Wikipedia

Ero sivun ”Pier Paolo Pasolini” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
SeppVei (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
25 034 muokkausta
Wiki-linkitystä ja yritystä tekstin sujuvoittamiseksi
Rivi 2:
'''Pier Paolo Pasolini''' ([[5. maaliskuuta]] [[1922]] [[Bologna]], [[Italia]] – [[2. marraskuuta]] [[1975]] [[Ostia]], Italia) oli italialainen [[kirjailija]], [[runoilija]] ja [[elokuvaohjaaja]].
 
Pasolini oli kiistelty [[intellektuelli]], [[filosofi]], [[romaani]]- ja [[näytelmäkirjailija]], elokuvien [[käsikirjoittaja]], [[journalisti|sanoma- ja aikakauslehtien toimittaja]] ja, [[näyttelijä]], ja myös poliittinen henkilö.
 
==Elämä==
Rivi 37:
Kun Pasolini palasi takaisin opiskelukaupunkiinsa, hänelle selvisi kuinka paljon hänelle merkitsi Friulin alue Italiassa ja alueella puhuttu kieli. Pasolini kirjoitti runoja, joista on koottu pieni friulinkielinen kirjanen nimeltään ”Poesie a Casarsa”. Kirjanen julkaistiin tekijänsä kustannuksella.
 
Pasolini osallistui opiskelukaupunkinsa Bolognan vilkkaaseen ja monipuoliseen kulttuurielämään. Hän sai Francesco Arcangelilta erittäin myönteistä kritiikkiä maalauksistaan, ja hän suunnittelikin kirjoittavansa opinnäytetyönsä Italian nykytaiteesta professori Roberto Longhille, jonka avustuksella hän tuon taiteen löysi ja lähtökohtana olivat [[Masolino da Panicale|Masolino]], [[Masaccio]], [[Piero della Francesca]] sekä [[Caravaggio]]. Tämän vaikutuksensa hän siirsi myöhemmin elokuviinsa, ja erittäin hyvin tämä tulee esille Pasolinin viimeisissä elokuvissa. Pasolini ei kuitenkaan kirjoittanut kuin ensimmäisen luvun nykytaidetta käsittelevästä opinnäytteestä, hän siirtyi aivan toiseen aiheeseen, jota hän piti motivoivampana. Näin hän kirjoitti pro gradu -työnsä [[Giovanni PascolistaPascoli]]sta. Tämä käsikirjoitus katosi vuonna 1943.
 
Pasolini liittyi fasistisen nuorisojärjestön, Giovenù Italiana del Littorio, jäseneksi. Järjestö perusti ”Il Setaccio”” –nimisen kulttuurilehden, ja Pasolinista tuli pian sen päätoimittaja. Pasolini joutui melko nopeasti konfliktiin kustantajan kanssa, joka halusi pysyä uskollisena fasismin retoriselle sanomalle. Vain seitsemän numeroa ilmestyi tästä lehdestä., mutta Pasolini sai tästä toiminnasta myönteisen kokemuksen, sillä tämän jälkeen hän ymmärsi fasismin taantumuksellisen jasekä provinsiaalisen luonteen ja lähti kehittämään antifasistista ajattelua.
 
Samana vuonna hän vieraili [[natsi-Saksa|Saksassa]]. Kyseessä oli järjestetty vierailumatka ja sen tavoitteena oli lisätä kahden [[fasismi|fasistisen]] maan yliopistonuorison tapaamisia ja yhteistyötä. Palattuaan matkaltaan kotiin, hän kirjoitti artikkelin Gruppo Universitaria Fascistan lehteen. Artikkeli on nimeltään ”Cultura italiana e cultura europea a Weimar”.<ref>Italian ja Euroopan kulttuuri Weimarissa.</ref>.
 
