Ero sivun ”Luettelo Lapin kullankaivajista” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Max Peronius: Kirjoitusvirhe korjattu
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisovelluksesta   Android 
→‎Max Peronius: Kirjoitusvirhe korjattu
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisovelluksesta   Android 
Rivi 111:
[[Luopioinen|Luopioisista]] kotoisin ollut Peronius saapui Lappiin 1927 kullankaivua harjoittaneen ''Ivalojoki Oy'':n kirjanpitäjäksi. Hänen veljensä Nikolai oli saman yhtiön palveluksessa geologina. Yhtiön lopetettua toimintansa Peronius jäi Lappiin ja harjoitti kullankaivua Lutolla ja Ivalojoella tosin heikolla menestyksellä. 1930-luvun alussa Peronius meni naimisiin Laanilan kestikievaria pitäneen Eemeli Virtasen lesken Elina Virtasen kanssa. Peronius järjesti poroajeluita, hiihtoretkiä ja karhunkierroksia Laanilaan saapuneille matkailijoille. Jatkosodan aikana hän toimi myös saksalaisten joukkojen oppaana ja tulkkina.
 
Peronius sai 1943 haltuunsa Suomesta elokuussa 1939 karkotetun saksalaisen arkkitehti Werner Thieden Tankavaarasta hankkimat kultavaltaukset. [[Lapin sota|Lapin sodan]] aikana vetäytyvät saksalaiset tuhosivat Tankavaaran rakennukset ja kullanhuuhdontalaitteet sekä miinoittivat alueen. Peronius palasi Tankavaaraan kesällä 1946 ja muutti asumaan Thieden rakentamaan majaan, joka oli säästynyt tuholta. KullankaivuunKullankaivun uudelleen aloittanut Peronius kuoli elokuussa 1946 panssarimiinan räjähdyksessä Tankavaaran Ruosteojalla. Hänen leskensä Elina Virtanen jatkoi poikiensa Jouko ja Tauno Virtasen kanssa kullankaivua Tankavaarassa aina vuoteen 1953 saakka. Vuonna 1950 Jouko ja Tauno Virtanen löysivät suurimman Tankavaaralta tavatun kultahipun, joka painoi 186 grammaa. Vuonna 1970 perustivat Niilo Raumala ja Yrjö Korhonen sekä Tauno Virtasen poika Kari Virtanen Tankavaaraan turisteja varten esittelykaivoksen, jossa matkailijoilla on mahdollisuus itse kokeilla kullanhuuhdontaa.
 
Peroniuksen kuolinpaikalle Tankavaarassa on pystytetty muistokivi.