Wikipedia

Ero sivun ”Joensuun Kiekko-Pojat” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
uusi kapteeni
p Lintulan kirja erikseen lähteeksi ja yksinkertaisemmat viitteet siihen
Rivi 42:
 
=== 1950-luku ===
1950-luvulla jääpallo oli niin Joensuussa kuin koko Suomessakin talvinen ykköspalloilulaji. Jääkiekko alkoi kuitenkin vähitellen vallata sijaa. Joensuun ensimmäinen jääkiekon erikoisseura, Kiekko-Karhut  perustettiin marraskuussa 1953. Pian myös muita urheiluseuroja etunenässä TUL:ään kuulunut Joensuun Pallo-Toverit (JoPT) sekä Joensuun Maila-Pojat ottivat jääkiekon ohjelmistoonsa. Joensuun kiekkoherruudesta käytiin kovia taistoja maakuntasarjassa tai muissa kaupungin sisäisissä otteluissa. Otteluita pelattiin Pielisjoen varrella [[Pötkä|Pötkällä]], jonne valmistui vuonna 1954 Joensuun ensimmäinen jääkiekkokaukalo. Jääpallotaustansa ansiosta JoPT ja Maila-Pojat olivat paremmin luistelevia joukkueita, minkä vuoksi Kiekko-Karhut yleensä jäi alakynteen kaupungin kahdelle muulle joukkueelle. Kaudella 1958–59 JoPT:sta tuli ensimmäinen joensuulainen joukkue, joka nousi maakuntasarjasta valtakunnan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, Jääkiekkoliiton Suomen sarjaan. Tässä vaiheessa sarjaan lähteneen joukkueen nimi muuttui Peli-Tovereiksi (PeTo).<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003|Vuosi=2004|Sivu=15–24|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref>
 
=== 1960-luku ===
Joensuun Maila-Poikien onnistui päästä jääkiekon Suomen sarjaan Peli-Tovereiden vanavedessä. JMP:n johto päätti kuitenkin pysyä ensisijaisesti jääpalloseurana, minkä vuoksi JMP:n ja Kiekko-Karhujen jääkiekkoilijat yhdistivät voimansa ja perustivat syyskuussa 1960 Suomen sarjaan pelaamaan uuden seuran, Joensuun Kiekko-Pojat. Uutta seuraa, JoKP:tä, kutsuttiin heti alusta lähtien kansan suussa lempinimellä Jokipojat. JoKP sinetöi vähitellen asemansa vakiojoukkueena Suomen sarjan itälohkossa. Syksystä 1961 lähtien sarjaotteluita pelattiin uudessa kaukalossa Mehtimäellä, jossa yleisöä hemmoteltiin etenkin paikallistaistoilla PeToa vastaan. JoKP sai menestystä kausina 1961–62 ja 1963–64, kun joukkue pääsi lohkovoittonsa ansiosta pelaamaan Mestaruussarjan karsinsarjaan. Vastus oli kuitenkin molemmilla kerroilla liian kova ja Jokipoikien oli tyytyminen entiseen sarjatasoonsa. Kaudesta 1966–67 kehkeytyi joensuulaisyleisön kannalta ikimuistoinen, kun JoKP:n kanssa samassa lohkossa oli peräti neljä helsinkiläisjoukkuetta. Joensuussa saatiin nähdä legendaarisia otteluita stadilaisia vastaan: Töölön Vesa, HJK ja Karhu-Kissat saivat poistua Mehtimäeltä tappion kera JoKP:n käsittelyn jälkeen, mutta HIFK otti JoKP:sta 2–1-voiton joulukuussa 1966 paukkupakkasessa (−24°C) ja 3&nbsp;300 katsojan edessä pelatussa ottelussa. Kauden lopulla JoKP:n sijoitus itälohkossa oli neljäs. Vuosikymmenen lopulla kaudella 1968–1969 Jokipojille avautui muutaman vuoden tauon jälkeen mahdollisuus nousuun, kun JoKP pääsi lohkovoittonsa jälkeen pelaamaan Mestaruussarjan karsintasarjaa. Siellä Jokereiden, TPS:n ja kumppaneiden kyyti oli kuitenkin liian kovaa, eikä JoKP saanut viidessä ottelussa kuin yhden voiton.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003|Vuosi=2004|Sivu=24-33|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Timo Mustonen|Nimeke=Joensuun Kiekko-Pojat R.Y. 20 vuotta jääkiekkoulua 1960–1980|Vuosi=1980|Sivu=|Julkaisija=Timo Mustonen}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Aarne Honkavaara (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1967–68|Vuosi=1967|Sivu=|Julkaisija=Aarne Honkavaara}}</ref>
 
=== 1970-luku ===
Kaudelle 1970-71 JoKP oli vahvistunut merkittävästi ja ponnisti Suomen sarjan itälohkosta Mestaruussarjan karsintapeleihin. Kuuden joukkueen karsintasarjassa JoKP onnistui voittamaan 4 ottelua, mikä riitti lunastamaan paikan Mestaruussarjaan seuraavaksi kaudeksi.  Puuttuvat pisteet otettiin viimeisessä ottelussa, jossa JoKP murskasi nousunsa jo varmistaneen Karhu-Kissat kotikaukalossaan maalein 9-0. Kokemattomilla pelaajilla Mestaruussarjakauteen 1971-72 lähtenyt JoKP sai tuntea nahoissaan rutinoituneiden pääsarjajoukkueiden kovan tason. JoKP sai kasaan SM-sarjan peleissään 3 voittoa, 3 tasapeliä ja 26 tappiota musertavalla maalierolla 79–229. Edessä oli paluu takaisin Suomen sarjaan. Jokipoikien paras pistemies Mestaruussarjakaudella oli joukkueen 18-vuotias kuopus Jari Kapanen, joka teki pelaamissaan 30 ottelussa tehot 14+6=20. <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Timo Mustonen|Nimeke=Joensuun Kiekko-Pojat R.Y. 20 vuotta jääkiekkoulua 1960-1980|Vuosi=1980|Sivu=52-53|Julkaisija=Timo Mustonen}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa - Joensuulaista jääkiekkoilua 1953-2003|Vuosi=2004|Sivu=46-47, 57-62|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref>
 
