Ero sivun ”Ernesti Hentunen” versioiden välillä

Ernesti Hentusen vanhemmat olivat [[Pietarinsuomalaiset|pietarinsuomalainen]] viilari Otto Fredrik Hentunen ja Maria Gustava Pääkkönen. Hentunen pääsi ylioppilaaksi [[Helsingin Suomalainen Normaalilyseo|Helsingin Suomalaisesta Normaalilyseosta]] 1906 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1908. Hän suoritti myös oikeustutkinnon 1915. Hentunen toimi uransa alkuvaiheissa ''Inkeri''-lehden toimittajana Pietarissa 1908–1909 sekä kielten opettajana vuosina 1909–1916 [[Kristiinankaupunki|Kristiinankaupungissa]], [[Nurmes|Nurmeksessa]] ja [[Terijoki|Terijoella]] vuosien 1909–1916 välillä. Asianajajan ammattia Hentunen ryhtyi harjoittamaan 1916 suoritettuaan oikeustutkintonsa edellisenä vuonna<ref name=seppala>Juha Seppälä, Ernesti Hentunen Valkoisessa talossa. Parnasso 5/2018 s. 62 (viitteet eivät koske koko kappaletta)</ref>. Hän oli myös vähäosaisten oikeusasiamiehenä Helsingissä.

''[[Helsingin Sanomat]]'' julkaisi 7. syyskuuta 1928 uutisen, jonka mukaan Hentunen olisi kavaltanut hoitamansa [[kuolinpesä]]n varoista 100&nbsp;000 markkaa, kirjoittanut katteettomia [[Shekki|shekkejä]] ja poistunut maasta. Uutinen peruttiin pian, mutta Hentunen haastoi ''Helsingin Sanomien'', ''[[Hufvudstadsbladet]]in'' ja ''[[Suomen Sosialidemokraatti|Suomen Sosiaalidemokraatin]]'' vastaavat toimittajat oikeuteen [[Kunnianloukkaus|kunnianloukkauksesta]]. Hän haastoi myös saman ''Helsingin Sanomilta'' lainatun uutisen julkaisseiden maaseutulehtien päätoimittajia oikeuteen ja kirjoitti ''Totuuden Torvi'' -lehdessään panevansa syytteeseen kaikki maan sanomalehdet.<ref>[https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1533445?page=5 Huomiota herättävä kavallus -– Lakit. kand. Ernesti Hentunen kavaltanut 100,000 markkaa, Helsingin Sanomat 077.099.1928 nro 243, s. 5, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot]</ref><ref>[https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1529792?page=3 Pakinaa -– Hentunen, Hämeen Sanomat, 26.099.1928 nro 224 s. 3, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot]</ref><ref>[https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1551260?page=3 Pakinaa -– Lakit. kand. ja fil. maist. Ernesti Hentunen, Kauppalehti 15.099.1928 nro 216, s. 3, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot]</ref><ref>[https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1560863?page=2 Pakinoita – Terve Hentunen, Lahden Sanomat 18.10.1928 nro 120, s. 2, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot]</ref><ref>[https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1758518?page=3 Ernesti Hentusen painokanneteollisuus, Pohjolan Työmies 2.2.1929 nro 14, s. 3, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot]</ref>

Vuonna 1928 Hentunen alkoi julkaista ''Totuuden Torvea'', jossa ensimmäistä kertaa Suomessa arvosteltiin julkisesti poliitikkoja, kansanedustajia ja virkamiehiä taitamattomuudesta, väärinkäytöksistä ja lehmänkaupoista. Hentunen tuomittiin lehdessä julkaistuista jutuista kahdesti vankeuteen ja lopulta hän poistui Suomesta 1933, ennen kuin hänen olisi pitänyt mennä jälleen istumaan vankeustuomiota. Hänen mielenterveytensä tutkittiin 1933, koska häntä epäiltiin "hulluksi", mutta lääkäri ei havainnut siihen viittaavaa<ref name=seppala/>.

Hentunen vietti suurimman osan seitsemästä maanpakolaisvuodestaan [[Baltia]]ssa ja [[Ranska]]ssa. [[Pariisi]]ssa hän toimi löytötavaratoimiston virkailijana ja sattui kerran ostamaan lunastamatta jääneiden löytötavaroiden huutokaupasta [[Sorbonnen yliopisto]]n professorin viitan. Palattuaan rikostensa vanhettua Suomeen 1940 [[Viro]]n kautta Hentunen esiintyi viittaa todisteena käyttäen professorina. Hän kertoi väitelleensä Sorbonnen yliopistossa tohtoriksi ja opettaneensa siellä siviilioikeutta. Väitteiden todenperäisyyttä oli hankala varmistaa sodanjälkeisissäsekasortoisissa oloissa Pariisin ollessa miehitettynä<ref name=seppala/>.