==Sota-aika==
Sodan pitkittyessä Pasolinin perhe päätti paeta Friuliin ja Casarsaan, jossa he uskoivat olevan turvallisempaa odotella sodan loppumista. Aselevon (8. syyskuuta 1943) alla Pasolini kutsuttiin asepalvelukseen. Näin hänen oli pakko matkustaa [[Livorno]]on. Kuitenkin aselevonAselevon jälkeen hän jätti kuitenkin tottelematta määräyksen luovuttaa aseet saksalaisille ja pakeni maalaiseksi pukeutuneena Casarsaan. Siellä hän muodosti yhdessä muutamien runoudesta kiinnostuneiden nuorten kanssa kulttuuriryhmän, joka sitoutui käyttämään friulin kieltä torjuakseen [[Udine]]n hegemonian. Ryhmä perusti lehden nimeltä ”Stroligùt di cà da l’aga Stroligùt di cà da l’aga”. Lehti mainosti runoutta ja sen ensimmäinen numero ilmestyi toukokuussa 1944.
 
Casarsan rauhan lopettivat alkaneet pommitukset sekä fasistien jatkuvat väkivaltaiset väenotot perustetun [[Salòn tasavalta|Salòn tasavallan]] armeijaan, mikä kuitenkin sai aikaiseksi ensimmäisten vastarintaliikkeiden perustamisen alueella. Pasolini kuitenkin omistautui opiskelulle ja runoudelle sekä avasi yhdessä äitinsä kanssa pienen koulun heidän omassa asunnossaan. Tämä pieni koulu oli tarkoitettu lapsille, jotka eivät voineet enää käydä koulua Pordenonessa tai Udinessa. Lokakuussa 1944 Pasolini ja hänen äitinsä muuttivat Versutaan, joka vaikutti rauhallisemmalta paikalta ja oli kaukana sotilaallisista kohteista. Pasolinin veli Guido oli liittynyt aiemmin Carmia-vastarintaliikkeeseen. Tämänkään kylän lapset eivät voineet käydä koulua ja niin Susanna ja Pier Pasolini avasivat täälläkin kodissaan ilmaisen koulun kylän lapsille.
Rivi 50:
Tämän elämänvaiheensa aikana Pasolini koki ensimmäisen todellisen rakkauden erääseen oppilaaseensa ja tämä näkyi myös hänen runoudessaan. Samaan aikaan nuori slovenialainen viulistityttö rakastui Pasoliniin. Pasolinin rakkaus nuorukaiseen ja nuoren tytön rakastuminen häneen sekoittuivat keskenään ja monimutkaistivat Pasolinin elämää sodan viimeisiä kuukausina.
 
Friulissa tapahtui 7. helmikuuta 1945 Porzusin verilöyly, jossa kommunisteja sympatisoivien partisaanien miliisit tappoivat Osoppon ryhmän, jotka puolestaan edustivat maltillisia partisaaneja. Verilöylyn uhrien joukossa oli Pier Paolo Pasolinin nuorempi veli Guido. Tieto tapahtuneesta saapui Casarsaan vasta muutama viikko aselevon jälkeen ja aiheutti syvän surun veljelle ja äidille. Kuitenkin opetusOpetus jatkui kuitenkin äidin ja pojan perustamassa pienessä koulussa Versutassa, jossa Pasolinia pidettiin aivan oikeana opettajana. Vähän verilöylyn jälkeen 18. helmikuuta 1945 perustettiin «Acadeemiuta du lenga furiana», joka kokosi yhteen pienen nuorten runoilijoiden ryhmän, joka Pasolinin esimerkin mukaisesti perusti tuotantonsa Friulin alueen paikallistunteeseen ja murteeseen.
 
Saman vuoden elokuussa ilmestyi ensimmäinen numero ”Il Stroligùt” –lehdestä, jonka haluttiin eroavan aiemmasta ”Stroligùt di cà da l’aga” –lehdestä ainakin numeroinnin perusteella.{{selvennä}} Näihin samoihin aikoihin on päivätty ilmestyneeksi kirjoittajansa kustannuksella myös Pasolinin pieni runokokoelma ”Diarii”. Vielä samana vuonna hän liittyi jäseneksi kotialueensa itsenäisyyttä kannattavaan Associazione per l’autonomia del Friuli –järjestöön. Kun perheen isä oli palannut kotiin oltuaan englantilaisten vankina [[Kenia]]ssa, saattoi Pasolini hyväksyttää opinnäytteensä ”Antologia della poesia pascoliana: introduzioni e commenti”. Hän sai todistuksensa, ja niin poistui ongelma, jonka oli aiheuttanut Pasolinin toiminta opettaja-koulunjohtajana ilman diplomia, mitä maan opetusministeriö oli voimakkaasti kritisoinut.
 
