Ero sivun ”Unkarin kansannousu” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p kh, w-fix, ref-fix |
||
Rivi 28:
[[Puna-armeija]] oli miehittänyt [[Toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] [[Natsi-Saksa|Saksan]] rinnalla taistelleen [[Unkarin kuningaskunta|Unkarin]] vuosien 1944 ja 1945 aikana.<ref>Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 234-235</ref> Taistelujen päätyttyä Unkarissa järjestettiin vapaat vaalit syksyllä vuonna 1945, jonka voittaja oli 57 % äänistä saanut [[Unkarin pientalonpikien puolue]]. [[Unkarin kommunistinen puolue|Unkarin kommunistisen puolue]]en kannatus oli vain 17 %. Myöhemmin presidentiksi valitun [[Zoltán Tildy]]n uusi hallitus ei kuitenkaan voinut toimia vapaasti. Vasemmisto sai merkittäviä tehtäviä hallituksesta. Kommunistien [[Mátyás Rákosi]] ja sosiaalidemokraattien [[Árpád Szakasits]] saivat valtioministerin salkun. Kommunistien [[Imre Nagy]] nousi vaikutusvaltaiseen sisäministerin asemaan [[Unkarin valvontakomissio|valvontakomission]] painostuksesta. Uusi hallitus lakkautti Unkarin kuningaskunnan 1. helmikuuta 1946 ja Unkarista tuli tasavalta.<ref>Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 244</ref> Maaliskuussa vasemmistopuolueet loivat vasemmistoblokin, joka alkoi vaatia virkakoneiston puhdistuksia taantumuksellisista aineksista. Unkarin pientalonpoikien puolue joutui erottamaan porvarillisia kansanedustajiaan ja niin sanottujen B-listojen kautta erotettiin viroistaan 60 000 henkilöä. Unkarin pientalonpoikien puolue menetti puhdistuksissa vähäisetkin yhteytensä armeijaan ja poliisiin.<ref>Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 245-246</ref> Vasemmiston hyökkäys pientalonpoikien puoluetta vastaan jatkui joulukuussa 1946, jolloin kommunistien hallitsema turvallisuuspoliisi ilmoitti paljastaneensa tasavallan vastaisen "salaliiton", johon liitettiin tutkinnoissa henkilöitä Unkarin pientalonpojista ja Talonpoikaisliitosta. Pidätetyksi päätyi esimerkiksi Talonpoikaisliiton [[Béla Kovács]]. Presidentti Zoltán Tildy ja pääministeri [[Ferenc Nagy]] olivat lähes aina valmiita sopimuksiin vasemmiston kanssa ja hallitusyhteistön jatkuminen alkoi jakaa puolueen kannattajakuntaa.<ref>Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 251-253</ref>
Hallitusyhteistyö jatkui vuoden 1947 puolelle, mutta pääministeri Nagy loikkasi länteen toukokuussa. Häntä seurasi muita hallituksen jäseniä ja parlamentti hajotettiin heinäkuussa. Uusissa vaaleissa 31. elokuuta kommunistit saivat 23,3 % äänistä ja se johti nyt selvästi yli 60 % äänistä saanutta hallitusrintamaa.<ref>Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 256-257</ref> Neuvostoliiton miehittämien maiden kansanrintamakausi ja kansandemokratiavaihe päättyi [[kominform]]in perustamiseen syyskuussa 1947 ja kommunistit kiristivät otettaan maasta. Maan muuttamista neuvostomallin mukaiseksi proletariaatin diktatuuriksi alettiin ajaa määrätietoisesti.
===Suojasää===
[[Tiedosto:Nagy Imre igazolványkép.jpg|thumb|[[Imre Nagy]] vuonna 1945.]]
