Ero sivun ”Taikuus (yliluonnollinen)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
järjestelyä, kuvitusta |
→Historia: keskiajasta |
||
Rivi 24:
Myös usko [[Paha silmä|pahaan silmään]] on peräisin Lähi-idän kaukaisesta menneisyydestä. Paha silmä ja sen parannuskeinoja mainitaan esimerkiksi [[Assyria]]n kuninkaallisen kirjaston savitauluissa ja useissa muissakin muinaisissa kirjoituksissa eri kulttuureissa. Jotkin vanhat loitsut viittaavat siihen, että maagikot saattoivat olla ensimmäisiä lääkäreitä. Myös sepältä, parturilta, paimenelta ja haudankaivajalta edellytettiin saavutuksia magian alalla. Kykynsä todistaneet maagikot olivat hyvin arvostettuja yhteisönsä jäseniä. Entisaikojen maagikot olivat useimmiten miehiä, mutta jotkin naiset toimivat [[Noita|noitina]].<ref>''Maaginen eläin'' 1993, s. 17–20.</ref>
Varhaisin rituaalimagian kuvaus on egyptiläisen ''[[Kuolleiden kirja]]n'' tekstit, joissa kuvatut riitit ovat vaikuttaneet paljon myöhempien sivilisaatioiden rituaaleihin ja loitsuihin. Egyptiläisiltä periytyy myös tapa suorittaa riitit maahan piirretyn [[Taikapiiri|taikaympyrä]]n sisällä. Egyptistä seremoniamagia levisi Eurooppaan kreikkalaisen [[Pythagoralaisuus|pythagoralaisuuden]], [[Gnostilaisuus|gnostisismi]]n ja [[Kabbalismi|kabbalistisen perinteen]] kautta.<ref>''Maaginen eläin'' 1993, s. 51–54.</ref>
[[Keskiaika|Keskiajan]] maagikot hankkivat yleensä taitonsa useiden vuosien opiskelun ja harjoittelun avulla. Jotkut heistä olivat tosin jo syntyneet ammattiinsa. Maagikoita oli kolmenlaisia. [[Noita|Noidat]] käyttivät mustaa magiaa. Henkisiä voimiaan kehittäneet maagikot pystyivät saamaan aikaan fyysisiä vaikutuksia ja katsomaan toisiin maailmoihin. Viisaat [[velho]]t pitivät hallussaan salaista tietoa, joilla he tunkeutuivat suoraan elämän ytimeen.<ref>''Maaginen eläin'' 1993, s. 22–23.</ref>
Keskiajan maagikot käyttivät monenlaisia välineitä ja varusteita, kuten [[taikasauva]]a sekä [[kristallipallo]]a ja peilejä, joiden avulla näkyville heijastettiin hahmoja. Velhoille oli käytettävissä erilaisia hajusteita ja huuruja, jotka saivat ihmiset tekemään asioita tai kuulemaan outoja ääniä. Perinteisen taikaympyrän suojaa pahoilta hengiltä tarvitsivat etenkin ihmisiä kuolleista herättävät maagikot.<ref>''Maaginen eläin'' 1993, s. 20–22.</ref>
Keskiajalta tunnetaan paljon lemmentaikoja, joissa rakkaus saadaan syttymään sekoittamalla erilaisia ainesosia ja suorittamalla tietty rituaali.<ref>''Maaginen eläin'' 1993, s. 20.</ref> Keskiajalla tärkeäksi seremonialliseksi magiaksi nousivat etenkin [[Kabbala]] ja [[alkemia]].<ref>''Maaginen eläin'' 1993, s. 26.</ref> Maagikoiden luota käytiin ostamassa [[Talismaani|talismaaneja]], joiden uskottiin vetävän puoleensa suotuisia vaikutuksia.<ref>''Maaginen eläin'' 1993, s. 35.</ref> Rituaalimagian puoleen käännyttiin usein kun oikeaoppisen uskonnon menot eivät tehonneet.<ref>''Maaginen eläin'' 1993, s. 48.</ref>
Seremoniallisen magian taitajat olivat aikansa merkkihenkilöitä, joilla oli paljon valtaa. Tunnetuimmat maagikot kuten 1700-luvulla elänyt italialainen [[Cagliostro]] elävöittivät julkisia esiintymisiään monimutkaisilla rituaaleilla ja toimivat maagisina parantajina ja tulevaisuuden ennustajina. Maagikkojen perinteet olivat salaisia, ja monet rituaalimagian menetelmät välitettiin suusanallisesti sukupolvelta toiselle. Joitain autenttisia perinteitä on säilynyt [[grimoire]]-kirjallisuudessa.<ref>''Maaginen eläin'' 1993, s. 43–45.</ref>
== Taikuuden ja uskonnon ero ==
| |||