==Sodan jälkeen==
Vuonna 1946 ilmestyi jo vuodelle 1945 päivätty runokokoelma ”i Darii”, jonka julkaisi ”Edizioni dell’Accademiuta” Pasolinin omalla kustannuksella. Hän julkaisi myös Montalen kommentein kaksi valittua runoa tuosta kokoelmasta firenzeläisessä lehdessä ”Il Mondo”. Ollessaan eristyksissä Versutassa (Casarasan koti oli tuhoutunut pommituksessa) Pasolini koetti rakentaa uudelleen yhteyksiään kirjallisuuden maailmaan. Hän kirjoitti Gianfranco Continille esitelläkseen ”Il Stroligùt” -lehden muuttamista yksinkertaisesta arkkipainatteesta todelliseksi aikakauslehdeksi.▼
 
Sodan jälkeen Pasolini ryhtyi opettajaksi, ja perusti yhdessä ystäviensä kanssa hänvuonna perusti perusti vuonna1945 ''L’academiuta di Lenga Fiurlanan'', jonka tarkoituksena oli puolustaa friulilaista kulttuuria. ▼
Pasolini kirjoitti 26. tammikuuta 1947 julistuksen udinelaiseen ”Liberta”-lehteen, jota luettiin enimmäkseen kommunistien parissa. Tässä kirjoituksessaan hän osoitti liittyneensä Italian kommunistiseen puolueeseen (PCI). Sodan jälkeen hän olikin epäröinyt pitkään kahden leirin välillä. Hän oli seurannut johtajien ja kaikkein vähäosaisimpien suhteiden kehitystä ja hän valitsi lopulta itselleen sopivan viiteryhmän, joka hänen mielestään parhaiten ajoi köyhien asiaa ja aluksi hän päätti tutustua [[Karl Marx]]in teorioihin, mutta eritoten italialaisen kommunistijohtajan ja filosofin [[Antonio Gramsci]]n ajatuksiin.▼
 
▲Vuonna 1946 ilmestyi jo vuodelle 1945 päivätty runokokoelma ”i Darii”, jonka julkaisi ”Edizioni dell’Accademiuta” Pasolinin omalla kustannuksella. Hän julkaisi myös Montalen kommentein kaksi valittua runoa tuosta kokoelmasta firenzeläisessä lehdessä ”Il Mondo”. Ollessaan eristyksissä Versutassa (Casarasan koti oli tuhoutunut pommituksessa) Pasolini koetti rakentaa uudelleen yhteyksiään kirjallisuuden maailmaan. Hän kirjoitti Gianfranco Continille esitelläkseen ”Il Stroligùt” -lehden muuttamista yksinkertaisesta arkkipainatteesta todelliseksi aikakauslehdeksi.
 
▲Pasolini kirjoitti 26. tammikuuta 1947 julistuksen udinelaiseen ”Liberta”-lehteen, jota luettiin enimmäkseen kommunistien parissa. Tässä kirjoituksessaan hän osoitti liittyneensä Italian kommunistiseen puolueeseen (PCI). Sodan jälkeen hän olikin epäröinyt pitkään kahden leirin välillä. Hän oli seurannut johtajien ja kaikkein vähäosaisimpien suhteiden kehitystä ja hän valitsi lopulta itselleen sopivan viiteryhmän, joka hänen mielestään parhaiten ajoi köyhien asiaa. ja aluksiAluksi hän päätti tutustua [[Karl Marx]]in teorioihin, mutta eritoten italialaisen kommunistijohtajan ja filosofin [[Antonio Gramsci]]n ajatuksiin.
▲Sodan jälkeen Pasolini ryhtyi opettajaksi, ja yhdessä ystäviensä kanssa hän perusti perusti vuonna ''L’academiuta di Lenga Fiurlanan'', jonka tarkoituksena oli puolustaa friulilaista kulttuuria.
 