Kaudet 1972–73 ja 1973–74 JoKP pelasi taas vanhassa tutussa Suomen sarjan itälohkossa sijoittuen  molempina kausina viidenneksi kahdeksan joukkueen lohkossa. Mestaruus- ja Suomen sarjan väliin perustettu syksyllä 1974 uusi sarjataso, 1. divisioona. Suomen sarjan tilalle tuli 2. divisioona,  jonka itälohkossa JoKP sijoittui toiseksi kaudella 1974-75. Seuraavaksi kaudeksi 1975–76 JoKP nousi yllättäen 1. divisoonaan,  kun sarjaan oli vapautunut yksi ylimääräinen paikka, jonka Jokipojat otti karsintaottelujen kautta. Taival 1. divisoonassa jäi sillä erää yhden kauden mittaiseksi, koska nopeasti avautuneen paikan takia JoKP pelaajamateriaali oli sarjassa säilymiseen liian heikko.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa - Joensuulaista jääkiekkoilua 1953-2003|Vuosi=2004|Sivu=68, 71-73|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref>
 
Seuraavat 4 kautta Jokipojat pelasi 2. divisioonan itälohkossa. Nousukarsintapelejä pelattiin kausilla 1976–77 ja 1978–79, mutta karsintapelien taso oli edelleen liian kova JoKP:lle. Vihdoin kaudella 1979–80 onni lykästi Jokipoikia. Juha Eskelisen ja Juhani Långströmin valmennuksessa joukkue raivasi ensin tiensä 1. divisioonan karsintasarjaan. Sinne päästyään Jokipojat pelasi vakuuttavasti jättäen kilpakumppanit Kiekko-67:n, Valtit ja Jukurit taakseen. Näin JoKP oli noussut vihdoin maan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa - Joensuulaista jääkiekkoilua 1953-2003|Vuosi=2004|Sivu=74, 78-79|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref>
 
=== 1980-luku ===
Rivi 65:
Seuraavat kaksi kautta olivat Jokipoikien osalta edellisiin verrattuna vaisumpia. Kaudeksi 1984–1985 1. divisioona oli laajennettu 12 joukkueen kokoiseksi. JoKP sijoittui sarjassa viidenneksi jääden niukasti SM-Liigan karsintasarjan ulkopuolelle. Kotiotteluissa JoKP tarjosi katsojille (ka. 2&nbsp;045 / ottelu) hyviä pelejä läpi kauden häviten kotona vain yhden ottelun. Kaudelle 1985–86 JoKP:n kokoonpano heikkeni selvästi ja joukkue teki 1. divisioonassa toiseksi vähiten maaleja (169 kpl). Niinpä joukkue päätyi vaatimattomalle 7. sijalle runkosarjassa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Aarne Honkavaara (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1985–86|Vuosi=1985|Sivu=|Julkaisija=Jääkiekon SM-Liiga ry}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.jatkoaika.com/Artikkeli/85-86-%E2%80%93-kun-v%C3%A4in%C3%B6-saapui-kuopioon/81804|nimeke=85–86 – Kun Väinö saapui Kuopioon|tekijä=Miikka Mikkola|julkaisu=Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi|ajankohta=2003|julkaisija=Jatkoaika.com|viitattu=26.12.2017}}</ref>
 
Kauteen 1986-87 JoKP:n lähti kovasti muuttuneella ja nuorella joukkueella (keski-ikä 22 vuotta). Tapani Hämäläisen valmentaman joukkueen itselleen asettama tavoite oli neljäs sija, mikä oikeuttaisi pääsyyn viimeisenä joukkueena mukaan liigakarsintaan. JoKP saavuttikin tämän tavoitteen jättäen Saipan viidenneksi yhden pisteen erolla. Runkosarjassa joukkueen kotipelien yleisökeskiarvo oli 2665 katsojaa ja paras pistemies kolmatta kautta peräkkäin [[Jari Hämäläinen]] (34+29 = 63). Karsintasarjassa Tuton, HPK:n sekä Kalpan taito ja kokemus olivat Jokipojille liikaa: joukkue jäi jumboksi saalistettuaan vain yhden pisteen tasapelillä Tutoa vastaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa|Vuosi=2004|Sivu=107-109|Julkaisija=Joensuun Kiekko, ry}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Aarne Honkavaara, Ari Mennander, Jukka-Pekka Vuorinen (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1987-88|Vuosi=1987|Sivu=|Julkaisija=Uusi Suomi / Kiekkolehti}}</ref>
 
Kauden 1987–88 päätteeksi kahdelle 1. divisioonan kärkijoukkueelle oli luvassa suora nousu SM-liigan laajennuksen takia. Lisäksi kolmanneksi sijoittuva oli pääsevä liigakarsintaan. Vähintään liigakarsintoihin tähdännyt JoKP oli vahvistanut joukkuettaan edellisestä kaudesta mm. tsekkisentteri [[Vladimír Kýhos|Vladimir Kyhosilla]] ja HIFK:sta tulleella nuorella [[Jari Laukkanen (jääkiekkoilija)|Jari Laukkasella]]. JoKP:n kausi eteni aluksi suunnitellusti, kunnes päättyi lopulta suureen pannukakkuun: Aivan viimeisillä kierroksilla tulleiden tappioiden vuoksi Kiekko-Reipas livahti kahden pisteen turvin JoKP:n ohi runkosarjan kolmanneksi eli viimeiselle karsintapaikalle.  Pettynyttä seuraa ehkä hieman lohdutti sarjan paras kotiotteluiden yleisökeskiarvo, 2&nbsp;772 henkeä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa|Vuosi=2004|Sivu=109-110|Julkaisija=Joensuun Kiekko, ry}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Aarne Honkavaara (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1988–89|Vuosi=1988|Sivu=|Julkaisija=Us-Mediat OY / Kiekkolehti}}</ref>
 