Neuvostoliiton komentokuri höllentyi Josif Stalinin kuoltua 5. maaliskuuta 1953. Alkoi poliittinen [[suojasää]] ja heräsi toivo uudistuksista. Neuvostojoukot vetäytyivät [[Itävalta|Itävallasta]] toukokuussa 1955. Itävalta oli julistettu puolueettomaksi ja nyt neuvostojoukkojen pitäminen Unkarissakaan oli muuttunut perusteettomaksi. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 20. puoluekokouksessa helmikuussa 1956 nostettiin esiin Stalinin rikokset ja henkilökultin haitalliset vaikutukset, vaikkakin [[Nikita Hruštšov]]in järisyttävä puhe aiheesta päätettiin salata toistaiseksi. Unkarissa
Rákosi ja Unkarin työväenpuolueen vanha kaarti ei saanut selkeitä ohjeita Kremliltä, ja miltei mikä tahansa teko saatettiin näin selittää Moskovan linjan mukaiseksi. Joitakin uudistuksia kuitenkin jatkettiin. Karkeimpiin vääryyksiin syyllistyneitä turvallisuuspalvelun hahmoja siirrettiin syrjään. Entinen turvallisuusministeri [[Mihály Farkas]] pidätettiin. Entinen presidentti Árpád Szajasits vapautettiin ja rehabilitoitiin maaliskuussa 1956 ja toukokuussa purettiin Itävallan rajan miinakenttää ja sähköaitaa. Puolueen politbyroo päätti lakkauttaa henkilöpalvonnan syyskuussa, jolloin mitään katua tai laitosta ei enää saanut nimetä kenenkään elävän henkilön mukaan. Toisaalta kun [[Poznańin kansannousu|Puolan Poznańissa syttyi mellakoita]] 28. kesäkuuta, päätettiin unkarilainen huomiota herättäneitä keskustelutilaisuuksia järjestänyt niin sanottu Petőfin piirin toiminta kieltää puoluevastaisten esiintymisien takia.<ref name="Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 273-276" />
Lokakuussa 1956 uudistuksiin tyytymättömiä opiskelijoita oli eronnut kommunistisesta opiskelijajärjestöstä, jonka tilalle perustettiin riippumaton opiskelijajärjestö. Nopeasti radikalisoitunut opiskelijajärjestö sai alaa etenkin [[Budapestin teknillinen yliopisto|Budapestin teknillisestä yliopistosta]] ja se vaati Mihály Farkasin avointa oikeudenkäyntiä, pakollisten venäjän kielen luentojen lakkautusta ja stalinististen opettajien ja tutkijoiden panemista syytteeseen. Liikkeen vaatimuksiin liittyi älymystön edustajia, jotka vaativat myös sensuurin lakkauttamista ja vapaata lehdistöä. Opiskelijat ilmoittivat aikovansa järjestää katumielenosoituksen Puolan työläisten tueksi. Sisäministeriö oli ensin kieltänyt kokoontumisen, mutta kiellosta luovuttiin koska sen valvominen ei ollut mahdollista. Turvallisuuspalvelulla oli mellakoiden torjumiseen soveltuvan kaluston sijaan vain panssariautoja ja konekiväärejä, ja Budapestin poliisipäällikkö oli ilmoittanut, ettei hän antaisi käskyä tulen avaamiselle. Mielenosoitukseen 23. lokakuuta liittyivät myös Budapestin tehtaiden ja virastojen työläiset. Mielenosoittajien kokoontuessa pääministeri [[András Hegedüs]] erosi ja hänen tilalleen nousi Hegedüsin Rákosin tuella aiemmin syrjäyttämä Imre Nagy.<ref name="Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 273-276" />
Rivi 42:
[[Tiedosto:1956 a budapesti Sztálin-szobor elgurult feje fortepan 93004.jpg|thumb|Kaadetun Stalin-patsaan pää 23. lokakuuta.]]
[[Tiedosto:Kossuth Lajos utca a Ferenciek tere felől nézve. 1956. október 25-e délután, - Fortepan 24652.jpg|thumb|Mielenosoittajien kulkue 25. lokakuuta.]]
Budapestin mielenosoittajat olivat alkaneet poistaa [[Unkarin lippu|Unkarin lipuista]] kansantasavallan vaakunoita ja puolue huolestui pian tapahtumien kulusta. Mielenosoituspäivän 23. lokakuuta iltana puolueen ensimmäinen pääsihteeri [[Ernő Gerő]] piti puheen, jossa hän tuomitsi mielenosoittajat fasisteina ja huligaaneina vaatien näitä palaamaan koteihinsa. Mielenosoitus kuitenkin jatkui ja samana iltana mielenosoittajat kaatoivat Ammattiliittojen talon edustan suuren Stalin-patsaan. Vain hieman myöhemmin osa mielenosoittajista yritti tunkeutua Unkarin radiotaloon Bródy Sándor-kadulla, mikä johti ensimmäiseen väkivaltaiseen yhteenottoon mielenosoittajien ja turvallisuusjoukkojen välillä. Turvallisuusjoukot avasivat tulen ja aseistautuneet mielenosoittajat vastasivat tuleen. Alkoi yön kestänyt taistelu, jossa kuoli monia osanottajia molemmilta puolilta. Radiotalo ja viereinen [[Unkarin kansallismuseo]] vaurioituivat pahoin. Taistelujen alettua puolue kääntyi neuvostojoukkojen puoleen järjestyksen palauttamiseksi. Neuvostoliiton armeijan Budapestin lähistön varuskunnista lähetettiin kaupungin kaduille panssarivaunuja. Kaduilla panssarivaunut joutuivat katoilta ja parvekkeilta heitettyjen [[polttopullo
===Kansannousu kärjistyy===
[[Tiedosto:Szétlőtt harckocsi a Móricz Zsigmond körtéren.jpg|thumb|vasen|Tuhoutunut Neuvostoliiton panssarivaunu.]]