30. syyskuuta 1949 Pasolini lähti kyläjuhlista yhdessä kolmen nuorukaisen kanssa läheiselle maaseudulle, jossamissä heillä oli yhteisiä seksuaalisia kokemuksia. Tapahtumasta seurasi suuri skandaali, sillä siitä ilmoitettiin poliisille, ja näin Pasolini sai syytteen alaikäisten poikien seksuaalisesta hyväksikäytöstä jasekä siveettömyydestä julkisella paikalla. Hän menetti opettajan virkansa, ja hänet erotettiin myös Italian kommunistisesta puolueesta. Elämää italialaisessa pikkukylässä, jossa tämä elämän suurta muutosta ennakoiva skandaali tapahtui, Pasolini kuvaa muun muassa romaanissaan ''Siritti corsari'' sekä runoteoksissaan ''La meglio giventù'' ja ''Poesia in forma di rosa''.
 
Elämä [[Casara]]ssa kävi kestämättömäksi, ja 28. tammikuuta 1950 Pasolini muutti yhdessä äitinsä Susannan kanssa Roomaan. Äiti ja poika asettuivat asumaan köyhälistön esikaupunkialueella, lähelle Rebibbian vankilaa, ja siellä he kohtasivat alueen asukkaiden kautta pääkaupungin köyhälistön arkielämän. Äiti löysi töitä kotiopettajana. Pasolini oli Roomassa asumisen alkuvaiheessa kaksi vuotta työttömänä, kunnes lopulta sai toimen yksityiskoulun opettajana.
Rivi 67 ⟶ 68:
== Kirjailija ja ohjaaja ==
=== 1950-luku ===
Pasolinin ensimmäinen romaani ''Ragazzi de vita'' ilmestyi vuonna 1955. Hän saavutti teoksellaan melkoista kuuluisuutta, mutta teos aiheutti myös skandaalin: kirjailijaa syytettiin rivoudesta. Hänen toinen romaaninsa ''Una vita violenta'' ilmestyi vuonna 1959 (suom. ''Kiihkeä elämä'', 1962). Tällä vuosikymmenellä hän osallistui [[Federico Fellini]]n apulaiskäsikirjoittajana elokuvan ''Cabirian yöt'' tekoon. Myös Bologninin[[Mauro Bolognini]]n elokuvassa ''Rohkea yö'' vuonna 1959 hän oli mukana tekemässä käsikirjoitusta. Lisäksi hän oli mukana lähes kymmenen muun elokuvan valmistamisessa, yleensä avustavana käsikirjoittajana.
 
Vuonna 1957 Pasolinille myönnettiin [[Viareggio-palkinto]] runokokoelmasta ''Le ceneri di Gramsci''.
Rivi 76 ⟶ 77:
''[[Pummi (elokuva)|Pummi]]'' vuonna 1961 aloitti hänen uransa itsenäisenä ohjaajana. Elokuva koostuu pitkälti kahden 1950-luvulla ilmestyneen romaanin aineksista. Siinä proletariaattiin kuuluvat hahmot pääsevät esille kaiken aineellisen kurjuutensa keskellä, jossa kuitenkin on omia hienoja inhimillisiä piirteitä, jotka paremmin toimeentulevilta usein puuttuvat.
 
Vuonna 1964 valmistuuvalmistui Pasolinin merkittävimpiin kuuluva teos, ''[[Matteuksen evankeliumi (elokuva)|Matteuksen evankeliumi]]''. Elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton. Eräiden mielestä jo se, että [[ateismi|ateisti]] ja [[kommunismi|kommunisti]] kertoi [[Jeesus|Jeesuksen]] elämästä, riitti tekemään elokuvasta huonon ja jopa kiellettävän. Eräiden mielestä Jeesuksen henkilökuva oli täydellisesti muutettu totunnaisesta, sillä olihan hänestä tehty vahva julistaja. Elokuvalla oli myös paljon puolustajia, ja se palkittiin muun muassa [[Venetsian elokuvajuhlat|Venetsian elokuvajuhlilla]] ja sai myös katolisen kirkon elokuvapalkinnon.
 
''Matteuksen evankeliumia'' edelsivät Pasolinin elokuvat ''Mamma Roma'' vuonna 1962 jasekä ''La Ricotta'' ja ''La Rabbia'' vuonna 1963.
 
