Wikipedia

Ero sivun ”Suezin kriisi” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaus:  2017 source edit 
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Taistelu
| nimi = Suezin kriisi
| osa_sotaa = [[kylmä sota|kylmää sotaa]] =ja [[Arabien–Israelinarabien–Israelin konflikti]]a
| kuva = 1956 Suez war - conquest of Sinai.jpg
| kuvateksti = Hyökkäyskartta [[Siinai]]llajoukkojen 1liikkeistä.–5. marraskuuta 1956
| päivämäärä = lokakuu [[195629. lokakuuta]] – maaliskuu[[7. marraskuuta]] [[19571956]]
| paikka = [[Siinai]], [[Suezin kanavaEgypti]]
| casus = [[Suezin kanava]]n = kansallistaminen
| aluemuutokset =
| vaikutukset = *Brittiläiset-ranskalaiset joukot vetäytyivät Suezilta
| lopputulos = Aselepo =ja Egyptin poliittinen voitto▼
*Israelin miehitys Siinailla (vuoteen 1957)
| taistelija1 = {{Yhdistynyt kuningaskunta}}<br>{{Ranska}}<br>{{Israel}}
*YK:n [[UNEF]]-joukot siirtyivät Siinaille<ref name="victory">{{Cite book |first=Diane B. |last=Kunz |title=The Economic Diplomacy of the Suez Crisis |page=187 |isbn=0-8078-1967-0 |url=http://books.google.co.uk/books?id=8lG54d7vzKkC&pg=PA187 }}</ref>
| taistelija2 = {{Egypti}}
*[[Tiraninsalmi]] avattiin Israelin kauppalaivoille
| komentaja1 = {{Yhdistyneen kuningaskunnan lippu}} [[Anthony Eden]]<br>{{Ranskan lippu}} [[Guy Mollet]]<br>{{Israelin lippu}} [[David Ben-Gurion]]
*[[Anthony Eden]] erosi [[Britannian pääministeri]]n tehtävistä
| komentaja2 = {{Egyptin lippu}} [[Gamal Abdel Nasser]]<br />{{Egyptin lippu}} [[Abdel Hakim Amer]]▼
*Britannian [[supervalta]]-asema päättyi<ref>{{cite news| url=http://www.guardian.co.uk/politics/2001/mar/14/past.education1 | location=London | work=The Guardian | first=Derek | last=Brown | title=1956: Suez and the end of empire | date=14 March 2001}}</ref><ref>{{cite news| url=http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/middle_east/5199392.stm | work=BBC News | first=Paul | last=Reynolds | title=Suez: End of empire | date=24 July 2006}}</ref><ref>History's worst decisions and the people who made them, pp. 167–172</ref>
| vahvuus1 =
*[[Guy Mollet]] erosi [[Ranskan pääministeri]]n virasta
| vahvuus2 = 70&nbsp;000▼
▲| lopputulos = Egyptin poliittinen voitto
| tappiot1 =
| taistelija1 = {{Israel}}<br />{{Yhdistynyt kuningaskunta}}<br />{{Ranska}}
| tappiot2 =
| taistelija2 = {{Egypti}}<br /><br />'''Tukijoina:'''<br />{{Yhdysvallat}}<br />{{Neuvostoliitto}}
| huomautus = ▼
| komentaja1 = {{Israelin lippu}} [[Moshe Dayan]]<br />{{Yhdistyneen kuningaskunnan lippu}} [[Charles Keightley]]<br />{{Ranskan lippu}} [[Pierre Barjot]]
| muut_taistelut = ▼
▲| komentaja2 = {{Egyptin lippu}} [[Gamal Abdel Nasser]]<br />{{Egyptin lippu}} [[Abdel Hakim Amer]]
| vahvuus1 = {{Israelin lippu}} 175&nbsp;000<br />{{Yhdistyneen kuningaskunnan lippu}} 45&nbsp;000<br />{{Ranskan lippu}} 34&nbsp;000
▲| vahvuus2 = 70&nbsp;000
| tappiot1 = {{Israelin lippu}} 172–231 sotilasta<br />{{Yhdistyneen kuningaskunnan lippu}} 22 sotilasta<br />{{Ranskan lippu}} 10 sotilasta
| tappiot2 = 1&nbsp;650–3&nbsp;000 sotilasta,<br />noin 1&nbsp;000 siviiliä
▲| huomautus =
▲| muut_taistelut =
}}
'''Suezin kriisi''' oli [[29. lokakuuta]] – [[7. marraskuuta]] [[1956]] käyty lyhyt sota [[Egypti]]n, sekä [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]], [[Ranska]]n ja [[Israel]]in liittouman välillä. Egyptiin hyökänneet Britannia, Ranska ja Israel olivat aloittaneet suunitella sotaa Egyptin [[Gamal Abdel Nasser]]in ilmoitettua maan kansallistavan tuolloin brittiläis-ranskalaisen [[Suezin kanava]]n. Britannia ja Ranska päättivät palauttaa kanavan länsimaiseen hallintaan ja Israel osallistui sotaan miehittäen [[Siinain niemimaa]]n. [[Kylmä sota|Kylmän sodan]] suurvallat [[Yhdysvallat]] ja [[Neuvostoliitto]] tuomitsivat hyökkäyksen pakottaen hyökkääjät vetäytymään alueelta. Britannialle ja Ranskalle kriisin päätös merkitsi niidne suurvalta-aseman loppua.
 