Kaudelle 1988̣–1989 JoKP asetti tavoitteekseen liigakarsintapaikan eli sijoittumisen kahden parhaan joukkoon. Valmennuskaksikko Tapani Hämäläinen ja Juha Eskelinen valitsivat pelaajia tiukalla seulalla, minkä vuoksi edellisen kauden joukkueesta kymmenen pelaajaa vaihtui uusiin.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=|Julkaisu=Helsingin Sanomat|Ajankohta=5.10. ja 26.10.1988|Julkaisija=}}</ref> Puheenjohtajansa Keijo Tervon mukaan JoKP oli nyt edellisvuotta nuorempi, taistelutahtoisempi, liigakokeneempi ja tasaisempi.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=|Julkaisu=JoKP:n kausijulkaisu 1988–89|Ajankohta=1988|Julkaisija=}}</ref> Näillä eväillä Jokipojat pelasi tasaisen vakuuttavasti läpi kauden johtaen sarjaa 8. kierroksesta alkaen runkosarjan loppuun saakka ja päätyen 68 pisteeseen. Pahin kilpailija Jokerit jäi 4 pisteen päähän. Runkosarjassa JoKP:n paras pistemies oli 20-vuotias varusmies [[Tero Arkiomaa]] teholukemin 36+35=71. Maalivahdit [[Henry Eskelinen]] (17 pelattua ottelua) ja [[Juha Jääskeläinen (jääkiekkomaalivahti)|Juha Jääskeläinen]] (33 pelattua ottelua) loistivat maalivahtien tilaston kärkikaksikkona.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Aarne Honkavaara, Ari Mennander, Jukka-Pekka Vuorinen (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1989–90|Vuosi=1989|Sivu=|Julkaisija=Uusi Suomi Oy / Kiekkolehti}}</ref> Divisioonan voittajana JoKP:lla oli edessään karsintasarja SM-Liigassa viimeiseksi jäänyttä Porin Ässiä vastaan. Ensimmäisessä ottelussa Mehtimäellä 16.2.1989 JoKP kukisti Ässät niukasti 5-4 Jyrki Mannisen jatkoaikamaalilla. Toisen osa-ottelun Porissa Ässät voitti samoin lukemin 5–4. Kolmannessa ottelussa JoKP luisteli Ässät kumoon murskalukemin 5–1. Seuraavaksi oli jälleen Ässien vuoro voittaa kotonaan (5–3), minkä jälkeen edessä oli ratkaiseva ottelu Joensuussa. Maaliskuun 1. päivänä täysi tupa 5040 katsojaa todisti JoKP-hurmosta kotijoukkueen jyrätessä toisessa erässä jo 4–0-johtoon. Ässät viritteli vielä kiriä kolmannessa erässä, mutta lopulta ottelu päättyi Jokipoikien voittoon maalein 5-3. Joensuulaisseura oli noussut ensimmäistä kertaa SM-Liigaan!<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa|Vuosi=2004|Sivu=116–117|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=|Julkaisu=Helsingin Sanomat|Ajankohta=2.3.1989|Julkaisija=}}</ref>
 
Liiga-kaudelle 1989–90 JoKP hankki muutaman vahvistuksen, joista nimekkäin oli Winnipeg Jetsin organisaatiosta saapunut paluumuuttaja [[Markku Kyllönen]]. Aivan kauden kynnyksellä valmentajaksi vaihtui Ässiä vielä keväällä valmentanut [[Tapio Flinck|Tapio Flinck,]] joka arveli sijojen 7–10 tavoittelemisen olevan Jokipojille aivan realistista. Totuus Liigan ja JoKP:n tasoista paljastui kuitenkin heti syksyn peleissä, joissa tuli paljon tappioita, myös useita suurinumeroisia, ja pisteitä kertyi vain harvakseltaan. Joukkue taisteli kuitenkin useita kertoja tasaisesti sortuen lähinnä huonoon maalintekotaitoon<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=|Julkaisu=Karjalainen|Ajankohta=15.9.1990|Julkaisija=}}</ref>. JoKP pysyi karsijan paikalla käytännössä läpi koko runkosarjan. JoKP:n paras pistemies Tero Arkiomaa oli Liigan pistepörssissä vasta sijalla 48 teholukemin 18 + 14 = 32. Arkiomaa jäi kuitenkin tuolla kaudella liigahistoriaan tehtyään peräti 6 maalia yhdessä ottelussa, kun sarjajumbo Jokipojat hämmästyttävällä tavalla murskasi sarjaa tuolloin johtaneen Ilveksen Tampereella maalein 4-11. Vaatimattomasta menestyksestä huolimatta JoKP:n kotipelejä kävi katsomassa hieno määrä eli keskimäärin 3&nbsp;799 katsojaa ottelua kohden. Liigakarsinnoissa revanssinhaluinen Ässät voitti kaksi ensimmäistä kohtaamista maalin erolla (3–2 ja 4–5), mutta kolmannessa ottelussa se ei antanut enää JoKP:lle mitään mahdollisuuksia jyräten takaisin Liigaan maalein 9-4 ja otteluvoitoin 3-0. JoKP:lla oli edessään paluu 1. divisioonaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa|Vuosi=2004|Sivu=118-123|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Aarne Honkavaara (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1990–91|Vuosi=1990|Sivu=|Julkaisija=Uusi Suomi Oy / Kiekkolehti}}</ref>
=== 1990-luku ===
Divisioonakaudelle 1990–91 Jokipojilla oli asettaa käytännössä parempi kokoonpano, kuin vuotta aiemmin SM-liigaan. Lähteneiden tilalle saatiin heitä kovempia vahvistuksia, etunenässä Tsekkoslovakian maajoukkuemiehet Rostislav Vlach sekä kuusinkertainen MM-kisakävijä Antonin Stavjana. Myös uusi valmentaja, Jan Eysselt oli tsekki. Runkosarjan voittajalle oli luvassa suora nousu SM-Liigaan, ja ennakkoasetelmissa sitä lähtivät suurimpina suosikkeina tavoittelemaan JoKP ja Kärpät. Etukäteiskaavailut pitivät kutinsa, sillä JoKP voitti pelejään välillä jopa murskalukemin ja pysyi sarjan ykkösenä 11. kierrokselta lähtien aina loppuun saakka Kärppien seuratessa perässä muutaman pisteen päässä. JoKP:n nousu varmistui lopullisesti 4 kierrosta ennen loppua, kun kotiottelussa kaatui juuri Kärpät maalein 4–1 4&nbsp;725 katsojan todistaessa tapahtumaa. Lopulta ero Kärppiin venähti 14 pisteeseen JoKP:n päätettyä kauden 15 ottelun voittoputkeen. Voittoisalla kaudella JoKP:n maaliero oli murskaava 282-111 ja myös pelaajien tilastoissa JoKP oli hyvin edustettuna: Rostislav Vlach voitti pistepörssin (33 + 48 = 81 ) ja Markku Kyllönen maalikuninkuuden (42 maalia).<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa|Vuosi=2004|Sivu=124, 126|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Seppo Hautala et.al. (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1991–92|Vuosi=1991|Sivu=|Julkaisija=US-Mediat OY / Kiekkolehti}}</ref>
 