1960-luku oli Pasolinin elokuvan tuotteliainta aikaa. Hän sai valmiiksi elokuvan vuodessa ja kaksi parhaina. Raamatun lisäksi hän käsitteli myös antiikin suuria klassikoita, sillä ''Oidipus'' valmistui vuonna 1967 ja ''Medeia'' vuonna 1969. ''Medeian'' pääosaa esitti kuuluisa oopperadiiva [[Maria Callas]]. Yhteiskunnallisesti merkittävä oli [[milano]]laiseen suurkapitalistiseen perheeseen sijoittuva vuonna 1968 valmistunut ''Teorema''., joka ilmestyi myös elokuvan kanssa samaan aikaan valmistuneena romaanina samana vuonna. Tässä elokuvassa pääosaa esittää brittiläinen [[Terence Stamp]], joka outona muukalaisena saapuu omaa porvarillista elämäänsä elävän perheen vieraaksi. Nopeasti vieras solmii seksuaalisen suhteen kaikkiin perheen jäseniin, jopa kotiapulaiseenkin. Perhe niin yhteisönä kuin sen jokainen jäsen erikseen joutuu vaikeaan kriisiin, jonka eräänä ratkaisuna Pasolini esittää kapitalistisesta järjestelmästä ja omaisuudesta luopumisen.
 
Vuonna 1968 ilmestyi ''Sikolätti'', joka ulkoisista tapahtumista köyhänä, mutta dialogiltaan pursuavan runsaana, kuvaa länsimaisen yhteiskunnan tilaa ja sen parantamiseksi tehtyjä ehdotuksia. Siinä yhteiskunnallinen vaikuttaja Pasolini on voimakkaimmillaan. Samaan aikaa valmistui myös elokuva ''Apuntin per un’Orestiade africana''.
Rivi 87 ⟶ 88:
 
=== Elämän trilogia (1971–1974) ===
''Medeia'' päätti 1960-luvun suurena klassikkona ja tulkintana tuosta antiikin draamasta. Samalla päättyi myös Pasolinin tuotannossa eräs vaihe ja siirryttiin uudelle vuosikymmenelle, joka tuli jäämäänjäi Pasolinin viimeiseksi. Uusi vaihe merkitsi aivan uudenlaisia elokuvia, uudenlaista elokuvakerrontaa ja aivan erilaista näkemystä, niin elokuvasta kuin yhteiskunnastakin. Kuitenkin kirjallisuudenKirjallisuuden suuret klassikot olivat kuitenkin edelleenkin Pasolinin liikkeelle paneva voima, mutta nyt ne sijoittuivat keskiajalle ja 1700-luvulle.
 
Italialaisen, keskiajalla vaikuttaneen, [[Giovanni Boccaccio]]n tarinoista koostuvan teoksen ''Decamerone'' pohjalta Pasolini ohjasi elämän trilogiaksi kutsutun sarjan ensimmäisen elokuvan vuonna 1971. Tässä teoksessa tulevat keskiaikaisessa kontekstissa esille ne monet uskomukset, käsitykset, ennakkoluulot jne., jotka vielä tänäänkin rasittavat italialaisen miehen miehisyyttä ja yhteiskunnan toimintaa. Elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton, sillä monet Pasolinin elokuvien kiihkeät fanit kokivat ohjaajan pettäneen aatteensa ja yleisönsä. Teoksen ylipursuava eroottisuus kuitenkin toi Pasolinille uutta yleisöä ja arvostusta uusilla tahoilla.
 
Seuraavana vuonna, 1972, valmistui englantilaisen [[Geoffrey Chaucer]]in (1340–1400) teokseen ''Canterburyn tarinoita'' perustuva elokuva, joka oli selkeätä jatkoa ''Decameronen'' kerronnalle. Kuitenkin teosTeos on kuitenkin selvästi aisti-iloisempi ja siinä tuodaan esille myös entistä enemmän homoseksuaalisia teemoja, joita tosin jo esimerkiksi ''Teoreemassa'' käsiteltiin hyvinkin avoimesti.
 
