Ero sivun ”Ludvig VI (Ranska)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Wgn (keskustelu | muokkaukset)
p kh
Rivi 21:
*[[Robert I (Dreux)|Robert I Suuri]] (1123–1188), Dreuxin kreivi (1137–1184), Perchen kreivi vuoteen 1145, aviossa Hedwige d'Evreux (?-1152) kanssa. Avioituu uudelleen vuonna 1152 Agnès de Baudementin (?-ap 1202) kanssa.
*Constance de France (1124–1180), puoliso (1) vuonna 1140 Eustache IV (1127–1153), Boulognen kreivi - ei jälkeläisiä, (2) vuonna 1154 Raymond V (1134–1194) Toulousen kreivi.
*Philippe (1125–1161), häntä ei pidä seikoittaasekoittaa vanhempaan saman nimiseen lapseen. Oli Pariisin piispa.
*Pierre I de Courtenay (1125–1182), aviooon noin vuonna 1152 Élisabeth de Courtenayn (1135–1206), Courtenayn emännän kanssa.
 
== Hallitsija ==
[[Tiedosto:Louis VI le Gros.jpg|thumb|left|200px|Ludvig VI Paksu, myöhemmin tehdyn mielikuvitusmuotokuvan mukaan.]]
Ludvig VI Paksu, joka sai lisänimensä muhkeasta muodostaan ja hyvästä ruokahalustaan, vietti elämänsä hevosen selässä kierrellen omia suoria läänityksiään niitä tarkistamassa. Alueen vasallien käyttöön rakennetuista puolustustorneista, parhaana esimerkkinaesimerkkinä Pontlhéryn torni, oli tullut ryöstelevien ryhmien turvapaikkoja ja siksi Ludvig määräsi ne purettaviksi ja tarvittaessa piirityksen ja sotatoimien avulla hän toteutti määräyksensä. Näin hänen johdollaan tehtiin kuninkaallisen läänitysalueen eri osiin myös eräänlaisia rangaistusretkiä, joiden avulla niskuroivat vasallit, joita oli melkoisen runsaasti, saatiin kunnioittamaan lääninherraansa.
 
Kaksi ensimmäistä hallitusvuottaan hän kärsi voutinsa Étinne de Garlanden uppiniskaisuudesta ja kun tämä oli vielä määrätty strategisesti keskeisiin paikkoihin, niin ongelma oli melkoinen. Mutta Bernard Clairvauxin ja Saint-Denisin apotin [[Suger]]in, joka oli hallintomies vertaansa vaikka, avulla hän pääsi eroon tästä vaikeasta henkilöstä. Sugerin neuvosta hän myös eristi ylhäiset vasallit valtakunnan keskeisistä tehtävistä ja valitsi niihin yksinkertaisia tavallisia aatelisia tai jopa porvareita ja kirkonmiehiä. Näin nämä tehtävät lakkasivat olemasta perinnöllisiä.