Kaudelle 1991–1992 JoKP vahvisti joukkuettaan hankkimalla kentällisen verran liigakokemusta. Liigaan lähdettiin luottavaisemmin mielin kuin edellisen kerran kaksi vuotta aikaisemmin. Kauden alku oli kuitenkin huono: syksyllä ensimmäisen neljänneksen eli 11 ottelun jälkeen JoKP:lla oli koossa vain kaksi tasapelipistettä. Omiin oli kolissut keskimäärin yli viisi maalia ottelua kohden ja kuudessa pelissä JoKP oli joutunut vaihtamaan maalivahtia kesken ottelun. Helsingin Sanomat totesikin sarkastisesti, että "maalivahtien vaihtaminen on Joensuun tavaramerkki<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=|Julkaisu=Helsingin Sanomat|Ajankohta=21.10.1991|Julkaisija=}}</ref>." Tässä vaiheessa JoKP:n seurajohto teki onnistuneen hankinnan palkkaamalla Tapparassa penkille juuttuneen Juha Vireniuksen uudeksi maalivahdikseen. Virenius torjuikin heti ensimmäisessä ottelussaan Jokipojille 1-0 -vierasvoiton Ilveksestä, ja jatkossa pisteitäkin alkoi vähitellen kertyä JoKP:n peräpään pitäessä aikaisempaa paremmin. Edelleen joukkue kuitenkin tuskaili tehottomuutensa kanssa, ja etenkin kaksikolta Rostislav Vlach - Markku Kyllönen seurajohto oli odottanut enemmän. Joulukuussa valmentaja Eysselt mieluili joukkueeseen yhtä maalitykkiä, mutta manageri Jukka Kostiainen ei suostunut harkitsemaan uusien pelaajien hankkimista<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=|Julkaisu=Helsingin Sanomat|Ajankohta=9.12.1991|Julkaisija=}}</ref>. Kauden loppua kohden JoKP:n peliesitykset paranivat tasaisesti, mutta runkosarjan päätyttyä tuloksena oli kuitenkin viimeinen sija ja karsintapelit. Suora säilyminen oli jäänyt kuuden pisteen päähän. Jokipoikien historian toisen liigakauden kotipelien yleisökeskiarvo oli jälleen kerran hyvä: 3891 katsojaa. Liigakarsinnoissa vastaan tuli divarin voittaja Kiekko-Espoo. Jokipoikia pidettiin ennakkosuosikkina, ja joensuulaiset voittivatkin ensimmäisen Helsingin jäähallissa pelatun ottelun maalein 4-3. Seuraavaan peliin JoKP lähti jostain kumman syystä huonolla asenteella, minkä seurauksena K-Espoo otti vierasvoiton murskaluvuin 8-2. Seuraavaksi molemmat joukkueet voittivat omat kotipelinsä (Espoossa 3-2 ja. ; Joensuussa 3-2), jonka jälkeen oli edessä ratkaiseva ottelu Helsingin jäähallissa. Peli eteni tasaisissa merkeissä ja lopulta Espoon nuoret tähdet Jere Lehtinen ja Tero Lehterä tekaisivat johtomaalin 2-1 kolmannen erän alussa. JoKP ei enää onnistunut tasoittamaan ja seuran liigataival oli katkennut katkeralla tavalla.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa|Vuosi=2004|Sivu=133-136, 142-143|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref>
 
Kauden 1992-93 1. divisioona ("Finlandia-liiga") oli erittäin kovatasoinen. Etenkin Tuto, KooKoo, nousija Junkkarit ja Kärpät lähtivät kauteen toinen toistaan kovemmilla kokoonpanoilla. Myös uuden päävalmentajan, Samu Kuitusen luotsaama JoKP oli yksi sarjan suosikkeista. Jokipojista poistui edelliskauden jälkeen kymmenkunta runkopelaajaa, joita paikattiin omilla kasvateilla sekä lisäksi kärkihankintoina olivat slovakit, hyökkääjä Lubomir Kolnik ja puolustaja Ernest Bokros. JoKP pelasi syksyn tasaisesti ja lisäsi kevätkaudella vauhtia: Etenkin vahvan hyökkäyspelaamisen ansiosta JoKP paineli runkosarjan voittoon neljän pisteen erolla TuToon. JoKP paukutti 44 ottelussa eniten maaleja (244 kpl) ykköspyssynään Kolnik, joka voitti pistepörssin ja oli myös sarjan paras maalintekijä (46 + 38 = 84).<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ari Mennander (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1993-1994|Vuosi=1993|Sivu=|Julkaisija=Semic Sport Oy / Jääkiekkolehti}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=|Julkaisu=Helsingin Sanomat|Ajankohta=11.9.1992|Julkaisija=}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.jatkoaika.com/Artikkeli/i-divisoona-92-93-klassikko/81751|nimeke=I-divisoona 92-93; Klassikko|tekijä=Miikka Mikkola|julkaisu=Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi|ajankohta=|julkaisija=Jatkoaika.com|viitattu=}}</ref> SM-Liigan karsinnat pelattiin neljän joukkueen kaksinkertaisena sarjana, jossa liigapaikkaansa oli puolustamassa Lahden Reipas. Ensimmäisessä ottelussaan JoKP kukisti Mehtimäellä TuTon maalein 5-1 3716 katsojan silmien alla. Alku näytti lupaavalta, mutta seuraavissa peleissä Reipasta ja KooKoota vastaan JoKP tuhri kuitenkin hallinnassaan olleet ottelut lopulta tappioiksi, eikä karsintasarjasta jäänyt muuta käteen kuin jumbosija. Reipas säilyi SM-Liigassa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli vuosisataa susirajakiekkoa|Vuosi=2004|Sivu=|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref>
 