==Tausta==
'''Suezin kriisi''' ({{k-ar|أزمة السويس'' / ''العدوان الثلاثي|‎ʾAzma al-Sūways'' tai ''Al-ʿIdwān al-Thalāthī}}; {{k-fr|Crise du canal de Suez}}; {{k-he|מבצע קדש‎'' / ''מלחמת סיני|Mitzvá Kadésh'' tai ''Milkhémet Sináy}}) oli sota, joka käytiin [[Egypti]]n alueella vuonna [[1956]]. Konfliktissa Egypti sai vastaansa [[Israel]]in, [[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistyneen kuningaskunnan]] ja [[Ranska]]n muodostaman liittouman. Konfliktin syynä oli strategisesti merkittävän vesitien, [[Suezin kanava]]n, ottaminen Egyptin hallintaan. Selkkaus päättyi [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] pakotettua osapuolet tulitaukoon.
[[Tiedosto:Canal de Suez.jpg|thumb|vasen|[[Suezin kanava]]n sijainti.]]
[[Tiedosto:1956-07-30_Suez_Canal_Seized.ogv|thumb|vasen|[[Gamal Abdel Nasser]] ilmoittaa Suezin kanavan kansallistamisesta.]]
[[Suezin kanava]] on vuonna 1869 valmistunut ja vuonna 1870 käyttöön otettu [[Välimeri|Välimeren]] [[Punainenmeri|Punaiseenmereen]] yhdistävä [[kanava]] [[Siinain niemimaa]]n ja manner-[[Afrikka|Afrikan]] välissä. Kanava kuuluu maailman vilkkaimpiin merireitteihin. Kanavan rakennuttaminen oli ollut alun perin ranskalais-egyptiläinen hanka, mutta Egyptin osuus päätyi [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannialle]] maan talousvaikeuksien takia 1870-luvulla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/topic/Suez-Canal | Nimeke = Suez Canal | Tekijä = Charles Gordon Smith William B. Fisher | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Encyclopædia Britannica | Viitattu = 30.9.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref> Egyptistä tuli vain muodollisesti kuninkaansa alaisuudessa itsenäinen Britannian protektoraatti ja brittien taloudellisia eytuja kanavalla oli valvomassa 30&nbsp;000 sotilasta. Suezin kanava-alue oli myös ilmavoimien tukikohta, josta [[kuninkaalliset ilmavoimat]] uhkasi [[Neuvostoliitto]]a [[kylmä sota|kylmän sodan]] alkaessa.<ref name="camb">{{Kirjaviite | Tekijä = Melvyn P. Leffler ja Odd Arne Westad | Nimeke = The Cambridge History of the Cold War - Volume II Crises and Détente | Vuosi = 2010 | Luku = | Sivu = 305-312 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Cambridge University Press | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-0-521-83720-0 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
Heinäkuussa 1952 [[Gamal Abdel Nasser]]in johtama nuorten egyptiläisten upseerien joukko kaappasi vallan Egyptissä tarkoituksenaan päästä eroon brittivallasta. Nasser piti itseään vallankumouksellisena ja panarabistina, joka pyrki käyttämään Egyptin eduksi maailman jakautumista eri leireihin. Ensinn Nasser kääntyi [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] puoleen haluten aseita [[Israel]]ia vastaan, jonka kansaa Egypti oli tuolloin ottanut yhteen Egyptin hallinnoiman [[Gazan kaista]]en alueella. Kun Yhdysvalloissa aseita ei haluttu toimittaa, nasser kääntyi Neuvostoliiton puoleen. Neuvostoliiton [[Nikita Hruštšov]]in hallinnon strategiaan kuului siirtomaiden käännyttäminen siirtomaaisäntiään ja niiden Yhdysvaltalaista liittolaista vastaan. Niimpä Egyptiin alkoi virrata rahaa ja aseita Neuvostoliitosta.<ref name="camb" />
==Taustaa==
Suezin kanava avattiin vuonna [[1869]]. Vuonna [[1875]] Britannian pääministeri [[Benjamin Disraeli]]n hallitus teki päätöksen ostaa Egyptin osuus kanavaa hallinnoineesta osakeyhtiöstä. [[Konstantinopolin konventio]] julisti vuonna [[1888]] kanavan Britannian suojeluksessa olevaksi puolueettomaksi alueeksi. Ratifioimalla sopimuksen Egypti salli kansainvälisen liikenteen vapaan kulun kanavan kautta. Britannian joukot vetäytyivät Palestiinan [[mandaattialue|mandaattialueelta]] 1948 Israelin valtion julistauduttua itsenäiseksi. Vuonna [[1952]] Egyptin armeijan upseerit syöksivät vallasta [[Faruk|kuningas Farukin]], joka oli brittien läheinen liittolainen.
 