Pasolini sai valmiiksi trilogian kolmannen osan ''[[Tuhat ja yksi yötä (elokuva)|Tuhat ja yksi yötä]]'' 1974. Kyseessä on vapaa sovitus ''[[Tuhat ja yksi yötä|Tuhannen ja yhden yön]]'' tarinoista. Teos on huomattavasti vähemmän yhteiskunnallinen kuin esimerkiksi ''Decamerone'', mutta sen sijaan selkeästi homoeroottisempi kuin ''Canterburyn tarinoita''. Elokuva jakoi katsojat hyvin voimakkaasti ja useat Pasolinin sitkeät kannattajat olivat jo luopumassa hänestä pitäen häntä elokuvataiteen petturina ja omien aatteittensa luopiona.
 
Näiden kolmen suuren elokuvan välillä Pasolini sai valmiiksi 1971 elokuvan ''Le mura si Sana'', joka ei päässyt kovin laajasti yleisön tietoisuuteen, sillä samana vuonna valmistunut ''Decamerone'' vei yleisön huomion.
Rivi 102 ⟶ 103:
Lähtökohtanaan Pasolinilla oli tässä osittain postuumina vuonna 1975 valmistuneessa elokuvassaan [[markiisi de Sade]]n teos ''[[Sodoman 120 päivää]]''. Tapahtumat hän kuitenkin sijoitti [[Italia]]n fasismin loppuvaiheeseen, ns. [[Salòn tasavalta]]an. Aihe kosketti syvästi ohjaajaa, sillä olihan hän menettänyt tuossa sodassa veljensä.
 
''[[Sodoman 120 päivää (elokuva)|Sodoman 120 päivää]]'' on monimerkityksinen elokuva. Elokuva tuo esille fasismin ja natsismin kaikkein synkimmän maailmankuvan jasekä ihmistä henkisesti ja fyysisesti tuhoavan luonteen. Elokuva on ollut kiellettynä monissa maissa, luultavasti väkivaltaisuutensa ja pornografisuutensa vuoksi. Suomessa se vapautui sensuurista vasta lähes 30 vuotta valmistumisensa jälkeen.
 
Yhteiskunnallisesti elokuva käsittelee yksilön tai yhteiskunnan ja sen jonkin ryhmän ehdotonta valtaa muiden ihmisten fyysiseen ja henkiseen olemassaoloon, josta voidaan päättää aina kuolemaan saakka. Se kritisoi voimakkaasti 1970-luvulla Italiassa nousussa ollutta fasismia ja sen tukijoita,. lisäksiLisäksi elokuvasaa tulee esiin myös voimakas taloudellisen vallankäytön kritiikki. Usein onkin väitetty ''Sodoman 120 päivää'' -elokuvan olleen keskeinen syy Pasolinin murhaan, joskin hänen voimakkaat yhteiskunnalliset lehtikirjoituksensa esittivät syytteet vastaavista asioista vielä jyrkemmin, kärkevämmin ja jopa iskien suoraan kohteisiinsa.
 
=== Porno-Teo-Kolossal ===
Rivi 110 ⟶ 111:
Pasolini oli esittänyt viisi päivää ennen kuolemaansa lähitulevaisuuden suunnitelmiaan nauhoituksessa, joka esitettiin ensimmäistä kertaa julkisesti 24 vuotta ohjaajan kuoleman jälkeen. Tämä esitys tapahtui Italiassa, [[Reggio di Calabria|Reggio Calabrian]] eteläisessä kaupungissa taidefestivaaleilla 1999. Hänen seuraava hankkeensa Porno-Teo-Kolossal olisi kertonut tarinan nykypäivän viisaasta miehestä ja hänen palvelijastaan, jotka seuraavat tähteä etsiessään uudelleen syntynyttä [[Messias|Messiasta]] siveettömäksi turmeltuneessa maailmassa.<ref name=GUA>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.guardian.co.uk/world/1999/jul/05/johnhooper | Nimeke = Long-dead Pasolini plans next film | Tekijä = John Hooper| Ajankohta = 5.7.1999 | Julkaisija = guardian.co.uk | Viitattu = 20.6.2009 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
Tekemättömässä elokuvassa olisi [[Sodoma]] siirretty 1950 -luvun [[Rooma]]an, jossa ainoastaan homoseksuaalinen rakkaus oli sallittu. [[Gomorra]]na olisi taas kuvattu [[Milano]], missä [[homoseksuaalisuus]] oli kielletty ja jossa rähinöivät miehet ryöstivät ja raiskasivat uhrejaan. Kolmas kaupunki olisi ollut versio [[Toinen maailmansota|sodanaikaisesta]] [[Pariisi]]sta [[akselivallat|akselivaltojen]] piirittämänä.<ref name=GUA/>
 
