Ero sivun ”Ratsastus” versioiden välillä

Ratsastuksessa [[hevonen|hevosen]] selässä istuva ratsastaja hallitsee hevosta niin sanottuja [[apu (ratsastus)|apuja]] käyttämällä eli painollaan, jaloillaan, käsillään eli ohjilla ja mahdollisesti myös äänellään. Hevonen on opetettu tietyistä hienovaraisista merkeistä muuttamaan nopeuttaan, kääntymään, pysähtymään, vaihtamaan [[Hevosen askellaji|askellajiaan]] ja niin edelleen. Hevosen ja ratsastajan muodostamaa paria kutsutaan ''ratsukoksi''. Ratsastuksessa käytetään tavallisesti [[satula]]a ja [[suitset|suitsia]].Hevosia voi myös uittaa.

Ratsastukseen liittyy kuten moneen muuhunkin urheilulajiin myös [[riski|riskejä]]. Suurimmat loukkaantumisriskit liittyvät hevosen selästä putoamiseen. Tutkimusten mukaan ratsastus on kuitenkin suhteellisen turvallinen laji: erään tutkimuksen mukaan ratsastuksessa syntyy 3,7 vammaa tuhatta harrastettua tuntia kohden, eli riski saada vammoja ratsastuksessa on samaa luokkaa kuin juoksussa ja [[yleisurheilu]]ssa.<ref>http://www.tyoturva.fi/nolla/uutiset/liikuntavammat.html</ref> Päävammojen ehkäisemiseksi käytetään ratsastuskypärää, joka on yleensä pakollinen [[ratsastuskoulu]]issa ja -kilpailuissa, ei kuitenkaan [[lännenratsastus]]- eikä korkean tason [[Kouluratsastus|kouluratsastuskilpailuissa]]. Varsinkin [[Esteratsastus|esteratsastuksessa]] ja [[Kenttäkilpailu|kenttäkilpailun]] maastokokeessa käytetään nykyään yleisesti myös turvaliiviä, joka jossakin määrin suojaa vartalon luustoa ja sisäelimiä. On hyvä muistaa riskit.