Yhdysvalloissa presidentti [[Dwight D. Eisenhower]], ulkoministeri [[John Foster Dulles]] sekä heidän kolleegansa Britanniassa halusivat tuoda Egyptin ja Nasserin takaisin länsivaltojen piiriin houkuttimena taloudellinen tuki. [[Maailmanpankki]], Yhdysvallat ja Britannia tarjosivat Nasserille 200 miljoonaa [[Yhdysvaltain dollari|USD]] [[Assuanin pato|Assuanin padon]] rakentamiseksi. Pato [[Niili]]llä hallitsisi joen kausittaisia tulvia lisäten Egyptille tärkeää [[puuvilla]]n tuotantoa, skeä tuottaisi energiaa vesivoiman avulla. Vastineeksi nasserin haluttiin kuitenkin vähentävän israelin vastaista retoriikkaansa ja aloittavan salaiset rauhanneuvottelut [[David Ben-Gurion]]in kanssa. Egyptin tulisi myös ottaa etäisyyttä Neuvostoliittoon. Nasser ei kuitenkaan toiminut vaatimusten mukaisesti. Hän kieltäytyi rauhanneuvotteluista, kannusti [[Jordania]]n kuningas [[Hussein (Jordania)|Husseinia]] karkottamaan brittisotialsneuvonantajat maastaan ja tunnusti [[kiinan kansantasavalta|kiinan kansantasavallan]]. Kesään 1956 mennessä ajatus länsivaltojen rahoittamasta Assouanin padosta oli mennyttä.<ref name="camb" />
==Kriisin puhkeamiseen vaikuttaneet syyt==
 