Imre Nagy oli ottanut 25. lokakuuta muodostettuun hallitukseensa mukaan ei-kommunistisia poliitikkoja. Hallitus oli kuitenkin päättämätön ja selkeää ohjelmaa ei ollut. Nagy vietti suuren osan aikaansa parlamenttitalossa ottaen vastaan ulkovaltojen, kansalaisjärjestöjen, puolueiden ja viranomaisten edustajia. 25. lokakuuta oli määrätty ulkonaliikkumiskielto, joka kuitenkin peruttiin vain hieman myöhemmin. Budapestin poliisi jakoi mielenosoittajille aseita ja valta alkoi luisua eri asukaskomiteoille, työmaaneuvostoille ja keskenään riitaisille aseryhmille. Neuvostoliiton suurlähettiläs oli nyt vakuuttunut Unkarin puoluejohdon kyvyttömyydestä palauttaa tilanne hallintaansa. Hän viestitti mielipiteestään [[Moskovan Kreml|Kremliin]], josta lähetettiin paikalle [[Mihail Suslov]]in ja [[Anastas Mikojan]]in johtama puoluevaltuuskunta. Unkarin työväenpuolueen pääsihteeri Ernő Gerő oli päätetty erottaa ja korvata [[János Kádár]]illa. Uskoen vielä voivansa tehdä vaikutuksen Gerő päätti turvautua koviin otteisiin. [[Unkarin parlamenttitalo|Budapestin parlamenttitalon]] edustalle oli kokoontunut 25. lokakuuta mielenosoittajia, joihin oli liittynyt myös paikalle komennettuja armeijan sotilaita. Erityisen huolestuttavaa oli, että mielenosoittajien joukossa oli myös neuvostoarmeijan panssarimiehiä, jotka olivat liittyneet mielenosoittajien puolelle. Parlamenttitaloa vastapäätä
Unkarin armeija oli ensin määrätty tukahduttamaan mielenosoituksia, mutta pian armeijan yksiköitä alkoi siirtyä kansannousun puolelle ÁVH:ta ja neuvostojoukkoja vastaan. Eversti [[Pál Maléter]]in johtamasta Kiliánin varuskunnasta tuli vastarinnan keskus. Varuskunnan tuntumassa käytiin raskaita taisteluja, joihin osallistui myös raskasta kalustoa. 28. lokakuuta puolustusministeri [[Károly Janza]] määräsi tulitaon ja samana iltana Imre Nagy piti radiopuheen, jossa hän asettui nyt kansannousun puolelle. Nagy ilmoitti myös ÁVH:n lakkauttamisesta ja käyvänsä neuvotteluja neuvostojoukkojen vetämiseksi pois koko Unkarista. Taistelujen väsyttämät neuvostojoukot antoivatkin 30. lokakuuta Nagylle lupauksen poistua Budapestista. Vetäytymisessä oli tosin todellisuudessa kyse taktisesta uudelleenryhmittymisestä, johon Nagy viittasi sittemmin petoksena. Vielä samana päivänä aseelliset ryhmät päättivät vallata Budapestin Unkarin työväenpuolueen puoluetalon. Ankaran tulitaistelun jälkeen rakennuksen puolustajat antautuivat. Antautuneet teloitettiin miltei välittömästi heidän poistuttuaan rakennuksesta. [[Life (lehti)|Life-lehti]] julkaisi teloituksista kuuluisaksi tulleen kuvasarjan. ÁVH:n miehiä tai heiksi epäiltyjä lynkattiin myös muualla Budapestissa.<ref name="Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 276-279" />
Rivi 52:
===Nagyin uusi hallitus ja Kádárin vastahallitus===
[[Tiedosto:Erzsébet (Lenin) körút, a Royal Szállóval (ma Corinthia Hotel) szemben. Fortepan 15317.jpg|thumb|''Ruszkik haza!'' eli "ryssät kotiin!", kirjoitus kirjakaupan ikkunassa.]]
