPROFOR]]-joukot saapuivat pitämään rauhaa Kroatian serbialueille.<ref>Nation, s. 124.</ref>
 
Tulitauko oli hauras, ja vaikka rintamamuutoksia ei juurikaan tapahtunut, hajanaisia pommituksia ilmeni vuosien 1992 ja 1993 aikana. Kroaatit käynnistivät syyskuussa 1993 niin kutsutun [[operaatio Medakin taskun]]. Onnistuneen hyökkäyksen ansiosta kroaatit pystyivät avaamaan hetkellisesti pohjois-eteläpohjois–etelä-suuntaisen liikenteen [[Adrianmeri|Adrianmeren]] rannikolle.<ref>Nation, s. 125–126.</ref>
 
Hallituksen tiedotteen mukaan Kroatian itsenäistymiseen 15. tammikuuta 1992 mennessä oli taisteluissa kuollut 3&nbsp;000 ja kadonnut 8&nbsp;900 henkeä. Lisäksi 16&nbsp;000 oli haavoittunut, 6&nbsp;000 jäänyt sotavangiksi ja 700&nbsp;000 joutunut pakolaisiksi. <ref>Korpiaho 1993, s. 49.</ref>
 
=== Sodan loppuvaihe ===
Yksittäisiä murhia tapahtui myös muun muassa [[Sisak]]issa, Vukovarissa, [[Osijek]], Karlovacissa ja [[Zagreb]]issä, missä eräs serbiperhe murhattiin.<ref name="goldstein229"/>
 
Kroatian viranomaiset, muun muassa puolustusministeri Gojko Susak, estivät<ref>Draculic 2005, s 32</ref> vuonna 1991 muun muassa kroaattien sotilaspoliisin ja muiden Gospicissa tekemien rikoksien tutkimuksen<ref>Draculic 2005, s 31</ref>. Kroaattien veteraanijärjestö vastusti sodan jälkeen ihmisoikeusrikkomuksia tehneiden sotilaidensa ja poliisien tuomitsemista<ref>Draculic 2005, s 17</ref> ja järjesti syytettyjä tukevia mielenosoituksia<ref>Draculic 2005, s 40, 41</ref>. Kroatian hallituskin on ollut melko vastahakoinen<ref>Draculic 2005, s 42</ref>, vaikka toki kroaattejakin on saatu Haagiin. Esimerkiksi Noracin luovutus Haagiin jakoi maan luovutuksen kannattajiin ja vastustajiin<ref>Draculic 2005, s 43</ref>. Erilaisista rikkomuksista laajalti syytetty kenraali [[Ante Gotovina]] ensin tuomittiin ja sitten vapautettiin, muun muassa sen takia että kroaatit itse kieltäytyivät luovuttamasta Gotovinaa vastaan todistavia tykistödokumentteja kansainväliselle oikeudelle<ref name="voittajan_oikeus">[http://files.snstatic.fi/HS/2013/4/jugoslavia/ Voittajan oikeus] Helsingin Sanomat, Jussi Konttinen </ref>.
 