Nasser oli ennakoinut länsivaltojen luopuvan taloudellisesta avustaan. Neuvostoliiton kanssa oli solmittu vastaava sopimus 400 miljoonan [[USD]]:n avustuksesta Assuanin patoa varten, minkä lisäksi Nasser julisti 26. heinäkuuta 1956 Egyptin aikovan [[Kansallistaminen|kansallistaa]] Suezin kanavan. Britanniassa [[Anthony Eden]]in hallitus alkoi pohtia sotilaallisen väliintulon mahdollisuutta. Hallituksen ministerien kokouksessa päätettiin Britannian välttämättömien etujen turvaamisen edellyttävän sotatoimia. Eden halusi osoittaa Britannian olevan edelleen [[suurvalta]] ja tuekseen hän sai Ranskan. Ranskassa pääministeri [[Guy Mollet]] halusi katkaista Nasserin tuen Ranskan siirtomaa [[Algeria]]ssa taisteleville kansallismielisille sisseille. Kolmannen liittolaisen Ranska ja Britannia saivat Israelista. David Ben-Gurion halusi avata Egyptin hallitseman [[Tiraninsalmi|Tiraninsalmen]] Israelille. Yhdysvaltojen Eisenhower oli puolestaan varoittanut syyskuussa Edeniä siitä, että Yhdysvallat pelkäsi sotilaallisen väliintulon kääntävän Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan länttä vastaan. Yhdysvallat ei kuitenkaan ollut tietoinen Britannian, Ranskan ja Israelin suunnitelmista. 23. lokakuuta kolme liittolaismaata tapasivat Ranskan [[Sèvres]]issä, jossa sovittiin sotatoimien yksityiskohdista.<ref name="camb" /> Suunnitelman laati ranskalainen operaatiota myöhemmin johtanut kenraali [[André Beaufre]].<ref name="enc">{{Kirjaviite | Tekijä = Spencer C. Tucker | Nimeke = Cold War: A Student Encyclopedia | Vuosi = 2008 | Luku = | Sivu = 1966-1972 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = ABC-CLIO | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-1-85109-706-7 | Kieli = {{en}}}}</ref> Israelin tuli hyökätä Egyptin Siinain niemimaalle, jolloin Ranska ja Britannia antaisivat molemmille osapuolille uhkavaatimuksen kanava-alueen läheisyydestä vetäytymisestä. Kun Nasser ei tähän suostuisi, brittijoukot puuttuisivat tilanteeseen ranskalaisten tuella.<ref name="camb" />
Alun perin Yhdysvaltain piti lainoittaa [[Assuanin pato]]. Kun Egypti kuitenkaan ei kannattanut [[CENTO|Bagdadin sopimusta]], Yhdysvallat vetäytyi hankkeesta, jolloin [[Neuvostoliitto]] astui tilalle. Egypti uhkasi kansallistaa Suezin kanavan. Tämä koettiin uhkana Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuninkaallisen laivaston toiminnalle ja Yhdysvalloissa öljykuljetuksille.
 