Divarikauden ("Finlandia-Liiga") 1993-94 alla Joensuussa haaveiltiin vielä SM-liigasta. JoKP:lla oli edelleen hyökkäysvoittoinen kokoonpano, johon kuuluivat uusina tulijoina liigassa mainetta niittäneet tehohyökkääjät [[Jari Hirsimäki]] ja [[Kari Laitinen (jääkiekkoilija)|Kari Laitinen]] sekä maalivahti [[Ilpo Kauhanen]].<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=|Julkaisu=Karjalainen|Ajankohta=15.9.1993|Julkaisija=}}</ref> JoKP hyökkäsi taas vauhdikkaasti ja teki edellisen kauden tapaan runkosarjassa eniten maaleja, keskimäärin 5,15 per ottelu, vaikka syksyn paras pistemies Lubomir Kolnik olikin päästetty kustannussyistä Raumalle jo marraskuun lopulla. Joulukuussa JoKP:n pelaajat väläyttelivät jopa harjoituslakkoa myöhässä olleiden palkkojensa vuoksi, mutta sillä erää palkat saatiin hoidettua. Vaikeuksista huolimatta JoKP päätyi runkosarjassa toiseksi TuTon vanavedessä. Jokipoikien paras pistemies oli koko sarjan pistepörssissä toiseksi sijoittunut Jari Hirsimäki tehoin 35+50=85.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ari Mennander (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1994-1995|Vuosi=1994|Sivu=|Julkaisija=Semic Sport Oy / Jääkiekkolehti}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=|Julkaisu=Helsingin Sanomat|Ajankohta=26.11.1993 ja 21.12.1993|Julkaisija=}}</ref> Karsintasarjassa Reipasta, Saipaa ja Tutoa vastaan Jokipoikien paukut eivät aivan riittäneet tälläkään kertaa. Kevään pelejä varjosti ykköshyökkääjä Jari Hirsimäen saamat potkut kesken karsintojen: Hirsimäkeä epäiltiin pelaamisesta kilpailija TuTon pussiin.  Viimeisessä pelissään JoKP murskasi liiganousunsa ja varmistaneen TuTon peräti 13-0.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa|Vuosi=2004|Sivu=159|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref> Kausi jäi Joensuun Kiekko-Pojat ry:n viimeiseksi 1. divisioonassa. Talousvaikeudet olivat muhineet jo pidemmän aikaa, ja toukokuun lopulla 1994 JoKP lopulta haki itsensä konkurssimenettelyyn, joka tosin raukesi varojen puutteeseen. 11,8 miljoonan markan velkojen perijöiden joukossa oli mm. kaksi pankkia sekä verottaja. Vararikon suurimpana yksittäisenä syynä oli vuosikausia maksetut ylisuuret pelaajapalkkiot. SM-liigaan nousua yritettiin taloudellisella riskillä 1. divisioonassa saatuihin tuloihin nähden liian kalliilla joukkueilla. JoKP siirsi kaiken jääkiekkotoimintansa sisarseura Kiekko-Karhujen nimiin.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa|Vuosi=2004|Sivu=148, 160-161|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=|Julkaisu=Helsingin Sanomat|Ajankohta=7.7.1994|Julkaisija=}}</ref>
 
Kaudelle 1994-95 Jääkiekkoliitto antoi Kiekko-Karhuille sarjapaikan 2. divisioonasta. Tapani Hämäläisen luotsaamalla Kiekko-Karhuilla oli sarjaan lähdettäessä mukanaan useita edelliskausien JoKP-pelaajia, minkä vuoksi joukkue oli todella vahva kakkosdivariin. Kiekko-Karhut voittikin itälohkon ja sen jälkeen noususarjan ("Fazer-liiga") varmoin ottein ja nousi seuraavaksi kaudeksi 1. divisioonaan. Kiekko-Karhujen kotipelien yleisökeskiarvo oli itälohkossa (7 ottelua) 1332 ja noususarjassa (8 ottelua) 1567 katsojaa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puolivuosisataa, s. susirajakiekkoa|Vuosi=2004|Sivu=161-162|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ari Mennander (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1995-96|Vuosi=1995|Sivu=|Julkaisija=Semic Sport Oy / Jääkiekkolehti}}</ref>
 
[[Fazer-liiga 1995–1996|Fazer-liigaan eli divarikaudelle 1995-1996]] Kiekko-Karhut lähti edelliskauden rungolla ja oman kylän pojilla. Nousijajoukkue pärjäsi hyvin, tuloksena oli runkosarjan 5. sija vain 6 pistettä voittajaa Hermestä jäljessä. Etenkin kotona Kiekko-Karhut oli vahva; 22 kotipelistä joukkue voitti 20 ja tasapeliinkin Joensuussa ylsivät kertaalleen vain Haukat ja Titaanit. Kiekko-Karhujen paras pistemies runkosarjassa oli Mika Kupiainen tehoin 27+28=55, mikä oikeutti pistepörssissä 6. sijaan. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksessa (paras kolmesta -järjestelmä) vastaan luisteli Kärpät. Ensin molemmat voittivat kotipelinsä ja lopulta kolmannesta ottelusta 2817 katsojan todistaessa tapahtumaa Mehtimäellä jatkoon meni Kiekko-Karhut Pasi Nissisen jatkoaikamaalilla. Toisella pudotuspelikierroksella (paras viidestä -järjestelmä) Kiekko-Karhujen haaveet pääsystä SM-Liigan karsintasarjaan karisivat nopeasti, kun Saipa voitti ottelusarjan suoraan voitoin 3-0.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ari Mennander (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1996-97|Vuosi=1996|Sivu=|Julkaisija=Semic Sport Oy / Jääkiekkolehti}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa|Vuosi=2004|Sivu=165, 168-169|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref>
 