Unkarin työväenpuolue lakkautettiin puoluetalon piirityksen jälkeen 31. lokakuuta. Sen tilalle perustettiin [[Unkarin sosialistinen työväenpuolue]], jota johtivat Imre Nagy ja János Kádár. Samana päivänä päätettiin yksipuoluejärjestelmän lakkauttamisesta ja koalitiohallituksen perustamisesta. Hallituksen puolueministeriksi nostettiin eversti Pál Maléter ja valtioministereiksi [[Zoltán Tildy]], [[Géza Losonczy]], sekä muodollisesti myös János Kádár, joka oli kuitenkin matkustanut Moskovaan neuvottelemaan Unkarin tilanteesta. Muita ministerinsalkkuja ei täytetty. Hallituksen kokoonpanoa muutettiin vielä 2. marraskuuta, jolloin pääministeri Nagysta tuli myös ulkoministeri ja valtioministeriksi nostettiin isohko joukko edustajia eri puolueista. Nagy oli ilmoittanut myös Unkarin eroavan [[Varsovan liitto|Varsovan liitosta]], kun Hruštšov oli antanut neuvostojoukoille käskyn ylittää Unkarin raja. Tilanne ei ollut kuitenkaan koskaan kokonaan Nagyin hallituksen käsissä. Kansannousun oikeistosiiven johtajaksi nousi 30. lokakuuta vankeudesta vapautettu kardinaali [[Jósef Mindszenty]], joka ei tunnustanut Nagyin hallitusta ja vaati sotaa edeltäneen järjestelmän, sekä kirkon etuoikeuksien palauttamista. Äärioikeistoa edusti puolestaan [[Unkarin vallankumouksellisten puolue]], minkä lisäksi ilmeni joitakin yrityksiä perustaa uudestaan maailmansodan aikainen [[Nuoliristi-puolue]].<ref name="Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 276-279" /> Budapestista pois lähtenyt János Kádár antoi puolestaan 4. marraskuuta niin sanotun Szolnokin julistuksen, jossa hän ilmoitti perustaneensa vastahallituksen ja katkaiseensa välinsä Imre Nagyin hallituksen kanssa. Hallitusohjelmassaan hän pyysi apua neuvostoarmeijalta ”taantumuksen mustien voimien murskaamiseksi” ja rauhan ja järjestyksen palauttamiseksi. Tukenaan Kádárilla oli hänen perustamansa ja Neuvostoliiton aseistama työläismiliisi, jonka jäsenet saivat armeijan
===Neuvostojoukot palaavat Budapestiin===
Rivi 59:
==Seuraukset==
Imre Nagy oli paennut [[Jugoslavia]]n suurlähetystöön Budapestissa. Kádár oli luvannut Nagyin voivan lähteä lähetystöstä vapaasti, vaikka todellisuudesta hänestä oli annettu pidätyskäsky. Lähetystöstä poistunut Nagy vietiin välittömästi venäläisellä koneella [[Romania]]an, jossa tämän annettiin ymmärtää
Kádárille kansannousun jälkeisen kurinpalautuksen toteuttaminen oli välttämätöntä. Neuvostoliitto olisi voinut helposti korvata hänet esimerkiksi [[Ferenc Münster]]illa tai jopa Ernő Gerőlla tai Mátyás Rákosilla. Ideologisesti vastavallankumousta perusteltiin sillä, että Imre Nagyin hallitus ei ollut estänyt aseellisten ryhmien toimintaa ja se oli näin myös vastuussa Budapestin puoluetalon piirityksestä. Kansannousun aikana käyttöön otettu monipuoluejärjestelmä lakkautettiin. Toisaalta Kádárin hallitus alkoi myöhemmin tehdä asteittaisia uudistuksia. 23. lokakuuta Kádárin hallitus ilmoitti ottavansa omakseen kansannousun ”jalot tavoitteet”. ÁVH lakkautettiin ja kansannousun aikana perustettujen työläisneuvostojen asemaa parannettiin. 22. maaliskuuta 1963 annettiin asetus yleisesta armahduksesta, joka käsitti paitsi kansannoususta tuomitut, myös esimerkiksi entiset ÁVH:n upseerit.<ref name="Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 281-283" />
Kommunistijohtoinen Unkari siirtyi monipuoluejärjestelmään vuonna 1989 ja viimeiset neuvostojoukot poistuivat maasta 19. kesäkuuta 1991. Vuonna 1995 annettiin ensimmäiset tuomiot kansannousun ajan siviiliväestöön kohdistuneista ampumisista. Imre Nagy rehabilitoitiin ja uudelleenhaudattiin. Unkarin kansannousun alkamispäivästä 23. lokakuuta tehtiin
== Lähteet ==
|