==Hyökkäys pysähtyy==▼
Egypti sulki [[1949]] kanavan israelilaisilta laivoilta ja saartoi [[Akabanlahti|Akabanlahden]]. Yhdysvallat perui Egyptille antamansa lainan maan presidentin [[Gamal Abdel Nasser]]in [[Arabisosialismi|arabisosialistisen]] politiikan takia.<ref name="velho">[https://web.archive.org/web/20121102050001/http://koti.welho.com/rsaarnia/materiaali/lahita/sodat_kriisit.htm Lähi-idän historia],Sodat ja kriisit, Suezin kriisi 1956</ref> Vastavetona tähän Nasser halusi kansallistaa Suezin kanavan vuonna 1956. Tämä ei ollut brittien ja ranskalaisten mieleen, jotka olivat suurimmat osakkeenomistajat. Nasser puolusti kantaansa sillä, että kanavayhtiö oli rekisteröity Egyptissä. Hän voisi neuvotella korvauksista. Egyptin ulkoministeri [[Mahmoud Fawzi]] hoiti asiaa tarmokkaasti [[Dag Hammarskjöld]]in avulla. Ranska ei ollut kiinnostunut rauhanomaisesta ratkaisusta paljolti siitä syystä, että Nasser tuki [[Algeria]]n [[Algerian sota|itsenäisyyssodassa]] Ranskaa vastustanutta [[Kansallinen vapautusrintama (Algeria)|FLN-järjestöä]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Osmo Apunen | Nimeke =Murrosaikojen maailmanpolitiikka | Vuosi =2004 | Sivu =265 | Julkaisija =Tampereen yliopisto, politiikan tutkimuksen laitos | Viitattu =28.3.2008}}</ref>
[[Tiedosto:Port Said from air.jpg|thumb|[[Port Said]]issa ilmaiskun jälkeen kohoavia savupatsaita.]]
[[Tiedosto:Tanks Destroyed Sinai.jpg|thumb|Tuhoutuneita egyptiläisiä panssariva8unuja Siinailla.]]
Israelissa Ben-Gurion esitteli suunnitelman Siinain valtaamiseksi hallitukselleen 28. lokakuuta. Kaikkia yksityiskohtia ei kerrottu, mutta hallituksen annettiin tietää toimien olevan suurvaltojen linjojen mukaisia. Edes armeija ei saanut tietää kaikista yksityiskohdista, mikä haittasi tulevia sotatoimia. Siviiliväestölle asiasta ei kerrottu mitään. Israelin hyökkäys Siinaille alkoi 29. lokakuuta. Ensimmäisessä vaiheessa noin 400 laskuvarjosotilasta tiputettiin alueelle lähellä Suezin kanavaa. Egyptiläiset yllätettiin hyökkäyksellä tyystin. Suunnitelman mukaan 30. lokakuuta Britannia ja Ranska esittivät molemmille osapuolille uhkavaatimusken vetäytymisestä 15 kilometrin päähän kanavasta, jonne israelilaiset eivät todellisuudessa vielä olleet edes edenneet.<ref name="isr" /> Ennustettuun tapaan Egypti ei tähän suostunut, vaan kanavaan upotettiin aluksia sen tukkimiseksi, minkä lisäksi Nasserin liittolaiset [[Syyria]]ssa räjäyttivät [[öljy]]ä [[Irak]]ista Välimerelle kuljettaneen öljuputken.<ref name="camb" /> 31. lokakuuta Ranskan ja Britannian ilmavoimat iskivät Egyptiin tehden Egyptin ilmavoimista toimintakyvyttömät.<ref name="isr">{{Kirjaviite | Tekijä = Hannu Juusola | Nimeke = Israelin historia | Vuosi = 2014 | Luku = | Sivu = 117-124 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Gaudeamus Helsinki University Press | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-952-495-559-1 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
Hyökkäyksen alun kiivaan vastarinnan jälkeen Israel valtasi Gazan kaistan marraskuun alkupäivinä ja lähes koko Siinai oli sen hallussa 6. marraskuuta mennessä. Hyökkäyksen aikana maa sai tärkeää ilmatukea, aseistusta ja logistista apua Ranskalta. Lisäksi Egypti oli keskittänyt joukkonsa kanava-alueelle brittien ja ranskalaisten ilmahyökkäysten alettua. Israel oli saavuttanut tavoitteensa Tiraninsalmen avaamiseksi valloittamalla Siinain eteläkerjen ja salmen suun kaksi saarta. Koko operaatiossa oli saanut surmansa noin 200 israelilaista, kun taas egyptiläisten puolella tappiot olivat tuhansia. Maan armeija oli myös kärsinyt huomattavat materiaalitappiot. 7. lokakuuta Israel ilmoitti purkaneensa Egyptin kanssa vuonna 1949 tehdyn aseleposopimuksen, mikä tarkoitti käytännössä aikeita jäädä niemimaalle. Brittien ja ranskalaisten maajoukot saapuivat kanava-alueelle vasta edelleen jatkuneiden ilmaiskujen jälkeen 5. marraskuuta.<ref name="isr" />
===Israelin kauppasaarto===
Painostaakseen Israelia arabimaat järjestivät useita talouspakotteita sitä vastaan. Israelin naapurimaat sulkivat rajansa ja lopettivat kaiken liikenteen Israeliin. Henkilöitä, joilla oli passissa Israelin leima, kiellettiin saapumasta arabimaihin. Arabimaat alkoivat aktiivisesti rohkaista yksityisyrityksiä luopumaan liiketoimistaan Israelissa. Vaikka näillä toimilla oli jonkin verran vaikutusta, Israelin talouskasvu jatkui vahvana.{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} Arabimaat myös sulkivat [[Akabanlahti|Akabanlahdelle]] vievän [[Tiraninsalmi|Tiraninsalmen]] liikenteen israelilaisilta, mikä vaikeutti Israelin ulkomaankauppaa.<ref name="velho" />
 