Suomessa Hentunen perusti vuoden 1941 alussa [[Siirtoväen puolue]]en, jonka oli tarkoitus ajaa evakkoon joutuneenjoutuneiden karjalaisten asiaa. Viranomaiset epäilivät kuitenkin Hentusen toimivan Neuvostoliiton hyväksi, eikä puoluetta hyväksytty yhdistysrekisteriin. Lopullisesti puolueen toiminta kuihtui jatkosodan sytyttyä. Jatkosodan aikana Hentunen ryhtyi maanpetoksesta syytettynä olleen kommunisti [[Aimo Rikka|Aimo Rikan]] puolustusasianajajaksi, ja hänet asetettiin tämän vuoksi [[kotiaresti]]in 1942. Hän pääsi arestista seuraavana vuonna luvattuaan pysyä erillään politiikasta.

Syksyllä 1944 Hentunen perusti [[Radikaalinen Kansanpuolue|Radikaalisen Kansanpuolueen]], jonka ohjelmassa vaadittiin ankaria [[sotasyyllisyysoikeudenkäynti|tuomioita sotasyyllisille]], yritysten [[sosialisointi]]a, armahduksia sotilaskarkureille sekä muun muassa kansantuomioistuinten perustamista. Puolueen linja oli aluksi hyvin [[vasemmisto]]lainen, mutta kun [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]] ei suostunut yhteistyöhön radikaalisen kansanpuolueen kanssa muuttui, puolue muuttui kommunisminvastaiseksi.

Suuresta kohusta huolimatta Radikaalisen kansanpuolueen menestys vaaleissa jäi vaatimattomaksi. Merkittävimmäksi vaalimenestykseksi jäi Hentusen itsensä valinta 1947 puolueen listoilta [[Helsingin kaupunginvaltuusto]]on 1947, jonka jäsenenä toimi vuosina 1948–1950. Kommunisteja lukuun ottamatta muut puolueet eivät suhtautuneet Hentuseen vakavasti. Hentusen YYA-sopimuksen arvostelun yhteydessä käyttämä termi "Kekkoslovakia" jäi kuitenkin elämään<ref name=seppala/>.{{lähde}} Hentunen oli Radikaalisen kansanpuolueen puheenjohtajana kuolemaansa saakka, ja puolue lopetti toimintansa hänen kuoltuaan. ''Totuuden torvi'' -lehteä julkaistiin pilalehtenä vielä Hentusen kuoleman jälkeenkin vuoteen 1958 saakka. Hentusen puoluetta ja ''Totuuden TorviTorvea'' -lehteä voi pitää edelläkävijänä 1960- ja 1970-lukujen [[Veikko Vennamo]]n [[Suomen Maaseudun Puolue|SMP]]:n ja [[Urpo Lahtinen|Urpo Lahtisen]] ''[[Hymy (lehti)|Hymy]]''-lehden edustamalle populismille, jotka menestyivät jo huomattavasti paremmin kuin edeltäjänsä.

*[http://www.helsinki.fi/keskusarkisto/matrikkelit/yomatrikkeli_1900_1907/Ylioppilasmatrikkeli_1905_1907.pdf Ylioppilasmatrikkeli 1905-19071905–1907, s. 141]

*Mikko Uola: ''Ernesti Hentunen -– tasavallan hovinarri. Suomalaisen populismin juurilla.'' Turun yliopiston poliittisen historian laitos. Tampere 1997 . 176 s. ISBN 951-29-1024-1 Sisällysluettelo [http://www.soc.utu.fi/laitokset/poliittinenhistoria/laitos/julkaisut/poliittisenhistoriantutkimuksia/tutkimuksia7.html] Arvostelu [http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/tekstit/40.html]

*{{Kansallisbiografia|nimi=Hentunen, Ernesti (1885 - 19511885–1951)|id=4424|tekijä=Mikko Uola|ajankohta=6.9.2001}}

* [https://helda.helsinki.fi/handle/10224/4807 Ilkka Levän artikkeli ''''Rovaniemen murhapoltto 1930 : poliisin ja työväestön kohtaamisen muistijäljestä historiaksi'' s. 164–217 teoksessa ''Ruumiita ja mustelmia. Näkökulmia väkivallan historiaan'']