Ero sivun ”Kansallisarkisto” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Suomen itsenäistyminen: jatketaanpa välillä tätäkin |
|||
Rivi 92:
Prosessi Viipurissa kesti kuitenkin niin kauan, että ensimmäinen maakunta-arkisto ehdittiin perustaa Hämeenlinnaan. Kaupunki vuokrasi valtiolle kaupungintalon kirjastosta ”sopivan huoneiston 30 vuodeksi erinäisillä valtiolle edullisiksi katsottavilla ehdoilla”. Valtionarkisto puolsi kaupungin ehdotusta ja esitti 31. tammikuuta 1927 maakunta-arkistoa perustettavaksi Hämeenlinnaan. Määrärahojen myöntämisen ja kunnostustöiden jälkeen asetus [[Kansallisarkiston Hämeenlinnan toimipaikka|Hämeenlinnan maakunta-arkiston]] perustamisesta annettiin 8. heinäkuuta 1927, ja maakunta-arkistonhoitajaksi määrättiin Valtionarkiston amanuenssi [[Yrjö Nurmio]]. Hänen alaisuudessaan uuteen arkistoon siirrettiin suurin osa Hämeen läänin valtionhallinnon asiakirjoista vuoden loppuun mennessä. Arkisto avattiin virallisesti tutkijoiden käyttöön vuonna 1929. Tampereelta ehdotettiin vuonna 1935 maakunta-arkiston siirtymistä sinne, mutta ehdotus ei johtanut tuloksiin.<ref>Nuorteva & Happonen 2016, s. 138–141</ref>
Hämeenlinnan jälkeen seuraavia maakunta-arkistoja kaavailtiin Turkuun ja Ouluun. Molemmat hankkeet saivat rahoituksen kuntoon vuonna 1930, ja rakennustyöt aloitettiin. Sen sijaan Viipurin hanke ei vieläkään edennyt huolimatta maakunnan aktiivisuudesta arkistoasiassa. Asetus [[Kansallisarkiston Oulun toimipaikka|Oulun maakunta-arkistosta]] annettiin 14. tammikuuta 1932 ja [[Kansallisarkiston Turun toimipaikka|Turun maakunta-arkistosta]] 9. kesäkuuta 1932.<ref>Nuorteva & Happonen 2016, s. 141–142</ref> Viipurin Tervaniemeenkin saatiin lopulta [[Viipurin maakunta-arkisto|maakunta-arkisto]] helmikuun alussa 1934,<ref>Nuorteva & Happonen 2016, s. 148</ref> ja saman vuoden kesällä avattiin [[Kansallisarkiston Vaasan toimipaikka|viides maakunta-arkisto]] Vaasan uuteen arkisto- ja kirjastotaloon.<ref>Nuorteva & Happonen 2016, s. 143</ref>
Maakunta-arkistojen perustamisen lisäksi Valtionarkisto laajeni myös Helsingissä, sillä valtio myönsi vuonna 1927 rahoituksen lisärakennukselle. Suunnitelmat Snellmaninkadun varteen rakennetulle lisäsiivelle oli tehnyt jo vuonna 1922 arkkitehti [[Magnus Schjerfbeck]]. Se vastasi perusilmeeltään ja tyyliltään alkuperäistä arkistorakennusta, mutta poikkesi yksityiskohtien osalta. Uudisrakennus valmistui vuonna 1928, ja se liitettiin aiemmin erillisenä rakennuksena olleeseen tutkijasaliin. Samalla toimistotiloja sisältänyt yksikerroksinen rakennus korotettiin kaksikerroksiseksi, sillä tutkijakäyntien ja tilattujen aineistojen määrä oli kasvanut ja henkilökuntaa palkattiin lisää. Lisärakennuksen ja maakunta-arkistojen perustamisen myötä 1920-luvun loppu ja 1930-luvun alku olivatkin Valtionarkiston voimakkainta kasvun aikaa.<ref>Nuorteva & Happonen 2016, s. 149–151</ref>
==Valtionarkistonhoitajat ja pääjohtajat==
| |||