Yhdysvalloissa uutinen kriisistä otettiin vastaan raivostuneena. Eisenhowerilla oli vain viikko seuraaviin presidentinvaaleihin. Maa ryhtyi ajamaan tulitaukoa [[Yhdistyneet kansakunnat|YK]]:ssa ja yritti estää Neuvostoliiton väliintulon.<ref name="camb" /> Yhdysvalloille oli tärkeää, että Neuvostoliitto ei voisi käyttää tilannetta vahvistaakseen omaa asemaansa Lähi-Idässä.<ref name="isr" /> Israelin Yhdysvallat uhkasi tuomita hyökkäävänä osapuolena.<ref name="camb" /> Liittolaiselleen Britannialle maa ilmoitti puolestaan Yhdysvaltojen ja britannian erityissuhteen olevan vaakalaudalla. Neuvostoliitossa Hruštšov näki kriisin tilaisuutena ohjata maailman huomio pois tällä välin alkaneesta [[Unkarin kansannousu|Unkarin kansannoususta]].<ref name="camb" /> Maan pääministeri [[Nikolai Bulganin]] oli puolestaan uhannut osapuolia jopa ydinaseilla. 7. lokakuuta taistelevat osapuolet taipuivat [[yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto|YK:n turvallisuusneuvoston]] antamaan tulitaukovaatimukseen.<ref name="isr" />
Akabanlahden pohjukassa sijaitsevasta [[Eilat|Eilatista]] Israel suunnitteli itselleen suurta tuontisatamaa.
 
==Seuraukset==
==Israelin hyökkäys==
[[Tiedosto:Suez Crisis aftermath.ogv|thumb|Kuvaa uutisarkistoista Suezin kriisin jälkimainingeista.]]
Britannia pyysi Ranskan ja Israelin mukaan operaatioonsa, jossa Suezin kanavan valvonta oli määrä ottaa pois egyptiläisiltä. Israel lähti mukaan, koska halusi purkaa Tiraninsalmen laivaliikennesulun, osin myös Egyptin puolelta Israeliin tehtyjen sissi-iskujen takia. Liittolaisten tekemän suunnitelman tarkoituksena oli naamioida Britannian ja Ranskan tekemä Suezin kanavan kaappaus Israelin ja arabien väliseen sotaan liittyväksi rauhanturvaoperaatioksi.<ref name="velho" />
Ranska ja britannia suostuivat vetämään joukkonsa kanava-alueelta ja niiden tilalle alueelle sijoitettiin YK:n joukkoja.<ref name="isr" /> Näin sai lopulta alkunsa Yhdistyneiden kansakuntien [[UNEF]] I -[[rauhanturvaaminen|rauhanturvaoperaatio]], johon myös vuotta aikaisemmin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi liittynyt [[Suomi]] osallistui.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Osmo Apunen | Nimeke =Murrosaikojen maailmanpolitiikka | Vuosi =2004 | Sivu =266 | Julkaisija =Tampereen yliopisto }}</ref> Ranska ja britannia olivat viimeistä kertaa olleet keskeisessä asemassa Lähi-idän sodissa ja Suezin kriisin raktaisu merkitsi viimein niiden suurvalta-aseman murenemista. Niiden tilalle Lähi-Idässä olivat nousseet Yhdysvallat ja Neuvostoliitto. Britannian Edenille kriisi merkitisi uran loppua. Nasserille kriisi oli huomattava voitto. Vihollinen ei ollut saanut kanava-aluetta ja hänen hallintonsa ei ollut hajonnut. Nasserista tuli arabimaailman ja laajemmin koko kolmannen maailman sankari kolonialistien vastaisessa taistelussa<ref name="isr" />
 
Israel ei ollut yhtä taipuvainen vetäytymiseen. Siihen oli kuitenkin lopulta taivuttava Yhdysvaltojen uhattua vetää kaiken tukensa maalta. Israel viivytteli pitämällä hallussaan kaistaletta niemiaalta [[Eilat]]ista niemimaan kärkeen ja miehittämällä edlleen Gazaa, mutta lopulta näiltäkin alueilta vetäydyttiin maaliskuussa 1957, kun Yhdysvallat oli luvannut Tiraninsalmen pysyvän avoinna israelilaiselle merenkululle. Toisin kuin Britannian Edenistä, Ben-Gurionista tuli Israelin politiikan suurmies, joka oli käynyt tasaveroisena neuvotteluja suurvaltojen kanssa. kaikkiin tavoitteisiinsa Israel ei ollut päässyt, mutta esimerkiksi Tiraninsalmi oli nyt avattu ja egyptiläiset joukot eivät palanneet asemiinsa Siinain niemimaalla. Armeija oli osittanut kykynsä sodassa, mikä näkyi myös politiikkaan siirtyneiden [[Moshe Dayan]]in ja [[Shimon Peres]]in poliittisena menestyksenä.<ref name="isr" />
Pääministeri [[David Ben-Gurion]] valmisteli Israelin osallistumisen sotaan täysin salassa. 3. lokakuuta Israel vetäytyi [[Jordania]]n kanssa muodostetusta aselepokomiteasta. Kun hyökkäyksen ajankohta lähestyi, Israelin tiedustelupalvelu laski liikkeelle vääriä tietoja hyökkäyksestä Jordaniaan. Israelin puolustusvoimien aloitettua liikekannallepanon 27. lokakuuta [[UNTSO]]-joukkojen esikunta oli varma, että Jordania tulisi olemaan suunnitellun hyökkäyksen kohde. Ranskalaiset valmistelivat ''operaatio Muskettisoturia'' antaen Israelille vapaat kädet hyökätä [[Siinai]]lle. 29. lokakuuta israelilaiset hyökkäsivät. Britannia ja Ranska antoivat alkaneen sodan molemmille osapuolille uhkavaatimuksen pysyä vähintään kymmenen kilometrin etäisyydellä Suezin kanavasta, mistä Egypti luonnollisesti kieltäytyi.
 