Kauden 1996-1997 16 joukkueen 1.divisioonaan Kiekko-Karhuja lähti luotsaamaan Kai Rosvall, joka palasi Joensuun ykkösjoukkueen päävalmentajaksi reilun 10 vuoden tauon jälkeen. Joukkue uudistui edelliskaudesta merkittävästi, kun muutama kokenut pelaaja pakkasi laukkunsa ja tilalle otettiin omia kasvatteja. Lisäksi kärkihankintoja olivat Forssasta saapunut hyökkääjä Vesa Lehtonen sekä kokenut venäläispakki Juri Gailik. Joukkue hitsautui nopeasti yhteen ja 30 ottelun runkosarjan jälkeen Kiekko-Karhut oli toisena 2 pistettä Kärppien perässä. Runkosarjaa seuranneessa 8 joukkueen ylemmässä jatkosarjassa Kiekko-Karhut jatkoi hyvää menoaan ja oli lopulta 44 ottelun jälkeen piikkipaikalla 3 pistettä Kärppiä edellä. Kiekko-Karhujen tehohyökkääjiä olivat Vesa Lehtonen (26+40=66) sekä Pasi Nissinen, joka myös voitti 1.divisioonan pistepörssin teholukemin 27+44=71. Pudotuspeleissä taisteltiin pääsystä SM-Liigan karsinpeleihin. Aluksi Kiekko-Karhut pudotti Hermeksen pois kuvioista otteluvoitoin 3-0. Tämän jälkeen oli vuorossa SM-Liigan karsintasarjan 1. vaiheen ottelusarja Kärppiä vastaan. Tällä kertaa osat vaihtuivat vuoden takaisesta, kun Kiekko-Karhut joutui nöyrtymään Kärppien rumputulessa: Kärpät voitti sarjan suoraan kolmessa ottelussa lukemin 2-6, 5-1 ja 2-6 ja jatkoi matkaan [[Jääkiekon SM-liigakausi 1996–1997#Liigakarsinta|karsintasarjan toiseen vaiheeseen Kalpaa vastaan]].<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ari Mennander (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1997-98|Vuosi=1997|Sivu=|Julkaisija=Semic Sport Oy / Jääkiekkolehti}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.jatkoaika.com/Artikkeli/96-97-%E2%80%93-suuri-harvennushakkuu/81603|nimeke=96-97 – Suuri harvennushakkuu|tekijä=Miikka Mikkola|julkaisu=Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi|ajankohta=07.11.2004|julkaisija=Jatkoaika.com|viitattu=14.1.2018}}</ref>
 
Kaudella 1997-1998 Kiekko-Karhujen tavoitteena oli taas liigakarsinnat, vaikka joukkue oli heikentynyt edelliskaudesta selvästi. Joukko parhaita hyökkääjiä oli lähtenyt (Pasi Nissinen, Vesa Lehtonen, Sami Vannisen, Pasi Volotinen) eikä tilalle ollut saapunut aivan yhtä kovia pelimiehiä. Syksy sujui vaihtelevissa merkeissä; välillä Kiekko-Karhut oli aivan sarjan kärjen tuntumassa, mutta sitten peli sakkasi pahasti ja joukkue putosi joulukuussa pudotuspeliviivan alapuolelle. Seurajohto painoi paniikkinappulaa ja Kai Rosvallin tilalle ykkösvalmentajaksi nousi kakkosmies Timo Turunen. Samalla joukkuetta onnistuttiin vahvistamaan, kun edelliskauden tehomiehet Pasi Nissinen ja Vesa Lehtonen sekä Saksassa pelannut Mika Kupiainen palasivat takaisin Joensuuhun. Meno kaukalossa ei kuitenkaan parantunut toivotulla tavalla, vaan pudotuspelit karkasivat kauas ja karsintapeikko alkoi kummitella. Seura vaihtoi toistamiseen päävalmentajaa saman kauden aikana, ja lopulta vanha tuttu Tapani Hämäläinen sai kurssin kääntymään ja sarjapaikka säilyi suoraan ilman karsintapelejä. Kiekko-Karhut teki sarjassa melkein saman verran maaleja kuin useimmat pudotuspelijoukkueista, eli 138, mutta päästi omiin maaleja jopa jumbokaksikkoa, Ahmat, UJK, enemmän eli  165 kpl. Näin ollen kehno menestys johtui enemmän huonosta puolustamisesta kuin hyökkäyspelistä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa|Vuosi=2004|Sivu=174-175|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.jatkoaika.com/Artikkeli/97-98-%E2%80%93-kokkolan-tehoketju-ja-ulkomaalaisten-invaasio/81591|nimeke=97-98 – Kokkolan tehoketju ja ulkomaalaisten invaasio|tekijä=Miikka Mikkola|julkaisu=Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi|ajankohta=2004|julkaisija=Jatkoaika.com|viitattu=16.1.2018}}</ref>
 
