Ero sivun ”Sunnuntai” versioiden välillä

Useimmat [[Kristinusko|kristilliset]] kirkkokunnat viettävät sunnuntaita pyhäpäivänään. Tällaisen aseman se on saanut pääasiassa sen vuoksi, että [[evankeliumi]]en mukaan [[Jeesuksen ylösnousemus]] tapahtui [[sapatti|sapatin]] jälkeisenä, juutalaisen lasku­tavan mukaan viikon ensimmäisenä päivänä<ref>{{raamatunpaikka|Matt. 28:1-8}}</ref> eli sunnuntaina. Kuitenkin muun muassa [[Seitsemännen päivän adventismi|Seitsemännen päivän adventistit]] ja [[messiaaniset juutalaiset]] ovat sitä mieltä, että sunnuntain pyhittämisellä ei ole raamatullista perustetta: Jeesuksen ylösnousemus tapahtui viikon ensimmäisenä päivänä, mutta Jeesus ei antanut mitään käskyä tämän päivän pyhittämisestä. Se on kuitenkin vakiintunut tapa, joka juontaa juurensa jo hyvin varhaiselta kristilliseltä ajalta. Adventistit argumentoivat, että Jeesus itse vietti sapattia ja kehotti seuraajiaan rukoilemaan, ettei ennustettu pako Jerusalemista tapahtuisi talvella eikä sapattina (Matt. 24:20). Jeesus julisti olevansa ”sapatin Herra” (Mark. 2:28) ja sanoi, ettei laista katoaisi pieninkään kirjain ei ainoakaan piirto ennen kuin taivas ja maa katoavat (Matt.5:18).

Vaikka Sapatti säilytti vakiintuneen asemansa myös alkuseurakunnassa läpi [[Nero|Neron]] vainojen aina 300-luvulle asti, nousi sapatin rinnalle jo varhain toinenkin pyhä päivä. sunnuntaitaSunnuntaita alettiin yleisesti viettämään Jeesuksen ylösnousemuksen juhlapäivänä. Vaikka Raamatusta ei löydykään varsinaista käskyä viikon ensimmäisen päivän pyhittämiselle, monet uskovat, että jo Apostolit alkoivat viettämään sunnuntaita Jeesuksen ylösnousemisen juhlapäivänä. Tästä ei kuitenkaan vallitse yksimielistä käsitystä.

[[Rooman keisari|Rooman keisarin]] [[Diocletianus|Diocletianuksen]] hallituskaudella 284-305 Kristittyjäkristittyjä vainottiin vielä ankarasti. Hänen jälkeensä keisariksi noussut [[Konstantinus Suuri|Konstantinus]] ja hänen kanssahallitsijansa [[Licinius]] säätivät 313 niin sanotun [[Milanon edikti|Milanon ediktin]], joka poisti kristittyihin kohdistuneet vainot ja palautti kirkoilta takavarikoidun omaisuuden. Kun vainot lakkasivat, alkoi kristillisyys ja pakanallinen Rooma lähestyä toisiaan. Kirkkoon liittyi niitä, jotka tunnustivat Jeesuksen, mutta eivät täysin luopuneet pakanallisista tavoistaan.

Lakisääteinen Sunnuntain vakiinnuttaminen tapahtui asteittain. Vuonna 321 rooman keisari [[Konstantinus Suuri]] antoi määräyksen<ref>[https://archive.org/stream/historyofchris03scha#page/380/mode/2up määräyksen]</ref> "auringon kunnioitetun päivän" pyhittämisestä. silloinSilloin kaikkien oli lopetettava työskentely muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Aika ajoin pidettiin suuria [[Ekumeeninen kirkolliskokous|kirkolliskokouksia]], joihin kirkolliset arvohenkilöt kokoontuivat kaikkialta maailmasta. Miltei jokaisessa kirkolliskokouksessa Raamatullista sapattia vähä vähältä alennettiin, samalla kun sunnuntaita vastaavasti korotettiin. Näin sussuntaitasunnuntaita ruvettiin kunnioittamaan jumalallisena asetuksena, kun taas sapattia alettiin pitää jäänteenä juutalaisesta lakiuskonnosta.

kuudennellaKuudennella vuosisadalla sunnuntai oli täysin vakiinnuttanut asemansa kristillisenä juhlapäivänä, "Herran päivänä".

[[Katolinen kirkko|Roomalaiskatolinen kirkko]] pitää sapatin siirtämisen lauantailta sunnuntaille todisteena omasta auktoriteetistaan, joka ylittää Raamatun arvovallan. He sanovat, ettei Raamatusta löydy käskyä sunnuntain pyhittämiselle. <ref>[http://biblelight.net/c-record.htm The catholic record]</ref>.

Monet [[Protestantismi|protestantit]] kuitenkin näkevät Raamatussa viittauksia siihen, että alkuseurakunta olisi alkanut viettämään sunnuntaita jo apostolisena aikana.