==Lähteet==▼
[[Yhdistyneet kansakunnat]] kokoontui 2. marraskuuta. Britannia ja Ranska käyttivät veto-oikeuttaan [[turvallisuusneuvosto]]ssa. Yleiskokous hyväksyi suurella äänten enemmistöllä aselepoehdotuksen. YK:n [[rauhanturvaaminen|rauhanturvajoukot]] ehdotettiin lähetettäväksi paikalle. Näin sai lopulta alkunsa Yhdistyneiden kansakuntien [[UNEF]] I -[[rauhanturvaaminen|rauhanturvaoperaatio]], johon myös vuotta aikaisemmin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi liittynyt [[Suomi]] osallistui.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Osmo Apunen | Nimeke =Murrosaikojen maailmanpolitiikka | Vuosi =2004 | Sivu =266 | Julkaisija =Tampereen yliopisto | Viitattu =28.3.2008}}</ref>
{{Viitteet}}▼
 
==Englantilais-ranskalaiset joukot==
Britit lähettivät alueelle lentotukialukset ''[[HMS Eagle (R05)|HMS Eaglen]]'', ''[[HMS Albion (R07)|HMS Albionin]]'' ja ''[[HMS Bulwark (R08)|HMS Bulwarkin]]'' ja ranskalaiset ''[[FS Arromanches]]in'' ja ''[[FS La Fayette]]n''. Operaatio Muskettisoturi ({{k-en|Operation Musketeer}}) alkoi 31. lokakuuta pommituslennoilla. Brittiläis-ranskalaiset joukot valtasivat 5. marraskuuta [[Port Said]]in. Egyptiläiset sulkivat kanavan merenkululta ja räjäyttivät öljyjohdot. 6. marraskuuta britit ja ranskalaiset lopettivat sodankäynnin.
 
▲==Hyökkäys pysähtyy==
Yhdysvallat pelkäsi konfliktin laajentumista, koska [[Neuvostoliitto]] oli uhannut päivää ennen ampua ydinohjuksilla [[Pariisi]]a ja [[Lontoo]]ta.<ref name="velho" /> Yhdysvallat ja Neuvostoliitto toimivat yhdessä ensi kertaa vuoden [[1945]] jälkeen kriisissä, joka olisi voinut laajentua suuremmaksi sodaksi. Presidentti [[Dwight D. Eisenhower]] pakotti osapuolet tulitaukoon. Suezin kriisin jälkeen Ranska tai Britanniakaan eivät ole toimineet suurten operaatioiden aloittajina ilman Yhdysvaltoja. Niiden suurvalta-asema päättyi tässä mielessä Suezin kriisin aikaiseen Neuvostoliiton reaktioon ja Yhdysvaltain välitykseen.
 
== Lopputulos ==
Egypti ja Israel voittivat molemmat Suezin kriisissä. Suezin kanava jäi Egyptille. Ranskan ja Britannian suunnittelema kanavan kaappausoperaatio epäonnistui. Tiranin salmen liikenne avattiin Suezin kriisin jälkeen, mikä oli voitto Israelille.<ref name="velho" />
 
▲==Lähteet==
{{Commonscat|Suez Crisis}}
▲{{Viitteet}}
 
{{Arabien–Israelin konflikti}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Suezin_kriisi”