Kaudelle 1998 - 99 Kiekko-Karhut vaihtoi nimensä Jokipojiksi, joka oli ollut Joensuun Kiekko-Poikien lempinimi seuran perustamisesta lähtien. Yleisön vuosikymmeniä hellimästä nimestä tuli ensimmäistä kertaa Joensuun edustusjoukkueen virallinen nimi. Kiekko-Karhujen nimen lisäksi pukukopista poistui edellisen kauden kahdeksan parasta pistemiestä, joiden tilalle hankittiin peräti viisi venäläispelaajaa pietarilaisesta Izorets-seurasta. Kauden käynnistyttyä Tapani Hämäläisen suojattien peli ei tahtonut ottaa kulkeakseen ja muutenkin koko syksy oli hyvin sekavaa. Kymmenen ottelun jälkeen venäläisistä oli Joensuussa jäljellä enää puolustaja Dimitri Sherebenkov. Pahaa loukkaantumissumaa paikattiin Kalpa-lainoilla, parilla latvialaisella (Marek Jass, Artis Abols) sekä paluumuuttajilla Pasi Volotisella ja Pasi Nissisellä. Hankinnoista huolimatta Jokipojat oli vuoden lopulla sarjan hännillä karsintaviivan huonommalla puolella. Joulutauolla Jokipojat harjoitteli hyvin, sai sairastuvalta ukkoja takaisin ja viimein peli alkoi sujua paremmin. Jokipojat kipusi vähitellen jo pudotuspeliviivan yläpuolella, mutta lopulta pari rumaa tappiota Kärpille ja UJK:lle runkosarjan viimeisissä peleissä tarkoitti sitä, että Jokipojat jäi huonommalla maalierollaan niukasti pudotuspelien ulkopuolelle ja kausi päättyi ennenaikaisesti.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa|Vuosi=2004|Sivu=26, 176|Julkaisija=Joensuun Kiekko Ry}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.jatkoaika.com/Artikkeli/98-99-%E2%80%93-k%C3%A4rp%C3%A4t-lipsahtaa-ja-pelicans-yll%C3%A4tt%C3%A4%C3%A4/81553|nimeke=98-99 – Kärpät lipsahtaa ja Pelicans yllättää|tekijä=Miikka Mikkola|julkaisu=Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi|ajankohta=2004|julkaisija=Jatkoaika.com|viitattu=20.1.2018}}</ref> Kotiottelujen yleisökeskiarvo oli 1372 katsojaa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Reijo Suikki (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1999-2000|Vuosi=1999|Sivu=|Julkaisija=Egmont Kustannus}}</ref>
 
[[Jääkiekon I-divisioona 1999–2000|Kaudelle 1999-2000]] pelaajalegenda [[Seppo Repo|Seppo Repon]] valmentama joukkue uudistui maltillisesti. Merkittävimmät muutokset koskivat ulkomaalaisvahvistuksia, kun vanhat poistuivat ja tilalle tulivat venäläishyökkääjä Vladimir Andrejev ja latvialaispuolustaja Igors Bondarevs. Kausi ei sujunut ilman turbulenssia: Jokipoikien talousvaikeuksien takia kärkipelaajista puolustajat Bondarevs ja Arttu Käyhkö sekä hyökkääjä Janne Turpeinen jättivät joukkueen kesken kauden. Vaikeuksista huolimatta Jokipojat saavutti runkosarjassa kelvollisen viidennen sijan. Runkosarjassa Jokipoikien paras pistemies oli Pasi Nissinen tehoin 18+35=53 ja kotipelien yleisökeskiarvo oli 1370 katsojaa. Pudotuspelien avauskierroksella Jokipojat sai vastaansa kuudenneksi sijoittuneen KooKoon. Ensin molemmat joukkueet voittivat kotonaan (2-0, 4-2), minkä jälkeen ratkaisevan ottelun Joensuussa voitti Jokipojat maalein 5-2. Seuranneesta välieräsarjasta Vaasan Sport eteni SM-Liigan karsintasarjan ensimmäiseen vaiheeseen voitettuaan Jokipojat otteluvoitoin 2-0.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa|Vuosi=2004|Sivu=177-178|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Reijo Suikki (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 2000-2001|Vuosi=2000|Sivu=|Julkaisija=Egmont Kustannus}}</ref>
 
=== 2000-luku ===
[[Mestis-kausi 2000–2001|Kaudelle 2000-2001]] 1. divisioonan nimi muuttui Mestikseksi ja samalla SM-Liiga suljettiin, mikä tarkoitti samalla sitä, ettei Jokipojat voinut enää asettaa kauden tavoitteekseen liigakarsintoja. Melko kokemattomalla joukkueella Mestikseen lähteneiden Jokipoikien syksy sujui pelillisesti sarjan keskikastissa, mutta käänne huonompaan suuntaa tapahtui joulukuussa. Jokipoikien talousongelmien takia niin päävalmentaja [[Ari Aaltonen|Ari "Turbo" Aaltonen]] kuin myös osa kärkipelaajista jättivät seuran. Loppukauden valmennuksesta vastasi parivaljakko Kari Riihola ja [[Jouni Varis]]. A-junioripitoisella kokoonpanolla taistellut Jokipojat oli suurissa vaikeuksissa, mutta onnistui lopulta 2 pisteen turvin välttämään joutumasta Suomi-sarjan karsintaan. Suomi-sarjalta se ei kuitenkaan pelastanut: Jääkiekkoliitto pudotti Jokipojat sarjaporrasta alemmas, kun seuran taustayhdistys Kiekko-Karhut ry oli päättänyt hakea itsensä konkurssiin. Jääkiekkoliitto salli A-junioreiden pitää liigapaikkansa, ja konkurssipäätöksen taustalla olikin ollut halu turvata A-junioreiden jatko Liigassa, kun resurssit eivät olisi riittäneet pelaamiseen sekä junioreiden Liigassa että aikuisten Mestiksessä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa|Vuosi=2004|Sivu=178-180|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://yle.fi/uutiset/3-5105930|nimeke=Kiekko-Karhut konkurssiin, JoKP Suomi-sarjaan|tekijä=|julkaisu=YLE Uutiset|ajankohta=6.7.2001|julkaisija=|viitattu=22.1.2018}}</ref>
 