Porno-Teo-Kolossal olisi sisältänyt julkisen teloituksen sekä kohtauksia irvailusta, jolla Pasolini pyrki kuvaamaan Gomorra-Milanoa [[uusliberalismi|uusliberaalin]] [[kapitalismi]]n vaikutuksessa. ”Kaikki asukkaat ovat sen kammottavien oireiden vaikutuksen alaisia”, Pasolini sanoo nauhalla. ”Jotkut oksentavat. Toiset ovat loppumattoman ripulin vaikutuksessa ulostaen kadulle ja kuollen omaan ulosteeseensa. Toiset kuolevat omaan oksennukseensa.”<ref name=GUA/>
Rivi 119 ⟶ 120:
Pier Paolo Pasolinin kuolema on yhä, vuosikymmeniä myöhemmin, ajankohtainen. Italian television Rai 3:n lähetyksessä ''Ombre sul giallo'' 7. toukokuuta 2005 Pino Pelosi kertoi olevansa syytön Pasolinin kuolemaan. Hänet oli aikanaan tuomittu syylliseksi murhaan ja hän oli kärsinyt rangaistuksensa. Välittömästi tämän ohjelman jälkeen aloitettiin murhan tutkimukset uudelleen.
 
Pasolinilla oli ollut tapana hakea maksullista seksiseuraa Rooman, usein jopa vaarallisiksi tunnetuista, ”iskupaikoista”. Eräs tunnetuimpia oli Rooman päärautatieasema, josta hän kuoliniltanaan oli ottanut mukaansa poikaprostituoiduinpoikaprostituoidun Pino Pelosin. Yhteinen ilta päättyi [[Ostia]]n merenrantakaupunkiin, jossa Pasolini sai surmansa. Ajan tutkimusten ja tunnustusten mukaan Pelosi oli tehnyt teon yksin ja sai siitä oikeudessa tuomionsa.
 
Uudessa käänteessä Pelosi kuitenkin on todennut toimineensa painostuksen ja perheeseensä kohdistuneen väkivallanuhan alaisena. Tämä ei ole ainoa mysteeri Pasolinin murhan yhteydessä, vaan myös Italian salaisen poliisin sekaantuminen tapahtumiin murhan jälkiprosessissa on vielä selvittämättä. Usein on epäilty Pasolinin murhaa tilaustyöksi, jonka taustalla ovat olleet yhteiskunnan merkkihahmot, jotka pelkäsivät runoilijan kasvavan liian voimakkaaksi ja vaikutusvaltaiseksi voimaksi.
Rivi 129 ⟶ 130:
 
Pasolinin kirjallista tuotantoa on suomennettu melkoisen vähän.
* ''Kiihkeä elämä,''. suomSuom. Aira Buffa. Kansankulttuuri, 1962
* ''Laitakaupungin valot;'', [toim. Franca Faldini ja Goffredo Fofi];. suomentajaSuom. Marja-Leena Mikkola. Mabuse, 1989
* ''Orgiat;''. suomentanutSuom. Martti Berger. Like, 1995
* ''Teoreema;''. suomSuom. Aarre Huhtala. WSOY, 1971
* {{Kirjaviite | Nimeke=Tuhkan laulaja: Runoja | Selite=Suom. Pentti Saaritsa | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-0-23492-3}}
 
Rivi 197 ⟶ 198:
*''Un paese di temporali e di primule'' (julkaistu kuoleman jälkeen)
*''La Divina Mimesis'' (jäi keskeneräiseksi)
 
=== Teatteri ===
*''Orgia'' 1968]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Pier_Paolo_Pasolini”