Ero sivun ”Suomen Kansallisooppera ja -baletti” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p typo |
|||
Rivi 61:
Ooppera jatkoi toimintaansa koko sota-ajan vaikka teatterirakennus vaurioituikin lievästi [[talvisota|talvisodan]] pommituksissa. Esityksiä haittasi myös se, että miespuolisista työntekijöistä suuri osa oli rintamalla. Näyttävimmän sotilasuran teki tenori [[Alfons Almi]], jolle ehdotettiin Mannerheim-ristiä ansioistaan suorasuuntaustykin johtajana. Sodan aikana perustettiin [[Suomen Kansallisbaletti|Oopperan balettikoulu]] (nykyään nimeltään Suomen kansallisoopperan balettioppilaitos).<ref name="SMH 398-399"/>
Sotien jälkeen esitettiin perinteistä oopperaa, mutta ohjelmassa oli myös [[Benjamin Britten]]in ja [[Carl Nielsen]]in teoksia.<ref name="Bacon, 598-606"> {{Kirjaviite | Tekijä=Henry Bacon| Nimeke= Oopperan historia |Sivu=598-606| Julkaisija= Otava | Vuosi=1995| Tunniste=ISBN 951-1-13273-3}}</ref> Soini toteutti myös suunnitelmansa ulkomaiden- ja maaseutukiertueista. Oopperan baletti (1946) ja Madetojan ''[[Pohjalaisia (ooppera)|Pohjalaisia]]'' (1950) vierailivat Tukholmassa. Myös yhteydet kansainvälisiin oopperapiireihin tiivistyivät, ja Suomalaisessa oopperassa alkoi esiintyä enenevässä määrin ulkomaisia kapellimestareita ja laulajia; muun muassa slovenialainen [[Leo Funtek]] toimi kapellimestarina vuosina 1925–1959.<ref name="SMH 398-399" /> Vuonna 1956 ''Suomen Kansallisoopperaksi'' nimetty entinen ''Suomalainen Ooppera'' pyrki seuraamaan ulkomaista modernismia, ja 1960-luvulla sen ohjelmistoon pääsivät jo [[Alban Berg]]in ''[[Wozzeck]]'' ja ''[[Lulu]]''.<ref name="Bacon, 598-606"/>
1960-luvulle tultaessa uusia suomalaisia oopperoita nähtiin harvoin, sillä koko
Käännekohtaa kotimaisten oopperoiden nousulle merkitsi 1970-luvun jälkipuolisko. Vuonna 1975 [[Savonlinnan Oopperajuhlat|Savonlinnan Oopperajuhlilla]] kantaesitettiin Aulis Sallisen ''[[Ratsumies]]'' ja Kansallisoopperassa Joonas Kokkosen ''[[Viimeiset kiusaukset]]''. Sallisen ''[[Punainen viiva (ooppera)|Punainen viiva]]'' sai kantaesityksensä Kansallisoopperassa 1978. Suomalaisen uuden oopperamusiikin maine kasvoi ulkomaillakin Suomen Kansallisoopperan vierailtua vuonna 1979 Lontoossa [[Sadler's Wells Theatre|Sadler’s Wellsin]] teatterissa, ja molemmat esitetyt teokset, ''Viimeiset kiusaukset'' ja ''Punainen viiva'', saivat myönteisen vastaanoton.<ref name="sininen laulu"/>
|