Kauteen 2001-2002 Jokipojat valmistautui uuden taustayhdistyksen, Joensuun Kiekko ry:n siipien suojissa. Tavoitteena oli nousta takaisin Mestikseen kolmen vuoden kuluessa. Ensimmäiselle Suomi-sarjan kaudelleen Jokipojat sai pelaajat kokoon vasta loppukesästä, eikä Markku Kyllösen luotsaama ryhmä kyennyt viidettä sijaa parempaan sijoitukseen 8 joukkueen etelälohkossa. Seuraavalla kaudella uusi valmennuskaksikko Jouni Varis ja Teemu Tiainen johdatti Jokipojat lohkonsa voittoon (siellä kertaa pelattiin "Itälohkossa"). Seuranneesta paras kolmesta -sarjasta Kiekko-Oulua vastaan Jokipojat eteni Mestiksen karsintasarjaan. Pahaan aikaan sattunut loukkaantumissuma sotki kuitenkin Jokipoikien noususuunnitelmat ja tuloksena karsintasarjasta oli vasta viides sija. Jokipoikien 50-vuotisjuhlakauteen 2003-2004  lähdettiin entisillä valmentajilla mutta selvästi vahvistuneella joukkueella. Jokipojat oli etelälohkossa omaa luokkaansa tehtyään 36 ottelussa 218 maalia. Lohkon pistepörssin voitti Jokipoikien [[Sami Puruskainen]] teholukemin 24+39=63.  Jatkopeleissä joensuulaiset raivasi tieltään ensin Kuusamon Pallo-Karhut ja sitten Pietarsaaren Jeppiksen edeten täten neljän joukkueen Mestiksen karsintasarjaan. Karsinnoissa vastus oli jo kovempaa, etenkin rutinoitunutta TuToa vastaan, mutta lopulta kaikki päättyi onnellisesti. Karsintapelien toiseksi viimeisellä kierroksella Jokipojat murskasi Hyvinkään Ahmat maalein 7-0 ja varmisti nousunsa Mestikseen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli, vuosisataas. susirajakiekkoa|Vuosi=2004|Sivu=181, 184-185, 188-191|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Reijo Suikki (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirjat 2002-2003, 2003-2004, 2004-2005|Vuosi=|Sivu=|Julkaisija=Egmont Kustannus}}</ref>
 
[[Mestis-kausi 2004–2005|Kaudelle 2004-2005]] Mestikseen noussut Jokipojat ei kesän aikana juurikaan vahvistunut ja kuului täten ennakkoarvioissa sarjan heikoimpiin joukkueisiin. Syksy sujuikin kehnosti. Jäädessään marraskuussa puolentoista viikon pelitauolle oli Jokipojilla koossa vain 3 pistettä 17 ottelusta. Tässä kohtaa Jokipojat kuitenkin räjäytti melkoisen uutispommin: Caroline Hurricanesin hyökkääjä [[Pavel Brendl]] liittyi Jokipoikiin aluksi kuukauden mittaisella sopimuksella, kun samaan aikaan [[NHL:n työsulku 2004–2005|NHL:ssä oli työsulku]]. Joulukuun alussa tuli seuraava kova uutinen, kun valmentajakaksikko Jouni Varis - Teemu Tiainen päätti erota. Syyksi he ilmoittivat, että kokivat menettäneensä seurajohdon luottamuksen. Tilalle päävalmentajaksi napattiin pikavauhtia [[Kari Rauhanen]] Jokipoikien A-nuorista. Rauhanen muutti siihenastista hyökkäyspainotteista pelitapaa puolustusvoittoisemmaksi, mikä sopikin paremmin Jokipoikien sen kauden joukkueelle. Jokipojat nousi joulukuussa pois jumbopaikalta ohi FPS:n. Pavel Brendl käväisi vuodenvaihteessa kokeilemassa Sveitsissä, mutta jatkoi kuitenkin tammikuussa Jokipojissa. Yhteensä Brendl pelasi Jokipojissa 21 runkosarjan ottelua ja teki niissä 19 tehopistettä. Joulukuussa alkanut Jokipoikien hyvä pelivire jatkui kevätkaudellakin, mutta kun syksyn pistesaalis oli ollut niin vaatimaton, jäi joukkue jäi kuitenkin sarjassa toiseksi viimeiseksi ja joutui karsintaan. Kahden Mestis- ja kahden Suomi-sarjajoukkueen [[Mestis-kausi 2004–2005#Mestiskarsinta|karsintasarja]] oli totista työtä Jokipojille, mutta lopulta Mestis-paikka varmistui, kun joensuulaiset kukistivat Mehtimäellä viimeisessä ottelussaan Seinäjoen SHT:n maalein 5-3 2852:n katsojan edessä. Karsinnoissa Jokipojille kaikki kaikessa oli hyökkäyskolmikko Tapio Ahtonen-[[Sami Puruskainen]]-[[Jani Keränen]], joka teki kuudessa ottelussa yhteensä 26 tehopistettä. <ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.jatkoaika.com/Artikkeli/jokipojat-sarjanousijan-vaiheikas-syksy/81544|nimeke=Jokipojat - sarjanousijan vaiheikas syksy|tekijä=Jani Leinonen|julkaisu=|ajankohta=21.12.2004|julkaisija=Jatkoaika.com|viitattu=26.1.2018}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.jatkoaika.com/Artikkeli/jokipojilla-suosikin-paineet/81323|nimeke=Jokipojilla suosikin paineet|tekijä=Juho Lintula|julkaisu=|ajankohta=16.03.2005|julkaisija=Jatkoaika.com|viitattu=26.1.2018}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Reijo Suikki (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 2005-2006|Vuosi=2005|Sivu=|Julkaisija=Egmont Kustannus}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.jatkoaika.com/Haastattelu/tapsa-tahdittaa-kakkoskentt%C3%A4%C3%A4/84979|nimeke=Tapsa tahdittaa kakkoskenttää|tekijä=Juho Lintula, Mikko Pajunen|julkaisu=|ajankohta=5.9.2005|julkaisija=Jatkoaika.com|viitattu=29.1.2018}}</ref>
Rivi 422:
 
== Lähteet ==
*{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003|Vuosi=2004|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}
 
===Viitteet===
{{viitteet}}
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Joensuun_Kiekko-Pojat”