Ero sivun ”Afganistanin sota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Viitteeseen malline. |
||
Rivi 33:
}}
'''Afganistanin sota''' käytiin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]], sen tukeman [[Afganistanin demokraattinen tasavalta|Afganistanin demokraattisen tasavallan]] ja tätä vastustavien [[konservatismi|konservatiivisten]] [[muslimi]]en ja heimojen välillä. Kesään 1978 mennessä Itä-Afganistanista alkanut kapina oli levinnyt maanlaajuiseksi. Loppuvuodesta Afganistan ja Neuvostoliitto solmivat YYA-sopimuksen.<ref name="usstate">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.state.gov/r/pa/ei/bgn/5380.htm | Nimeke =
Kommunistihallintoa vastaan taistelleita muslimisissejä nimitettiin nimellä [[mujahideen]]. He saivat tukea muun muassa [[Pakistan]]ista, [[arabimaailma|arabimaista]] ja [[Yhdysvallat|Yhdysvalloista]]. Neuvostoliittoa vastaan suunnattiin miehityksen vuoksi merkittäviä talouspakotteita ja [[Kesäolympialaiset 1980|vuoden 1980 Moskovan olympialaisiin]] kohdistui laaja boikotti. [[Kylmä sota]] saavutti 1980-luvun alussa uuden lakipisteensä. Neuvostoliitto vetäytyi pahoin raunioituneesta maasta 1989. Ihmisiä oli kuollut 1,3 miljoonaa ja noin kuusi miljoonaa eli pakolaisina.<ref>McCauley, s. 56.</ref> Sota aiheutti suhteellisesti ottaen maailman laajimman muuttoliikkeen sitten [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]].<ref>Arvo Santonen (toim.) Kansainvälinen. Työväenliike Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Weilin+Göös, Amer-yhtymä Oy Weilin+Göösin kirjapaino Espoossa 1989, s. 86.</ref>
Rivi 67:
Virallisesti vallan otti Afganistanin demokraattisen tasavallan vallankumousneuvosto, joka koostui PDPA:n keskuskomiteasta sekä korkeista upseereista. [[Nur Mohammed Taraki]] julistettiin valtionpäämieheksi. Perinteisiä arvoja ei haluttu ärsyttää ja maata luvattiin hallita ”islamin periaatteiden nimeen”. Hallituksen tiedonannot annettiin ”Jumalan nimessä”. Suurimmalle osasta kansaa uuden hallinnon periaatteet tuntuivat vierailta ja he pitivät tapahtunutta eliitin välienselvittelynä.<ref>Sergejeff 2011, s. 246.</ref>
Kommunistien valta ei ollut kuitenkaan maassa varmistettu. Loppuvuodesta 1978 hylättiin valtaannousun jälkeiset varovaiset ja perinteitä kunnioittavat julkilausumat. Kaikki viittaukset islamiin lopetettiin ja tilalle otettiin kommunistinen retoriikka. Maan perinteinen trikolorilippu otettiin pois käytöstä ja tilalle otettiin neuvostotyylinen punalippu.<ref name="sergejeff2011s259">Sergejeff 2011, s. 259.</ref> Kommunistit halusivat laajentaa kannatustaan kaupungeista maaseudulle aloittamalla lukutaitokampanjan sekä radikaalin maareformin.<ref name="sergejeff2011s259"/> Heidän radikaalit, monia paikallisia perinteitä rikkovat marxilaiset reforminsa kohtasivat alusta alkaen kovaa vastustusta ja mujahideen-sissit nousivat kapinaan hallitusta vastaan. Myös armeijan yksiköitä liittyi kapinallisiin. Lisäksi kommunistit olivat sisäisesti jakautuneet kahteen ryhmittymään, jotka olivat [[Nur Muhammad Taraki]]n ja [[Hafizullah Amin]]in johtama ''Khalq'' ({{k-fi|Kansa}}) sekä [[Babrak Karmal]]in johtama ''Parcham'' ({{k-fi|Lippu}}).<ref name="isby1987s4-6"/><ref>Griffiths 1981, s. 185.</ref> Tilanteen monimutkaisuutta kuvastaa se, varsinkin Pakistan ja Saudi-Arabia olivat jo pitkin 1970-lukua kasvattaneet omaa vaikutusvaltaansa alueella tukemalla islamistisia ryhmiä, jotka olivat vastustaneet Neuvostoliittoa.<ref>
Sekasortoiseen tilaan ajautuneen maan uudessa kommunistijohdossa käytiin valtataistelua. Kesällä 1978 Tarakin ja Aminin Khalq-suuntaus syrjäytti parchamilaiset maan johdosta. Parchamin johtohahmo Karmal joutui suurlähettilääksi [[Praha]]an. Samana syksynä parchamilaisia alettiin vangita vallankaappausyrityksestä syytettynä ja Babrak Karmal haki turvapaikkaa Neuvostoliitosta.
| |||