Ero sivun ”Leicester City FC” versioiden välillä

Leicester Fosse liittyi vuonna 1890 [[Englannin jalkapalloliitto|Englannin jalkapalloliittoon]]. Kymmenen vuotta perustamisensa jälkeen seura hyväksyttiin mukaan [[The Football League|The Football Leagueen]]. Sillä ei ollut alkuvaiheessa omaa kotikenttää, vaan se joutui pelaamaan kotiotteluitaan viidellä paikallisella jalkapallokentällä. Ensimmäisillä kausillaan joukkue otti sekä seurahistoriansa suurimman voiton (13-013–0 [[Notts County|Notts Countyä]] vastaan) että suurimman tappionsa (0-120–12 [[Nottingham Forest|Nottingham Forestia]]) vastaan.

Leicester nousi 1908 [[Englannin 1. divisioona]]an, mutta putosi takaisin 2. divisioonaan heti seuraavalla kaudella. Seura jäi 1908–1909 1. divisioonan viimeiseksi 25 pisteellä, joka oli 9 pistettä vähemmän kuin toiseksi viimeisellä [[Manchester City]]llä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Virtamo, Keijo (toim.) | Nimike=Fokus-Urheilu 2 | Sivu=172 | Vuosi=1970 | Julkaisija=Otava}}</ref> [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] jälkeen vuonna 1919 Leicester Fossen nimi muuttui nykyiseen muotoonsa ''Leicester City Football Club''. Se halusi muuttaa imagoaan ottamalla nimeensä mukaan sanan ''City'', Leicesterin saatua kaupunkistatuksen hetkeä aiemmin. Muutoksen jälkeen [[1920-luku|1920-luvulla]] seuralla alkoi mennä jo kohtalaisen hyvin. Tuolloin Leicesterin riveissä pelasi hyökkääjä [[Arthur Chandler]], joka pelasi uransa aikana seuran paidassa lähes 400 ottelua. Kaudella 1924-251924–1925 se voitti Englannin toiseksi korkeimman sarjatason. Pokaali oli Leicester Citylle sen historian ensimmäinen. Muutama kausi myöhemmin se saavutti edelleenkin voimassa olevan ennätyssijoituksensa kansallisella tasolla ollen ylimmän sarjatason toinen. [[1930-luku]] oli Leicesterille vaikea. Vuonna [[1935]] se putosi pääsarjasta, mutta nousi takaisin kaksi vuotta myöhemmin. Vuosikymmenen lopulla se tippui taas toiselle sarjaportaalle.

Kaudella 1948-491948–1949 Leicester eteni Englannin [[FA Cup]]issa loppuotteluun saakka, mutta hävisi siinä [[Wolverhampton Wanderers]]ille 1-31–3. Vuosina 1957-691957–1969 se pelasi pääsarjatasolla ennätyspitkän ajan.

[[1960-luku]] alkoi Leicesteriltä loistavasti. Entisen Leicesterin pelaajan Matt Gilliesin päävalmentajana olon aikana seura eteni [[FA Cup]]in loppuotteluun kaksi kertaa. Vuonna [[1961]] finaalissa oli vastassa [[Tottenham Hotspur]], joka oli lopulta vahvempi 2-02–0 lähes sadan tuhannen katsojan edessä [[Wembley Stadium]]illa. Vaikka Leicester hävisikin loppuottelun, se pääsi siltikin mukaan [[Cup-voittajien cup]]iin, sillä Tottenham oli voittanut samalla kaudella jo liigamestaruuden, ja edennyt sitä kautta Euroopan kentille. Leicesterin europelit sujuivat kohtalaisesti. Se pudotti karsintakierroksella [[Pohjois-Irlanti|pohjoisirlantilaisen]] Glevanonin kahden ottelun yhteistuloksella 7-27–2 edeten kilpailun ensimmäiselle varsinaiselle kierrokselle. Leicester sai vastaansa ensimmäisellä kierroksella [[Espanja|espanjalaisen]] [[Atlético Madrid]]in, joka kaatoi Leicesterin lopulta 1-31–3. Atlético eteni lopulta kilpailun voittoon.

Kaksi vuotta myöhemmin FA Cupin loppuottelussa vastassa oli [[Manchester United]], jolle Leicester taipui 1-3. Sinipaitojen ainoan maalin ottelussa iski Ken Keyworth. FA Cupin mestaruus jäi haaveeksi, mutta heti seuraavalla kaudella 1963-641963–1964 Leicester pääsi juhlimaan [[Englannin Liigacup]]in voittoa. Silloin vielä kaksiosaisessa Liigacupin finaalissa mestaruus tuli, kun ensimmäinen kohtaaminen [[Stoke City]]ä vastaan päättyi tasan 1-11–1, ja toinen peli kotiyleisön edessä päättyi 3-23–2 Leicesterille. Yhteismaalein 4-34–3 Leicester nousi juhlimaan ensimmäistä kolmesta Liigacupin mestaruudestaan. Heti seuraavana keväänä Leicesterillä oli loistavat mahdollisuudet uusia mestaruutensa Liigacupissa, mutta [[Chelsea FC|Chelsea]] voitti finaaliparin yhteismaalein 3-23–2. Menestyksekkään vuosikymmenen jälkeen päävalmentaja Matt Gillies päätti erota kauden 1968-691968–1969 alussa heikkojen tulosten vuoksi. Uudeksi päävalmentajaksi nimitettiin Frank O'Farrell, jonka ensimmäisellä kaudella seura putosi pääsarjasta, mutta kuitenkin eteni aina FA Cupin loppuotteluun. [[Manchester City]] kaatoi Leicesterin finaalissa 0-11–0.

Leicester vietti kaksi vuotta toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, kunnes nousi taas [[1971]] mukaan pääsarjaan. Sarjanousun myötä Leicester pääsi mukaan [[FA Community Shield|Charity Shield]]-otteluun. Normaalisti kyseisessä ottelussa pelaa edellisen kauden hallitseva liiga- ja cup-mestari. Nyt kuitenkin liigamestari [[Arsenal]] ei europeleistä johtuvien kiireidensä vuoksi ehtinyt pelaamaan cup-mestari [[Liverpool FC|Liverpool]]ia vastaan, joten Leicester sai Arsenalin paikan ottelussa alemman sarjatason mestarina. Suureksi yllätykseksi Leicester voittikin ottelun 1-01–0 Steve Whitworthin maalilla, ja pääsi juhlimaan ainoaa Charity Shield-pokaaliaan. Uudeksi päävalmentajaksi oli nimetty hetki ennen ottelua Jimmy Bloomfield, joka valmensi seuraa vuoteen [[1977]] saakka.

Leicesteriä on edustanut vuosikymmenien aikana useita kuuluisia pelaajia, kuten [[Gary Lineker]], [[Gordon Banks]] ja [[Peter Shilton]]. Heistä jokainen on valittu arvostettuun English Hall of Fameen, jonne pääsemiseen vaaditaan suurien saavutusten ja pokaalejen voittamista. [[Gordon Banks]] oli mukana voittamassa [[Englannin jalkapallomaajoukkue|Englannin]] paidassa jalkapallon maailmanmestaruutta vuonna [[1966]]. Leicesteriä hän edusti vuosina [[1959]]-–[[1967]], pelaten tänä aikana joukkueessa lähes 300 ottelua.