== Etninen puhdistus ==
Nationalististen serbien asejoukot suorittivat Kroatiassa etnistä puhdistusta, joka oli kroaattien ja muiden ei-serbien ja heidän kulttuurinsa hävittämistä pois Kroatian serbialueilta. Usein pelkkä väkivallalla uhkaaminen riitti ajamaan ihmiset pois. Monet pakenivat jo taisteluja joissa armeija saattoi tulittaa asuinalueita tuntikausia tykein ja muin raskain asein. Serbit käyttivät Punaisen ristin tunnusta muun muassa asekuljetuksen suojana, mutta pommittivat itse Punaisen ristin kohteita. Vapaaehtoiset kiihkokansallismieliset tsetnikit, jotka toimivat liittoarmeijan jalkaväkenä tai yksittäisinä ryhminä, olivat raakoja murhaajia, jotka olivat tottuneet tappamaan armottomalla tavalla. Monesti tsetnikit surmasivat ihmisiä joukoittain. He saattoivat kaivaa jonkun silmät päästä ja viiltää kurkun auki. He myös kiduttivat ja raiskasivat. Tsetnikit ryöstivät kroaattien omaisuutta. Monesti vallattu kroaattitalo poltettiin tai räjäytettiin. Jo Kroatiassa alettiin kuljettaa lähinnä vangittuja serbimiehiä, mutta myös naisia keskitysleireille. Vastaavia toimia tekivät monet kroaatit joillakin kroaattialueille kohdistaen ei-kroaatteihin. Syyskuussa 1991 kirjailija Vlado Gotovac kehotti kroaatteja painostamaan alueellaan asuvat serbit muuttamaan pois<ref>Lautela 1992, s 85, 85</ref>. Serbipoliisi, armeija ja puolisotilaalliset joukot myös murhasivat serbejä yksittäisiä ja joissakin tapauksissa joukoittain, kuten Gospicissa lokakuussa 1991.
 
== Kroatian sodan tuhot ==
Kroatian sodassa kuoli noin 11&nbsp;000 henkeä. Yhteensä 37&nbsp;000 haavoittui ja 3&nbsp;000 katosi.<ref name="HR"/> Bosnia ja Hertsegovinassa tapettiin 10&nbsp;000 kroaattia ja 12&nbsp;000 haavoittui.<ref name="HR"/>
 
Sodan päättyessä 250&nbsp;000 henkeä oli sisäisinä pakolaisina, heistä 32&nbsp;000 etnisiä serbejä. Vuoteen 2010 mennessä useimmat etniset kroaatit olivat palanneet entisille asuisijoilleenasuinsijoilleen, kun taas etniset sebitserbit olivat asettuneet joko Serbiaan tai Kroatian serbienemmistöisille alueille. Evakossa oli edelleen 2300 henkeä, kaksi kolmannesta heistä serbejä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.internal-displacement.org/8025708F004CE90B/(httpCountries)/7928D486A14C897D802570A7004C7215?OpenDocument | Nimeke = Croatia: Housing rights and employment still preventing durable solutions | Julkaisija = IDMC | Viitattu =12.8.2012 | Kieli ={{en}} }}</ref>
 
Kroatian taloudelliset tappiot olivat ainakin 30 miljardia dollaria.<ref name="HR">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hr/croatia/history/homeland-war | Nimeke =Homeland War (1991-1995) | Julkaisu = www.hr | Ajankohta = 1994-2010 | Julkaisija =CARNet & Department of Telecommunications, Faculty of Electrical Engineering and Computing, University of Zagreb | Viitattu =12.8.2012 | Kieli ={{en}} }}</ref>
 
== Kirjallisuutta ==
* Marita Vihervuori: ''Tervetuloa helvettiin: välähdyksiä Jugoslavian perintösodasta'', Otava 1999,''ISBN 951-116-390-6''
* Yrjö Lautela ja Jyrki Palo: ''Jugoslavia – kansakunta, jota ei ollut'', VAPK-Kustannus 1992,''ISBN 9513709566''
*{{Kirjaviite| Tekijä= Rutanen, Reijo | Nimeke= Serbia - Euroopan sairain mies | Julkaisija= Gaudeamus | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 951-662-869-9 }}
{{Commonscat|Croatian War of Independence}}
*[http://www.dmoz.org/Society/History/By_Time_Period/Twentieth_Century/Wars_and_Conflicts/Yugoslav_Wars/Croatia_1991-95/ Kroatian sota Open Directory Projectissa] {{en}}
*[http://www.sense-agency.com/home/home.4.html?verz=2 Sense Tribunal Jugoslavia-tuomioistuimesta] {{en}}
*[http://www.warphotoltd.com/?section=limited&page=2&item=2 War Photo Limited] – kuvia Kroatian sodasta {{en}}
 
15 193

muokkausta