|
[[Kuva: Lise Meitner12.jpg|thumb|Lise Meitner vuonna 1906.]]
'''Lise Meitner''' (s. [[17. marraskuuta]] [[1878]] – k. [[27. lokakuuta]] [[1968]]) oli itävaltalaissyntyinen[[itävalta]]laissyntyinen [[fyysikko]], joka tutki [[radioaktiivisuus|radioaktiivisuutta]] ja [[ydinfysiikka]]a. Hän keksi [[Fissiofissio|ydinfission]] yhdessä [[Otto Hahn]]in kanssa.<ref name = kukatekimita1986>{{Kirjaviite | Tekijä = Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.) | Nimeke = Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos | Vuosi = 1986 | Luku = Meitner, Lisa | Sivu = 174 | Selite = Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): ''Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary''. Mitchell Beazley, 1985 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suuri Suomalainen Kirjakerho | TunnisteISBN = ISBN 951-643-251-4 }}</ref>
Meitner opiskeli [[Wienin yliopisto]]ssa ja väitteli siellä fysiikan alan ensimmäisenä naistohtorina 1905. Väiteltyään hän siirtyi [[Berliinin yliopisto]]on, jossa opiskeli [[Max Planck]]in johdolla. Vastaperustettu [[Kaiser Wilhelm -instituutti]] tarjosi naistutkijalle työskentelymahdollisuuden.<ref>[http://www.mpiwg-berlin.mpg.de/KWG/Ergebnisse/Ergebnisse24.pdf | Ruth Lewin Sime: From Exceptional Prominence to Prominent Exception: Lise Meitner at the Kaiser Wilhelm Institute for Chemistry]</ref>. Siellä hän tutki radioaktiivisuutta yhdessä kemisti [[Otto Hahn]]inHahnin kanssa yli 30 vuoden ajan. Tutkimuksessaan he yhdistivät Meitnerin fysiikantiedot Hahnin kemiantietoihin. Vuonna 1918 he löysivät ensimmäisen pitkäikäisen [[isotooppi|isotoopin]] radioaktiivisesta [[alkuaine]]estaalkuaineesta [[protaktinium]]. Vuonna 1929 Metneristä tuli Saksan ensimmäinen nais[[professori]]naisprofessori Berliinin yliopistossa. {{lähde}}
Kun [[neutroni]] oli keksitty 1930-luvulla, fyysikot alkoivat spekuloida, että pitäisi olla mahdollista luoda laboratoriossa [[uraani]]a painavampia alkuaineita. Alkoi kilpajuoksu [[Enrico Fermi]]n ([[Italia]]), [[Ernest Rutherford]]in ([[Englanti]]), [[Irene Joliot-Curie]]n ([[Ranska]]) työryhmien ja Meitner-Hahn-joukkueen ([[Saksa]]) välillä. Asianosaiset ajattelivat kilvan olevan akateemista tarkastelua, josta voi parhaimmillaan saada [[Nobel-palkinto|Nobelin]] – sovelluksista [[ydinase|atomipommeihin]] ei puhuttu. {{lähde}}
Kun natsi-Saksa valtasi [[Itävalta|Itävallan]] vuonna 1938, [[juutalainenjuutalaiset|juutalaista]] syntyperää oleva Meitner pakeni [[Ruotsi]]inRuotsiin. Meitner työskenteli [[Manne Siegbahn]]in laitoksella [[Tukholma]]ssaTukholmassa, mutta sai kovin vähän tukea, osaksi Siegbahnin naisvastaisten mielipiteiden takia. Hän tapasi Hahnin salaa [[Kööpenhamina]]ssaKööpenhaminassa ja jatkoi kirjeenvaihtoa, mutta poliittisista syistä he eivät voineet tehdä yhteisjulkaisuja. Kirjeenvaihdosta käy ilmi, ettei Hahn uskonut [[atomi]]n [[fissio]]n olevan mahdollista ennen kuin Meitner osoitti sen tapahtuneen. Hän oli ensimmäinen, joka keksi että atomin ydin voi hajota: [[uraani]]sta tuli [[barium]]ia ja [[krypton]]ia, ja samalla vapautui [[neutroni|neutroneita]] ja paljon [[energia]]a, (joka kompensoi massan pienenemistä). Vuonna 1944 Hahn sai [[Nobelin kemianpalkinto|kemian Nobelin]] fission keksimisestä. Monien mielestä palkinnosta osa olisi kuulunut Meitnerille. Hahnin mielestä löytö perustui hänen omiin kemian tutkimuksiinsa. {{lähde}}
Alkuaine numero 109 nimettiin vuonna 1997 [[Meitnerium | meitneriumiksimeitnerium]]iksi, mutta Hahn jäi ilman nimikkoalkuainetta.{{lähde}}
Meitner muutti [[Cambridge]]en, Englantiin vuonna 1960 ja kuoli siellä 1968.{{lähde}}
== Lähteet ==
|
