Ero sivun ”Fredrik Suuri” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 109:
Aatelisto inhosi Fredrikiä sen tähden, että hän oli säätänyt heille pakon palvella armeijassa ja poistanut oikeuden kurittaa talonpoikia. Laki ei enää tuntenut rikosasioissa eroa aatelin ja aatelittoman välillä ja aatelia koskivat samat rangaistukset kuin muitakin säätyjä. Virkamiehet olivat kyllästyneitä Fredrikiin, sillä vaikka hoiti työnsä moitteettomasti, oli kuninkaan palkkio siitä lähinnä haukkumasanatulva ja jatkuva epäily korruptiosta. Johtavat ekonomistit pitivät hänen tiukkaa [[merkantilismi|merkantilistista]] talouspolitiikkaansa vanhentuneena ja kehityksen jarruna. Papisto ei voinut sietää kunikaan avointaa pilkantekoa uskonnosta. Nuoret upseerit olivat sitä mieltä, että hänen sodanjohtonsa aiheutti liikaa kaatuneita. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, valistuksesta vallankumoukseen, 1983 s.258-259</ref>
[[File:Friedrich der grosse grab hg.jpg|thumb|Fredrik Suuren hauta [[Sanssouci]]ssa minne hänet haudattiin alkuperäisen toiveensa mukaan [[Saksojen jälleenyhdistyminen|Saksojen yhdistymisen]] jälkeen.]]
Vanhoilla päivillään Fredrik oli yksinäinen. Monet ystävät olivat kuolleet ja kuningas oli kärttyinen ja ärtyisä. Hänen hovinsa jähmettyi hallitsijansa nähdessään äänettömäksi. Sukulaisilleen hän lähetti kirjeitä, joissa moitti heitä typeryydestä ja siitä, että eivät kunnioita häntä. Fredrik uskoi jonkinlaisen jumalan olevan olemassa, mutta ei uskonut kuoleman jälkeiseen elämään.
Fredrikiä seurasi kuninkaana hänen veljensä poika [[Fredrik Vilhelm II]]. Hän peri valtakunnan, jonka pinta-ala oli kasvanut puolitoistakertaiseksi, väkiluku oli kaksinkertaistunut, verotulot olivat yli kaksinkertaiset verrattuna vuoteen 1740. Armeijassa oli 20 000 miestä, sitä pidettiin Euroopan parhaana ja Preussia suurvaltana. Fredrik Suuri oli keskittänyt itselleen valtakunnan talouden, puolustuksen ja käytännön hallinnon. Tämä aiheutti ongelmia, sillä nyt koko Preussi toimi vain yhden ihmisen tarmokkuuden ansiosta. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, valistuksesta vallankumoukseen, 1983 s.254-255</ref>
| |||